Blondes do it better

Vaalennetut hiukseni alkoivat taittaa hälyttävästi keltaiseen päin, joten ne kaipasivat kipeästi pelastajaa. Ostin muutaman KC:n tuotteen, joilla olen saanut taitettua hiusten sävyä viileämmäksi. Saannen esitellä Silver Mist-suihkeen sekä vaniljansävyisen Color maskin:

Color maskia olen ehtinyt käyttää jo pidemmän aikaa. Käyttöohjeessa suositellaan pitämään sitä hiuksissa 5-10 minuutin ajan riippuen halutusta voimakkuudesta, mutta olen aikamoinen hätähousu, enkä malta ikinä odottaa niin "pitkään". Lyhyestä vaikutusajasta huolimatta aine on ehtinyt taittaa hiusten keltaisuutta pois. Ehkä ensikerralla yritän malttaa mieleni ja antaa maskin vaikuttaa kymmenisen minuuttia. Saatan yllättyä positiivisesti...

Uusin tuote on tämä Silver Mist eli rakennepaikkaava hopeasuihke. Aikamoinen hopeasuihke olikin! Kannattaa meinaan varoa suihkimasta tätä etenkin vaaleille pinnoille ja vaatteille, koska väriä tässä suihkeessa piisaa. Tuotte tuoksuu mielestäni aika epämiellyttävältä, mutta sen kuivuttua hiuksiin tuoksu onneksi hälvenee. Käyttelin tätä hiuksiini aika rankalla kädellä ja keltaisuus oli historiaa. Miinusta täytyy antaa siitä, että tämä saa juuri pestyt hiukset tuntumaan inhottavan nahkeilta ja jopa rasvaisilta. Hiusten hopeointi lienee syytä jättää niihin päiviin, jolloin ei tarvitse olla edustuskunnossa. Tänään on juuri sellainen päivä, että saan nyhjätä verkkarit jalassa kotona ja olla ihana luonnollinen itseni. ;)

Koin äsken suuria älykkyyden hetkiä, kun keksin suihkutella hopeasuihketta myös clip on-hiuspidennyksiini. Pidennykset ovat olleet aavistuksen lämminsävyisemmät kuin oma tukkani. Vaan eivätpä ole enää. Ai että olen tyytyväinen. :D

Laitoin reilu viikko sitten tilaukseen toisen paketin noita samanlaisia raidoitettuja clipsikutreja, kuin tuossa ylläolevassa kuvassa yritän esitellä. En malta odottaa, että pääsen suihkuttelemaan nekin oikean sävyisiksi ja kokeilemaan, miten ison tukan saan loitsittua. Joten uudet hiukseni, voisittekos jo saapua hellään huomaani?

Uusia meikkejä ja meikkien säilytyspaikka

Kävin eilen pyörimässä kaupoilla ja tein muutamia meikkiostoksia. Kaveri kävi tuomassa eilen myös Joe Blascolta yhdessä tehdyn tilauksen. Tilasin itselleni peitevoidetta sekä ison purkin väritöntä irtopuuteria, joten nyt on taas purnukoita hetkeksi. Oon tainnut aikaisemminkin mainita, että olen äärimmäisen pihi mitä kosmetiikkaan tulee. Ostan usein sitä mitä tarjouksesta saa. :D Blascon tuotteet ovat melkoisen arvokkaita, mutta toisaalta ne kestävät käytössä myös todella pitkään ja ovat laadukkaita.

