Pullantuoksuinen muija, uh!

Täälläpä taas varmaan ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen, hihihi.

Ajattelin tulla latomaan ihanan taiteellisia otoksiani. Ostin uuden kameran vähän aikaa sitten, kun edellinen kamerani sanoi sopimuksen irti ja räjähti viime elokuisella Turkin matkallamme. Olisiko rakas kamerani voinut valita enää sopivampaa ajankohtaa olla toimimatta? Ei.

Pidän erityisen paljon tästä kalansilmä-toiminnosta.

Eväsretkellä. Pillimehut on parhautta ^__^

Tällä hetkellä viettelen vapaapäivää, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Ajattelin, että aamulla nousen kuuden aikoihin, vedän rahkaa ja ananasta, jonka jälkeen rynnistän salille tekemään tajunnanräjäyttävän penkkitreenin. Eipä taas mennyt ihan suunnitelmien mukaan.Heräsin jälleen kerran hävettävän myöhään, eikä aamupalalla ollut rahkasta tietoakaan. Yhyy, olen myös huono ihminen, kun en ole saanut itseäni viikkoon salille.

Puolen päivän jälkeen Nikomies lähti iltavuoroon, ja minä jäin kotiin viimeistelemään eilen aloittamiani Macaron-leivoksia. En tiedä miksi, mutta olen aina ajatellut, että kun saan itse valmistettua näitä pieniä ranskalaisia herkkuja, voin sen jälkeen kutsua itseäni täydelliseksi vaimoksi.

Ensin kuvaa vähän kauempaa. Ihan söpöiltä näyttää vai mitä?

Yllätävän hyvin nuo onnistui, vaikka kuoret eivät ole samankokoisia ja väri muuttui hieman paiston aikana. Täytettä tehdessäni yritin muuten sulattaa suklaata mikrossa.....
En oikein ole varma miten se on mahdollista, mutta suklaa paloi mustaksi ja koko kämppä kärysi pasi tuntia. Hehe. Tämä epäkohta valmistuksessa voidaan siis unohtaa. :)

Tämän jälkeen teki mieli vielä tehdä jotain hyvää.

Kaivoin pettämättömän Hellapoliisin reseptikirjani esiin ja kävin kaupassa mielessäni siintäen tämä rapukakku.

Jeeee, nyt se on jääkaapissa hyytymässä. Pääsen salkkareiden jälkeen jo luultavasti koristelemaan sitä. Toivotaan, että se pysyisi vielä kasassa.

Nyt adjöö! Pakko mennä sohvalle löllöttämään salkkareiden pariin. Toivottavasti saan itseni tänne taas ennen kuin puoli vuotta on kerennyt kulua. O:)

Meikän lauantaihuvit

Huvitpa hyvinkin! Aamu alkoi 10:30 kahvakuulatunnilla, joka enteilee jo mojovaa lihasjumia viimeistään huomisaamulle. Tunti oli luulojani rankempi! En ole tainnut mainostaa vielä teille, että olen tutustumassa neulonnan saloihin. Jopa tälläinen 2-laadun tekstiiliartesaani on saanut viikossa yhden villasukan valmiiksi. Ihan itse kantapäitä ja kaikenmaailman kavennuksia myöten. Olen ylpeä.

Kasailin just tähän sohvalle tukikohtaa neulontasession tueksi. Vähän evästä ja taustalle Juha Tapion Lapislatsulit pauhaamaan soimaan vienosti. Lupasin itselleni palkinnon, kunhan oon saanut nää elämäni toiset villasukat valmiiksi. Aion hankkia sellaista hienoa lankaa, joka on valmiiksi kuviovärjättyä. Haluan tehdä sellaisesta langasta piiiiiiitkät polvisukat. ;) Nyt löpinät loppukoon lyhyeen, on aika tarttua puikkoihin ja saada vaaleanpunainen sukkapari valmiiksi. Hyvää viikonloppua!

Home sweet home

Lupailin vähän palasia uudesta asunnosta, joten tässäpä näitä. Niukalti, mutta vähän kuitenkin! 

