Sitä sun tätä ja vähän vielä jos tuota

Iltaa vain! Tulin näin ilmoitusluontoisesti mainitsemaan niinkin jännittävästä asiasta kuin uudesta kuvablogistani, jonka sain eilen iltapuhteilla vihdoin kasattua kokoon. Blogi keskittyy tosiaan lähinnä vain kuviin sisustuksesta, ruokahommista, kissoista, askarteluista ja kaikesta mikä mielestäni on kuvaamisen arvoista. Se olkoon paikka, johon voin hyvillä mielin spämmiä kamerani sisältöä ja palata selailemaan parhaita otoksia uudelleen ja uudelleen. Tervetuloa kurkkimaan! :)

Blogiin pääset TÄSTÄ!

Kynsienlaitossa ♥

Tässä ne nyt olisivat! Nimittäin elämäni ensimmäiset toisella laitatetut geelikynnet. Olen eilisestä asti vain tuijotellut näitä ja myhäillyt itsekseni. Oli suorastaan luksusta vaan istua ja katsoa, kun toinen laittaa ja koristelee, se kävi häneltä niin näppärästi. Pari tuntia kului kuin siivillä lörpötellen niitä näitä. Jos itse olisin pari tuntia kynsiä omiin näppeihin tuhertanut, olisin ollut hermoromahduksen partaalla jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen. Se vaan on niin hidasta ja työlästä, kaikki sormet ihan geelistä tahmeina ja glitterit pitkin pöytää. Hmph. Ehkä jaksan huoltaa nämä itse, kun sen aika joskus koittaa. Mieli kyllä tekisi istahtaa takaisin siihen pehmeään nojatuoliin ja ihailla gel painttien värikarttoja ja näpelöidä glittereitä. Pitää katsoa asiaa sitten, kun kynnet alkavat kaivata huoltoa. :)

Olen kyllä erittäin tyytyväinen kynsiini! Pohjalle käytettiin nudea/vaaleanpunaista geelimaalia, jonka päälle sipaistiin kerros vaaleanpunaista kimallegeeliä. Koristeluina on mustaa pitsifoliota, timantteja sekä helminauhaa. Sävyiltään nämä sopivat täydellisesti tulevaan syntymäpäivävaatetukseeni. ;) Ostin samalta reissulta vielä tuollaisen mangolta tuoksuvan käsivoiteen, tuoksu oli sen verran herkullinen etten voinut vastustaa. On vaan hieman avuton olo, kun siitä on jo melko pitkä aika, kun mulla on ollut näin pitkät kynnet. Aloittelin tuossa aamulla vähän uusia neulomuksia ja kynnet hidastivat hommaa huomattavasti. Silmukoiden luonnista ei meinannut tulla mitään, itse neulomisesta puhumattakaan. Kaikkeen onneksi tottuu, vai mitä? ;)

I was too tired to walk

Heippahei! Mulla on ollut jo pitkään ihmeellinen tunne, että pitäs vaan tulla kirjoittelemaan tänne mitä sylki suuhun tuo. Ei nyt ihan kaikkea sentään, mutta kuitenkin. Toivottavasti joku blogiimme vielä eksyy, vaikka postaustahti on vain varjo entisestä. Kuulostaapa dramaattiselta, mutta inspis ja aika ovat olleet aika kiven alla viimeaikoina. Tai kai sitä olisi vaikka mitä mistä voisi tulla meuhkaamaan, mutta nykyään ei enää ehkä edes halua kertoa "kaikesta" mitä elämässä tapahtuu. Toisinaan haaveilen blogista, johon voisin kasvottomana vuodattaa sydäntäni. Vähän niinkuin ensimmäiseen, 2007 avattuun blogiimme Vuodatuksessa. Blogihan on ollut suljettuna jo useamman vuoden  mutta silloin tällöin käyn lueskelemassa sieltä juttuja posket punaisena. Oli ihanaa provosoida porukkaa! Toisinaan suunnittelen myös blogia, johon lisäilisin kuvia kokkailuistani, sisustusjutuista ja käsitöistä. En meinaan koe, että Bananas on mikään kodinhengettären askartelublogi. ;)

Mitäs muuta kuuluu kuin blogimietteitä? Oon ollut supertyytyväinen tähän uuteen asuntoomme, ja muuttoon nyt ylipäätäänkin. On vaan niin kätevää asua keskustassa, joka paikkaan pääsee parissa minuutissa. Bussikortit ja yölliset taksimatkat ovat historiaa. Kotikin alkaa näyttää siltä, että ehkä täällä kehtaa asua ja just ja just vieraita päästää. Mieli tekisi (koska nyt ei tekisi??) vielä kaikenlaista, lähinnä pientä sälää, mutta onneksi tuo mies vähän yrittää jarrutella.

Mulla on jotain ajanhallinnallisia ongelmia menossa. Pitäs ehtiä joka paikkaan, tehdä kaikkea, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Olisi kivaa levätäkin välillä, mutta ehkä kaikelle on aikansa? Salillakin olisi kiva käydä, kun maksaa kalliista kortista, mutta ei vaan jaksa. Ei pysty, ei huvita, ei kykene, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Bongasin jostain facebook-ryhmästä tuon hienon kuvan, mulla Candy crush on edennyt sitä paitsi kenttään 275, eikä puhelinversiossa kenttiä ole sitä pidemmälle. Tylsää. Alan olla varmaan loppuunpalamisen äärellä, koska täytän ensiviikolla rankat 24 vuotta. Hassua huomata miten nopeasti vuodet kuluvat. Nyt kuulostan varmaan joltain seniorilta, mutta oikeesti! Vasta täytettiin 18 ja "elämä alkoi". Joo todellakin, onpahan ainakin jotain mitä vanhana (eli nyt) muistella, luoja paratkoon. Ja vuoden päästä mittariin pamahtaa jo 25v, enkä oo mitään saanut aikaiseksi. Hieno homma...

Yksi murheenkryyni on veronpalautukset. Tai ei kai ne tilille ropisevat rahat murhetta aiheuta, päinvastoin. Oon mietiskellyt niille käyttökohdetta. Matkakassan jatkeeksi tai tatuointikauppaan, siinäpä mulle märehdittävää. Pieni reissu kauas täältä pois olisi enemmän kuin jees, johonkin palmun alle mielellään. Oikeasti jäisin sinne palmun alle mieluiten loppuiäkseni, jos mahdollista. Toisaalta tatuointi on kutkutellut mieltäni jo monta vuotta, mutta olen vähän nynny. Mitä jos se menee pieleen, tulee muuten vaan typerännäköinen tai kyllästyn siihen!?? Sehän ei selviä ennen kuin se on ihoon nakutettu.

Valivali, nyt äkkiä aamupalaa kitusiin, että loppuu tälläinen valitus! Pitäisi käydä kaupoilla etsimässä työpaikan pikkujouluihin joku pieni lahja huomista varten. Huomenna käyn myös laitattamassa itselleni geelikynnet. Aika jännittävää, koska en ole ennen käynyt missään ottamassa kynsiä! Vähän jotain piristävää siis. :)