Sokokselta löysin Isadoran luomiväripaletin, jossa on kahta helmiäisväriä ja kahta mattaista väriä. Ruskeita luomivärejä mulla ei ole oikein ollutkaan, joten nämä ovat ihan tervetulleita meikkipussiin. Voisin pikkuhiljaa alkaa opetella meikkaamaan muutenkin kuin vetämällä paksut mustat rajaukset yläluomeen ja käyttämällä yhtä luomiväriä ilman varjostuksia. Näytän lähes aina turpaani saaneelta, kun alan vehkeillä varjostusten kanssa, joten ihan syystä olen vältellyt niiden kokeilua. ;) 

Valokynää ei varmaan tarvitse esitellä sen kummemmin:

Mua on tympinyt jo pitkään kulho missä säilytin meikkejä. Kulhossa ei itsessään ole mitään vikaa, se nyt on vain ihan väärä ratkaisu tälläiseen. Meikit pyörivät siellä miten sattuu, pohjalle kerääntyi kaikenmaailman murua ja moskaa. Onneksi se on nyt historiaa ja kulhon tilalla on hieno uusi läpinäkyvä lokerikko!

Tämä muovinen lokerikko löytyi ihan kirjakaupasta. Siinä on kolme lokeroa, johon meikkini mahtuivat puuteripurkkeja lukuunottamatta mainiosti. Heitin aika rankalla kädellä vanhoja meikkejä roskiin, mitäpä noita turhaan säilyttelemään. Parasta tässä boxissa on ehdottomasti se, että meikit ovat järjestyksessä ja löydän heti sen mitä tarvitsen. Eikä se ole yhtään huonon näköinenkään! Tälläinen toimisi hyvin myös korujen säilytyspaikkana. Voipi hyvinkin olla, että kipaisen hakemassa toisenkin kappaleen. :)

Tänään sopivasti naistenpäivän kunniaksi illalla olisi ohjelmassa ravintolassa syöpöttelyä kaukaisten vieraidemme kanssa ja illan kruunaa Juha Tapion keikka. En taida kyllästyä siihen mieheen ikinä.... ;)

Pientä piristystä

Thaimaan loma lähestyy huimaa vauhtia, huomenna päästään viimein matkaan! Vähintäänkin samaa vauhtia yltyy jännityksenikin, huomenna aamulla se on varmaan aikamoisissa lukemissa. Oon altis stressaamaan vähän kaikesta, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Onhan se kieltämättä niin hiton jännittävää istua lentokoneessa 11 tuntia, että sitä kannattaisi jännitellä viikko etukäteen. Ei vaan, enemmän mua jännittää ehdinkö vetää napaani kahdessa viikossa tarpeeksi ihanaa thaimaalaista ruokaa. ;)

 

Yritin vähän laskeskella kauanko edellisistä ripsipidennyksistä on aikaa. Vuosi ehkäpä? Reissua silmällä pitäen kävin laitattamassa ripsipidennykset. Itseni tuntien ei nämä yhteen kertaan jää, kivaahan se vain on kun meikkaaminen nopeutuu. Tällä kertaa pysyin kohtuuden rajoissa, koska pituudeksi laitettiin pisimmillään 11mm. Silloin joskus käytin 15mm pidennyksiä ja ne olivat kyllä aiiiivan liikaa. Huh! Oon tosi tyytyväinen uusiin räpsyihini, pituutta on sopivasti ja tuuheuttakin ripsistä löytyy!

Kävin myös kampaajalla laittamassa vaaleita raitoja häivyttämään tyvikasvua. Oman hiusvärin kasvatus on sujunut tosi hyvin ja olen päässyt jatkuvasta värjäyskierteestä eroon. Edelliskerran raitoja laitettiin muistaakseni viimevuoden puolella lokakuussa. Muutama viikko sitten kävin leikkuuttamassa 10-15cm pois huonoja latvoja, joten hiukset ovat nyt ihan kohtuullisessa kunnossakin. Enpä tiedä oliko ihan fiksuinta käydä vaalentamassa hiuksia juuri ennen lomaa, koska siellä aurinko kuitenkin käristää hiuksia. Fiksua tai ei, nyt kelpaa lähteä matkaan! :)

Still alive!