Täällä on lähes kaikkea mitä olen asunnolta toivonut: tiskikone (pelastaa monelta riidalta), laminaattilattiat, iso vaatehuone, korkeat ikkunat sekä laattalattia wc:ssä. Parveketta tai saunaa meillä ei tässä ole, mutta yritetään elää ilman. Kesäkukkien kasvatusta täytyy harrastaa jossain muualla sitten. Vanhassa kämpässä lattiat oli kulahtanutta muovimattoa myös vessassa. Suon muistoissain lämpimän sijan vanhan kämpän jauhelihanvärisille kaakeileille. En totisesti jää kaipaamaan.

Juurikaan uusia hankintoja tänne ei tehty, tiskikonetta ja uutta sohvaa lukuunottamatta. No okei, sain materialistista onnellisuutta tuosta Askon kirkkaasta muovituolista. Se on aika ihana! Vanha sohva oli tumman harmaa divaanisohva. Sen tilalle tilattiin Kaluste 10:stä kauniin vaaleanharmaa 3:n istuttava sohva ilman tilaa vievää divaaniosaa. Kuukauden päivät sitä odoteltiinkin, mutta oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen.

Pikkuisen kätyrin avustuksella (kiitos vielä!) sain myös kauan haaveilemani Alessin Tigrito-kissanruokakupin, jota en sen suolaisesta hinnasta johtuen ole raaskinut aikaisemmin ostaa. Oli kissoilla ihmettelemistä, kun lattialle pölähti lajitoveri häntä pystyssä. Enemmän hupia kissoille kuitenkin on tainnut olla tuosta pahvilaatikosta, mikä ei sinällään tullut edes yllätyksenä. ;)

Ollaan säästetty seiniä ylimääräiseltä rei'itykseltä ja oon tyytynyt vain muutamiin seinätarroihin. Kyseinen Sweet dreams- teksti on luonnollisesti sängyn yläpuolella. Olkkarissa on puu-tarra, joka pilkistääkin tuossa alemmassa kuvassa lampun takaa. Keittiön seinään tulee vielä oma tekstitarransa, kunhan saan joskus aikaiseksi liimailla sen siihen kirjain kirjaimelta...

Virittelin makkarin yöpöydälle lyhtyjen sisään parit valosarjat piristämään tätä synkkyyttä. Noista heijastuu seinälle aika kivat varjot, kun valot on päällä. :) Haluaisin vielä koristetikkaisiin roikkumaan ehkäpä valot, joissa olisi paperinarupallot tai nämä Happy Lights- valot kokonaan valkoisina tai valko-hopeisina. Hmmm, vaikeita valintoja siskosein!

Tälläistä meillä!

Mitä kuuluu marjaleena?

Ihan hyvää, kiitos kysymästä! Viime postauksesta alkaa olla melkoisen pitkä tovi, mutta kyllä täällä henki pihisee vielä. Toivottavasti olette ikävöineet! ;)

Kävin äsken rynkyttämässä salilla vähän penaa ja irvistelemässä kuin kovinkin bodari. Nyt vuorostaan heittäydyin kodinhengettäreksi ja uunissa paistuu juuri pitkästä aikaa kinkkukiusaus. Eipä tuossa vielä mitään! En oo varmaan ikinä leiponut itse sämpylöitä, kunnes koko päivän tuoreista, voilla sivellyistö sämpylöistä & maitolasillisesta haaveiltuani pyöräytin reilun kokoisen taikinan. Tuolla se paisuu peiteltynä hellan päällä, odotan kauhun sekaisin tuntein mitä tuleman pitää. Aika hc-touhua....

Kesä kului rauhallisissa merkeissä, olin jopa hieman mummoutunut. Mummovaihde on heitetty kaatikselle, juhlakengät kiillotettu ja useampi viikonloppu on huideltu pitkin kyliä. Aika kivaa, pitkästä aikaa, tuumin. Pikavauhtia hujahtaneen kesän jälkeen tässä ihmettelen, mistä nuo hyytävän kylmät tuulet puhaltavat? En ehtinyt varautua niin nopeaan syksyn tuloon. Säästän teidän suosiolla kaikenlaiselta syksy-fiilistelyltä. Blogien perusteella kaikille on varmaan tullut harvinaisen selväksi, että syksyllä poltellaan kynttilöitä, hörpitään ihanan höyryävää teetä ja muhinoidaan villasukissa. ♥

Kuten edellisessä postauksessa lyhyesti mainitsin, sujui muutto ihan huippuhyvin. Alan pikkuhiljaa kotiutua, vaikka kämppä on vielä vähän rempallaan. En oo vielä oikein sisäistänyt, että nyt asutaan oikeesti niiiin lähellä keskustaa, ettei sinne tarvitse ajaa bussilla tai pyörälläkään. Ollaan oltu koko täällä uudessa asunnossa elellyn ajan ilman sohvaa, alkaa vähän tympiä jo. Ensiviikolle lupailtiin sen toimitusta, joten parasta myös tullakin. Tai olen hyvin, hyvin äkäinen. Uskolliset lukijattaremme (terkkuja vaan!) pyytelivät asuntopostausta, mutta tuskin tulen koko kämppää tänne kuvaamaan (että tulkaa tänne paikan päälle kahtomaan). Yksityiskohtia toki on luvassa, kunhan hienosäädöt on tehty. :)

Viikonloppu vaihtui vasta maanantaihin, mutta odotan tulevaa lauantaita innolla. Olen nimittäin lähdössä Johanna Kurkelan keikalle!! Can't wait! Loppuvuodesta kun pääsisi vielä (näköjään jo loppuunmyydylle) Juha Tapion keikalle, olisin varsin onnellinen tyttö!

New way home!

Här är vi! Viikko sitten muutettiin tänne uuteen ja uunituoreeseen asuntoon. Muutto sujui kerrassaan näppärästi, kiitos tehokkaiden muuttoapulaistemme.  Pikkusälät etsii vielä paikkojaan, mutta eiköhän tämä tästä ala asettua. Kissat ovat löytäneet mielipaikkansa hehtaarin kokoisesta vaatehuoneesta, johon voisi koonsa puolesta ottaa alivuokralaisen. Kaiken kruunasi aivan jumalaton flunssa, jota yritän tässä parannella Filippinos-kekseillä, kasalla naistenlehtiä ja nettishoppailulla. Palataan taas, kun on taas asiaa!! :)

Hiusmuistoja

Ryhdyin aikani kuluksi selailemaan vanhoja kuvia koneelta. Kovalevyltä niitä löytyikin vuodesta 2010 alkaen. Kuvissa hymyilee hieman erinäköinen tyttönen kuin nyt, hiukset tekevät todella paljon. Mua on nyt hieman painostettu hiustenvärjäämisen suhteen. Mustat niistä kuulemma pitäis saada, julmetun pitkät hiuspidennykset siihen kaupanpäälliseksi. Ääääk! Mustaa väriä en päähäni kaipaa, kun siitä olen päässyt vihdoin irti. Hennot hiukseni eivät kestä jatkuvaa värjäämistä, päänahasta puhumattakaan. Mutta pidemmät kutrit ovat kieltämättä pyörineet mielessä jo hyvän aikaa. Niistä saisi tehtyä kivoja kampauksiakin...

Oon ihan tauno näissä hiuspidennys-asioissa, joten kaipaisin vähän jeesiä. Mulle riittäisi ihan clip-on-pidennykset, jotka saisi aina halutessaan napsutella päähän ja pois. Valovuosi sitten käytin Dreamhairin pidennyksiä, jotka olivat ihan kamalat. Hyi niitä 20-haaraisia hiuksia. Toiset pidennykset oli tilattu Cyber shopista ja ne olivatkin ihan jees. Ebaysta olen myös tilannut yhdet huimaan 20€ hintaan. Hyvin ajoivat asiansa ja hius oli hintaansa nähden hyvälaatuista. Värisävyn valinta tuottaa vain hieman päänvaivaa, kun tietokoneen ruudulta katsottuna värit eivät aina vastaa täysin todellisuutta.