Uskokaa tai älkää, täällä ollaan vielä elossa! Tuntuu helpommalta päivitellä kuvablogia, kun latailee kuvia, eikä tarvitse väkisin yrittää suoltaa kuvien jatkoksi muka-kiinnostavaa tekstiä. Viimepäivät ovat kuluneet neuloessa, salilla ravatessa ja netistä laatusarjoja katsellessa. Syömäpuolestakin olen muistanut pitää huolta. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. ;)

Kirsikkana kakun päällä: helmikuussa lomaillaan 2 viikkoa Thaimaassa blogikolleega Rillun kanssa. Määränpäänämme on Krabi. Odotan reissulta aurinkoa, hyvää ruokaa, vielä parempaa seuraa, markkinoita, vähän lisää eksoottista ruokaa ja kunnon rusketusta. Toivon välttyväni vesirakkuloille palaneelta päänahalta, mahataudilta sekä varastetulta passilta ja matkakassalta. Tulevat päivät kuluvat mukavasti tulevaa reissua odotellessa. Aikaa lähtöön on enää alle pari viikkoa, joten kohta voisi ryhtyä miettimään matkalaukun täytteitä. Näillä puheilla, aurinkoista päivänjatkoa! Jotain hyötyä  tuosta -20 asteen pakkasestakin, aurinko paistaa niin nätisti. :)

Sitä sun tätä ja vähän vielä jos tuota

Iltaa vain! Tulin näin ilmoitusluontoisesti mainitsemaan niinkin jännittävästä asiasta kuin uudesta kuvablogistani, jonka sain eilen iltapuhteilla vihdoin kasattua kokoon. Blogi keskittyy tosiaan lähinnä vain kuviin sisustuksesta, ruokahommista, kissoista, askarteluista ja kaikesta mikä mielestäni on kuvaamisen arvoista. Se olkoon paikka, johon voin hyvillä mielin spämmiä kamerani sisältöä ja palata selailemaan parhaita otoksia uudelleen ja uudelleen. Tervetuloa kurkkimaan! :)

Blogiin pääset TÄSTÄ!

Kynsienlaitossa ♥

Tässä ne nyt olisivat! Nimittäin elämäni ensimmäiset toisella laitatetut geelikynnet. Olen eilisestä asti vain tuijotellut näitä ja myhäillyt itsekseni. Oli suorastaan luksusta vaan istua ja katsoa, kun toinen laittaa ja koristelee, se kävi häneltä niin näppärästi. Pari tuntia kului kuin siivillä lörpötellen niitä näitä. Jos itse olisin pari tuntia kynsiä omiin näppeihin tuhertanut, olisin ollut hermoromahduksen partaalla jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen. Se vaan on niin hidasta ja työlästä, kaikki sormet ihan geelistä tahmeina ja glitterit pitkin pöytää. Hmph. Ehkä jaksan huoltaa nämä itse, kun sen aika joskus koittaa. Mieli kyllä tekisi istahtaa takaisin siihen pehmeään nojatuoliin ja ihailla gel painttien värikarttoja ja näpelöidä glittereitä. Pitää katsoa asiaa sitten, kun kynnet alkavat kaivata huoltoa. :)

Olen kyllä erittäin tyytyväinen kynsiini! Pohjalle käytettiin nudea/vaaleanpunaista geelimaalia, jonka päälle sipaistiin kerros vaaleanpunaista kimallegeeliä. Koristeluina on mustaa pitsifoliota, timantteja sekä helminauhaa. Sävyiltään nämä sopivat täydellisesti tulevaan syntymäpäivävaatetukseeni. ;) Ostin samalta reissulta vielä tuollaisen mangolta tuoksuvan käsivoiteen, tuoksu oli sen verran herkullinen etten voinut vastustaa. On vaan hieman avuton olo, kun siitä on jo melko pitkä aika, kun mulla on ollut näin pitkät kynnet. Aloittelin tuossa aamulla vähän uusia neulomuksia ja kynnet hidastivat hommaa huomattavasti. Silmukoiden luonnista ei meinannut tulla mitään, itse neulomisesta puhumattakaan. Kaikkeen onneksi tottuu, vai mitä? ;)