Kysymys kuuluukin: missä myydään hyvälaatuista hiusta, kohtuuhintaan vieläpä? Mistä ei kannata missään nimessä tilata? :)

Heippa Turku!

Kesänvietto Turussa taputeltiin osaltani viimeviikonloppuna. Tuntuu, että vasta kriiseilin miten kestän olla koko kesän kesäleskenä vain kisut seuranani. Tässä sitä vaan taas ollaan, päivittelemässä miten aika kuluu niin nopeasti!

Koska oltiin Turussa, olihan se pistäydyttävä Turun linnassa! Komea oli linnake ja kierreltävää tuntui riittävän loputtomasti. Välillä kiivettiin ylös, kurkisteltiin ikkunoista ja sitten kivuttiin alas jyrkkiä portaita. Kiinnostavimmat paikat (eli korkeimmat tornit) oli suljettu yleisöltä, mutta munkkikahvit auringonpaisteessa lohduttivat meitä. Retki linnassa oli kyllä hauska ja ehdottomasti käymisen arvoinen! :)

Aivan kuin jalat eivät olisi olleet tarpeeksi turtana linnassa ramppaamisen takia, suunnattiin vielä keskustaan kiertelemään parit kaupat. Kyllä huomaa kun kurniva vatsa ottaa meikäläisestä vallan. Sellainen persauksille ammuttu karhu musta tulee, tällä kertaa viimeinen niitti oli kun ei löydetty Veromodaa. :D:D:D Äksyilyyn auttaa vain yksi asia, ja se on ruoka! Eka vastaantullut ravintola oli muistaakseni joku Chilis Bar & Grill, joten se sai kelvata. Kuvassa etualalla komeilee järkälemäinen kanasalaatti ja takana kolmipihvinen hampuri:

Mahat täynnä, Veromodan lopulta löytäneinä suunnattiin päiväunille kämpälle ennen illan ohjelmaa. Olin alkuun hieman (kröhöm) skeptinen miehen ehdotuksesta käydä katsomassa häntä lainaten "kehonrakennusvaikutteinen" elokuva Pain&Gain. Luuloni olivat jälleen kerran turhia, koska elokuva sijoittui viimeaikoina katsomistani parhaiden joukkoon. Joo ja hei! Mites toi Dwayne Johnson!!!!!!! Ois varmaan kannattanut mainita hänestä ihan ensimmäisenä, kun alkoi leffasta vihjailemaan niin en olisi suotta vastustellut. ;)

Vaatteiden pakkaaminen reissua varten on hankalaa, koska ikinä ei voi tietää mitä tarvitsee. Kerrankin osuin nappiin ja matkakassista löytyikin hädän hetkellä ihan kivat kuteet. Pinkki bleiseri ja valkoinen pitsitoppi sopivat hyvin yhteen, tuumin. Muistinkin tätä tekstiä naputellessa, että pitää etsiä samainen toppi mustanakin yhdestä eellä alkavasta paikasta. 

Ylläolevasta kuvasta voitte tarkoin silmin havaita 10 cm tyvikasvun ihan omaa hiusväriä. Ei tuo näytä edes erityisen pahalta, kun vaaleusaste on suunnilleen samaa kuin latvoissa. Tai sitten omat silmäni ovat vain tottuneet ja yritän syöttää itselleni pajunköyttä. :D Olen suunnitellut kampaajareissua jo pitkään, mutta en ole saanut vielä toteutettua mitään. Käsittelyksi riittäisi ihan vain muutamia raitoja päällimmäisiin kerroksiin, koko päätä ei tarvitsisi raidoittaa. Pitkästä aikaa vanha kunnon keskijakauskin tuntuu mukavalta vaihtelulta, eikä näytä kiharretuissa hiuksissa yhtään pöllömmältä. Mitäs olette mieltä?