I was too tired to walk

Heippahei! Mulla on ollut jo pitkään ihmeellinen tunne, että pitäs vaan tulla kirjoittelemaan tänne mitä sylki suuhun tuo. Ei nyt ihan kaikkea sentään, mutta kuitenkin. Toivottavasti joku blogiimme vielä eksyy, vaikka postaustahti on vain varjo entisestä. Kuulostaapa dramaattiselta, mutta inspis ja aika ovat olleet aika kiven alla viimeaikoina. Tai kai sitä olisi vaikka mitä mistä voisi tulla meuhkaamaan, mutta nykyään ei enää ehkä edes halua kertoa "kaikesta" mitä elämässä tapahtuu. Toisinaan haaveilen blogista, johon voisin kasvottomana vuodattaa sydäntäni. Vähän niinkuin ensimmäiseen, 2007 avattuun blogiimme Vuodatuksessa. Blogihan on ollut suljettuna jo useamman vuoden  mutta silloin tällöin käyn lueskelemassa sieltä juttuja posket punaisena. Oli ihanaa provosoida porukkaa! Toisinaan suunnittelen myös blogia, johon lisäilisin kuvia kokkailuistani, sisustusjutuista ja käsitöistä. En meinaan koe, että Bananas on mikään kodinhengettären askartelublogi. ;)

Mitäs muuta kuuluu kuin blogimietteitä? Oon ollut supertyytyväinen tähän uuteen asuntoomme, ja muuttoon nyt ylipäätäänkin. On vaan niin kätevää asua keskustassa, joka paikkaan pääsee parissa minuutissa. Bussikortit ja yölliset taksimatkat ovat historiaa. Kotikin alkaa näyttää siltä, että ehkä täällä kehtaa asua ja just ja just vieraita päästää. Mieli tekisi (koska nyt ei tekisi??) vielä kaikenlaista, lähinnä pientä sälää, mutta onneksi tuo mies vähän yrittää jarrutella.

Mulla on jotain ajanhallinnallisia ongelmia menossa. Pitäs ehtiä joka paikkaan, tehdä kaikkea, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Olisi kivaa levätäkin välillä, mutta ehkä kaikelle on aikansa? Salillakin olisi kiva käydä, kun maksaa kalliista kortista, mutta ei vaan jaksa. Ei pysty, ei huvita, ei kykene, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Bongasin jostain facebook-ryhmästä tuon hienon kuvan, mulla Candy crush on edennyt sitä paitsi kenttään 275, eikä puhelinversiossa kenttiä ole sitä pidemmälle. Tylsää. Alan olla varmaan loppuunpalamisen äärellä, koska täytän ensiviikolla rankat 24 vuotta. Hassua huomata miten nopeasti vuodet kuluvat. Nyt kuulostan varmaan joltain seniorilta, mutta oikeesti! Vasta täytettiin 18 ja "elämä alkoi". Joo todellakin, onpahan ainakin jotain mitä vanhana (eli nyt) muistella, luoja paratkoon. Ja vuoden päästä mittariin pamahtaa jo 25v, enkä oo mitään saanut aikaiseksi. Hieno homma...

Yksi murheenkryyni on veronpalautukset. Tai ei kai ne tilille ropisevat rahat murhetta aiheuta, päinvastoin. Oon mietiskellyt niille käyttökohdetta. Matkakassan jatkeeksi tai tatuointikauppaan, siinäpä mulle märehdittävää. Pieni reissu kauas täältä pois olisi enemmän kuin jees, johonkin palmun alle mielellään. Oikeasti jäisin sinne palmun alle mieluiten loppuiäkseni, jos mahdollista. Toisaalta tatuointi on kutkutellut mieltäni jo monta vuotta, mutta olen vähän nynny. Mitä jos se menee pieleen, tulee muuten vaan typerännäköinen tai kyllästyn siihen!?? Sehän ei selviä ennen kuin se on ihoon nakutettu.

Valivali, nyt äkkiä aamupalaa kitusiin, että loppuu tälläinen valitus! Pitäisi käydä kaupoilla etsimässä työpaikan pikkujouluihin joku pieni lahja huomista varten. Huomenna käyn myös laitattamassa itselleni geelikynnet. Aika jännittävää, koska en ole ennen käynyt missään ottamassa kynsiä! Vähän jotain piristävää siis. :)

Kiihkeää kodinrakennusta

Sisäinen materialistinen hirviö on päässyt vapaaksi, siihen malliin on meinaan alkanut tapahtua. Tummat huonekalut ovat historiaa. Viimeisenä täältä uuteen kotiin lähti tummanruskea ruokapöytä tuoleineen. Pistin ruokailuryhmästä myynti-ilmoituksen tori.fihin. Enpä olisi arvannut, että kaupat tehtäisiin vuorokauden sisään ilmoituksen laitosta. Aika kivaa!

Oon haaveillut liian pitkään pyöreästä pöydästä, valkoisesta tietenkin. Tuumasta toimeen, pöytä löytyi Iskusta. Valkoiset keinonahkapäällysteiset tuolit ovat puolestaan Askosta. Tuoleja on kuvasta poiketen neljä kappaletta ja pöytäkin on kuvanottohetken vaihtanut paikkaa niin, että neljäskin tuoli mahtuu sen ympärille. Alunperin tilasin vain kolme tuolia, mutta jälkikäteen tilaukseen lähti vielä neljäskin. Tuntui vähän hassulta hankkia "vajaa" määrä istuimia.

Hullulle kissanaiselle sopiva tyyny löytyi H&M:n kotimyymälästä taannoiselta Kuopion reissulta. Olisittepa nähneet millaiset sätkyn Misu-kissa sai, kun tyyny lyötiin suoraan sen naaman eteen. Pelottava jättiläiskissa, kieltämättä aika karski tapaus. Nyt kissat ovat kuitenkin jo ystävystyneet keskenään. ;)

Sohvapöydän virkaa toimittava arkku on vanha kuin taivas. Ukkini on sen aikoinaan tehnyt itse ja tähän päivään saakka arkku on säilönyt mun lapsena ompelemia pehmoelukoita sun muita leluja. Isä maalasi arkun valkoiseksi. Alunperin se oli sellainen puunvärinen, jonka lakkapinta oli vuosien saatossa kellastunut.

Käsityövimmoissani kävin ostamassa valkoista ontelokudetta tarkoituksena virkata pari koria. Pienen virhearvioinnin jälkeen kilosta matonkudetta syntyikin vain yksi iso kori kahden pienemmän sijaan. :D Hyvä se on noinkin! Korissa asustaa kasa sukkalankoja odottamassa seuraavaa sopivaa vapaata hetkeä. Oikeesti mulle tuli ekan onnistuneen sukkaparin jälkeen sukkamasennus, koska yritin aloittaa uutta paria vähän turhan hankala ohjeella. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu....

Viimeisenä haluan esitellä teille kotimme uusimman tulokkaan, joka asettui keittiöön. Miestä ei tarvinnut edes pakottaa tämän upean, taiteelliselta arvoltaan mittaamattoman teoksen suhteen vaan päätös oli yksimielinen. Pientä pakotusta joudun tosin vielä harrastamaan kolmijalkaisen lattiavalaisimen suhteen, väsytystaktiikalla mennnään. ;)

Tämä päivä on hurahtanut supernopeasti tässä sohvalla makaillessa. Yritän toipua eilisistä minttukaakaoista ja glögeistä. Illalla onkin pitkään odotettu Juha Tapion konsertti ihanaisen seuralaisen kanssa, jihuu! :)