Sunnuntaina ennen meitsin kotiinpaluuta ehdittiin käymään jossain rantsussa ottamassa aurinkoa. Tai siis jätettiin hiekkaranta riehuville lapsukaisille ja eristäydyttiin viereisille kallioille. Oli kyllä virkistävää päästä viettämään aikaa muuallakin kuin täällä kotikaupungissa. Näin se viimeinen viikonloppukin hurahti, kun tekemistä riitti.

Laiskasti lomalla

Olin viimeviikon huikealla viikon mittaisella kesälomalla ennen paluuta koulun penkille. Lomasuunnitelmina ei ollut mitään erityistä. Arkena tulee oltua aikataulujen kanssa ihan tarpeeksi naimisissa, joten lomalla on kivaa tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa. Viikon aikana sain tyhjennettyä kaapeista huimat pari jätesäkillistä rojua ja pakattua muutaman laatikon. Aika hupenee, mutta pakkailu vaan siirtyy päivästä toiseen. En vaan osaa tarttua toimeen ja pistää tuulemaan. Menetän vain hermoni, kun kissat rynkyttää ja revittelee eteisessä odottavia litistettyjä pahvilaatikoita. Plääääh.

Kävin myös kaverin kanssa pyörähtämässä kaupungilla sekä herkuttelemassa ravintolassa, unohtamatta jälkiruokajätskejä satamassa. Annosvalinta ei tuottanut taaskaan päänvaivaa: otin sitä mitä aina ennenkin. Tuttua ja turvallista. Ähky oli taattu. :P

Toteutin myös uhkailuni marjastuksen suhteen. Pääsin kyllä ehkä himpun verran liian helpolla. Päästiin yhteen paikkaan poimimaan pensasmustikoita sekä puutarhavadelmia. Olin kehitellyt jo pienen fantasian marjastuksen iloista. Minä keskellä metsää. Jumalaton soija päällä. Lappamassa rupusia mustikoita marjarohmulla ämpäriin, joka tuntuu täyttyvän vain roskista. Janottaa ja selkään koskee. Housut valuu ja paitakin hiertää. MMMM! Nyt vaan napsin tyytyväisenä puskista isoja mustikoita suoraan pakasterasioihin, ei niitä tarvinnut ruveta edes putsaamaan roskista. Nyt kun mustikat, mansikat ja vatut sun muut marjat on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, voikin alkaa odotella sienireissuja hirvikärpästen kansoittamiin metsiin. Kiinnostavaa, eikös? ;)

Seuraavalle päivälle oli tiedossa muutama kyläilijä, joten edellispäivän marjasaalis joutui heti makutestiin.  Tein siis marjapiirakan mustikoista ja vatuista. Päälle vielä kunnon läjä tuoreita marjoja ja hyvää oli! Kyytipojaksi vielä vaniljakastiketta, niin johan oli taas makeanhimot tyydytetty pitkäksi aikaa. :)

Muhun on iskenyt ankara sisustuskuume. Tai jokin muu pimahdus. Uudenkarheaan kämppään muuttaessa olisi kiva karistaa vanhat kuluneet kalusteet pois ja ostella tilalle uutta ja kivaa. Yritän tässä takoa päähäni ettei kaikkea tarvitse hankkia kerralla, vaan hankintoja voi tehdä (ja on tehtävä) pikkuhiljaa. Pitäisi vaan päättää mitkä on hankinnoista tärkeimmät ja hommata ne ensin. Onko se tv-taso, uusi matto, sohva, säihkyvä kattolamppu vai tiskikone. Siinä vasta pulma!

TeeVee

Mun tulee katsottua telkkarista aika vähän mitään. Tai kuvaavampi sana lienee seurattua. Telkkarin ääreen ajaudun yleensä illalla nukkumaan käydessä. En saa unta heti sänkyyn peiton alle sujahdettuani, joten nappaan aina makkarin telkkarin päälle ja ankara kanavasurffaus voi alkaa! Voi sitä kaukosäätimen nappien näpsyttelyä, kun mikään kanava ei tunnu tarjoavan vähääkään miellyttävää katseltavaa.

Ilta-aikaan tulee aika vähän mitään kiinnostavaa katseltavaa, tosin mielestäni tv:n ohjelmatarjonta on muutenkin surkeaa, oli kellonaika mikä tahansa. Tai noh, ohjelmia tulee tuutin täydeltä, mutta olen niiden suhteen kranttu. Hävettää tunnustaa heti tähän perään, mutta oon salaa koukuttunut MTV:n esittämiin Geordie Shore- ja The Valleys-"reality-"sarjoihin. Pienenä täsmennyksenä: Jersey Shore oli tämän luokan roskaohjelmien kuninkaallinen. ;) Näiden ohjelmien asiasisältö on täysi nolla, mutta silti jaksan toljottaa ympäripäissään sekoilevia ja luonnottoman näköiseksi itsensä ehostaneita aikuisia, jotka käyttäytyvät kuin pahaisimmat teinit. On kai siinäkin oma hupinsa, en voi kieltää, vaikka kaikki juonenkäänteet ovatkin selkeästi suoraan käsikirjoittajan paperiarkilta.

Mutta palatakseni sarjoihin, joita olen ruvennut seuraamaan suurella mielenkiinnolla. Niitä on ihan muutama vain. Salkkarit nyt lienee kaikille itsestäänselvyys, joten niitä ei tarvitse kellekään varmaan erikseen esitellä? ;)

Kuva.

Uusinta uutta on tiistaisin Subilta 22:55 tuleva American Horror Story. Ihan paras!!! Kaikki mikä liittyy kummitteluun ja outoihin asioihin kiinnostaa mua. En uskalla katsoa yksin kauhuleffoja, joten tämä semi-jännä sarja sopii mulle kuin nakutettu. Ilmassa on vähän jännitystä, mutta ei yhtään liikaa! Sattuupa sarjassa olemaan pari miellyttävää mieshahmoakin, ette varmaan arvaa ketkä. No muunmuassa tuo kuvassa keikistelevä (ja lateksiasussa viihtyvä) siloposki.

Kuva.

Toinen mieluisa ohjelma on keskiviikkoisin TV2:lta tuleva sarja, jossa Louis Theroux-niminen mies tekee dokumentinomaista ohjelmaa milloin missäkin haastatellen ihmisiä: suurissa vankiloissa, erilaisissa uskonlahkoissa yms mielenkiintoisissa paikoissa. Viimejaksossa hän vieraili plastiikkakirurgisessa sairaalassa, ja jaksossa tavattiin muutamia operaatioihin totaalisesti koukkuun jääneitä ihmisiä. Kauneuskirurgia on aiheena erittäin kiinnostava, mutta pahimmillaan se näyttäytyy myös karmivana asiana. Huomenna hän tutustuu muistisairaiden vanhusten elämään.

Tadaa! Siinä oli huimat kaksi sarjaa, jota katselen aina suu vaahdoten ja odotan niiden esitystä kuin kuuta nousevaa. Tänään on vihdoin taas illalla luvassa Horror storya. :D Olen suuri dokumenttien ystävä, ja haaveilenkin jostain kunnon dokkarikanavasta, mutta toistaiseksi olen tyytynyt peruskanavien antiin. Kiinnostavassa tv-ohjelmassa pitää olla sopivasti juonenkäänteitä ja mysteerejä. True-salkkarifanina myönnän karvaasti ko. sarjan muuttuneen turhan villiksi, ei vanha pysy enää mukana, jos yksikin jakso jää katsomatta. Poikaystäväni sai kovasti hupia, kun katselin tohkeissani Rekkakuskit jäällä-sarjaa. :D Keväällä seurasin Yleltä sympaattista Toisenlaiset frendit-sarjaa, mutta sille ei tietääkseni ole tullut jatkoa. Olen aikaisemmin ollut myös Satuhäiden ystävä, mutta nämä uudemmat jaksot ovat vähän turhan laimeita ja harmillisen pitkäveteisiä. Vanhemmissa jaksoissa oli rutkasti enemmän hupia, vai mitä olette mieltä?