Tupeetukka

Voi näitä loputtomia hetkiä, kun pohdiskelen mitä tekisinkään näille hiuksilleni. Tilasin jo kotvan aikaa sitten Ebaysta clip-on-hiuspidennykset, jotta voisin huijata itseäni olemalla hetken pitkähiuksinen. Vaikka nytkin haaveilen napakasta polkkatukasta. ;) Niin tai näin, pitkiin hiuksiin saa helposti kivoja kampauksia, lettejä yms, jotka lyhyehköissä hiuksissa saattavat näyttää vähän laimeilta. Pidennyksiin satsasin tähtitaivaalliset parikymppiä, koska ei näitä arkena oikein jaksa viritellä. Ihan on juhlatukka siis. :)

Paketissa tuli monta eri kokoista hiusosiota. Hiuksilla pituutta on noin 40 cm. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin tilaamaan prikulleen omiin hiuksiini sulautuvan väriset pidennykset. Netistä tilatessa suurena vaarana on saada ihan jotain muun väristä kuin on mielessään kuvitellut. Etenkin vaaleiden sävyjen valinta tuntuu olevan yllättävänkin haastavaa. Näin saimme karvaasti todeta, kun tilailimme kaverillenikin tukkaa, onneksi tapaus päättyi lopulta onnellisesti oikeaan sävyyn. Nämä pidennykset on raidoitettu, joten ne ovat monisävyiset ja sopivat siis hiuksiini varsin kivasti.

 

Suosikkikampaukseni on ehdottomasti toiselle puolelle päätä kiharretut hiukset, kuten kahdessa ylläolevassa kuvassa. Myös ihan tavallinen letti ja sivuponnari syntyvät kätevästi kiireessäkin. Parhaiten pidennyshiukset saan sulautettua omien hiusten sekaan kihartamalla ne. Suorissa hiuksissa tämä kovanluokan huijaus saattaisi paljastua helpommin. ;)

Pahalaatuinen neuloosi

Kyllä, sellainen muhun on iskenyt. Olen voimaton neuloosin kourissa, mutta toisaalta en ole pahemmin vastaan pyristelläkään. Neuloosia on varsin helppo ruokkia ostelemalla kauniin värisiä villalankoja ja bambupuikkoja. Sain ekat villasukat kunnialla valmiiksi, nätit ne eivät ole. Riittää, että ne ovat valmiit kantapäitä ja kavennuksia myöten. Onneksi näistä seuraavista tuli sentään julkaisukelpoiset ja näitä kehtaa käyttää muuallakin kuin vain kotona. ;)

Marketista löytyi Novitan sukkalehti, jossa on yli 30 sukkamallia ja selkeät ohjeet. Lehdestä löysin ohjeen näihin helppoihin pitkävartisiin sukkiin. Heivasin metalliset puikot mäkeen ja ostin tilalle bambuiset, numeroltaan edeltäjiään pienemmätkin puikot vielä. Olipa muuten tämä 7 veljestä Raita-lanka tässä kyseisessä sävyssä suorastaan kiven alla, lanka meinaan loppui ihan kesken villeimmän neulonnan. Kiersin kaikki keskustan liikkeet ja kaupat&marketit keskustan läheltä, mutta ei löytynyt. Onneksi tajusin katsoa Novitan nettisivuja, koska sieltä löytyi verkkokauppa ja tätä valikoimista poistuvaa lankaa. Olihan sitä lankaa hamstrattava enemmän kuin tarpeeseen, kun kerran sattui löytymään...

Lopputuloksena on ehkä söpöimmät villasukat ikinä. Aikaakin kului alle viikko! Näillä kyllä kelpaa hiippailla kotona. Pitkät varret lämmittävät koipia myös talvisaappaiden varsien alta. Nyt ei muuta kuin virallinen mummo-leima otsaan ja luomaan silmukoita seuraaviin sukkiin. Tavoite on saada aikaiseksi palmikkoneulosta. Kohta voisi olla aihetta harkita omaa virallista sukkablogia, niin hurjaa huolestuttavaa tää meno on...