Ohjelmista pahimpia ovat ehdottomasti komediat, joissa taustalta kuuluu yleisön naurua. Aivan järkyttävän ärsyttävää! Myös naisille suunnatut humpuukiohjelmat aiheuttavat puistatusta. Ekana tulee mieleen uusi sarja, Carrien nuoruusvuodet vai mikä olikaan. Jaksoakaan en ole katsonut, mutta sarjan mainospätkät olivat jo nounou. Mun on helpompi nimetä huonoja ohjelmia kuin ohjelmia, joista voin sanoa olevani kiinnostunut. En ole varma laisinkaan onko vika minussa vai ohjelmissa...

Tunnustautuuko kukaan muu ohjelma-nirsoilijaksi vai onko porukka kaikkiruokaista?

A niin kuin Alfa

Olin pitkästä aikaa viettämässä viikonloppua Turussa. Viikonloppureissu sattuikin juuri sopivaan saumaan, kun rallien kuhina oli yltymässä huippuunsa täällä. Onhan se kivaa, että tälläinen pienehkö paikkakunta Keski-Suomessa vetää porukkaa ulkomailta asti, mutta nääääh, ei vaan jaksa innostua. Mutta itse Turkuun palatakseni. Ristin sen toisia nenänvarttaan pitkin katsovien ihmisten kaupungiksi. En taida olla tarpeeksi snobimainen muodikas liikkuakseni kaupungilla tai astuakseni yhteenkään hienostuneeseen ravintolaan sisään, sen verran ylimielisen näköistä sakkia havaitsin. Pitää vissiin seuraavaa reissua varten kuorruttautua Vuittonin logoa huutavalla laukulla ja Korsin tusinakellolla, että sulaudun tähän toisia ylenkatsovaan joukkoon paremmin. ;)

Samasta aiheesta vielä hetken pauhatakseni. Blogien välityksellä pääsee urkkimaan kätevästi tuttujen ja tuntemattomienkin elämää eri paikkakunnilla. Paljon huomiota on herättänyt ns. oman elämän kaunistelu: jatkuvaa shoppailua, juhlia ja kaunista pintaa, upeeta ja mahtavaa. Olen havainnut blogeissa säännöllisin väliajoin muutamia "ilmiöitä": vähintään joka toisen bloggaajan ranteessa kiiltävät Michael Korsin kellot & käsikynkässä roikkuvat Hamilton-laukut. Söpöjen Macarons-leivosten hehkutus. Sushi! Alkuvuodesta "fitness"-villitys lähti leviämään kulovalkean tavoin, ja blogien palstatila täyttyy salilla peilin kautta otetuista posekuvista. Kirsikkana kakun päällä.... mua alkaa etoa, kun kommenttiboxeissa onnitellaan esimerkiksi LV-veskan ostanutta tyyliin: "onneksi olkoon uudelle omistajalle perheenlisäyksestä!" Nykypäivänä erilaisten asioiden omistaminen tuntuu olevan niin korostunutta. Ai moi, ootsä se laukun omistaja?

Henkilökohtaisesti luen mieluiten ihan tavallisia blogeja, joissa ei yritetä vääntäytyä mihinkään muottiin. Jotta blogi olisi kiinnostava, se ei mielestäni kaipaa kallista elämäntyyliä. Ollaan aidosti omia itsejämme, eikä esitetä mitään. En pidä omaa elämääni erityisen jännittävänä, mutta en yritä sitä blogia varten ehostaakaan. Teen maltillisesti ostoksia, silloinkin yleensä alennusmyynneistä. Käyn harvoin ravintoiloissa, silloinkin jossain edullisessa. Käyn harvoin juhlimassa. Matkustelen harvoin. Pukeudun siististi, mutta en mitenkään erikoisesti.  Mulla on jumalaton tyvikasvu, kun en raaski mennä kampaajalle. Rusketuskin alkaa karista. Kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen elämääni tälläisenä tavallisena tallukkana. :)

Vai miltä se teistä näyttäisi, kun yhtäkkiä alkaisin postata kuvia itsestäni huulet töröllään, hiuspidennykset hulmuten juomassa pikkurilli pystyssä shamppanjaa jostakin muodikkaasta yökerhosta? ;)

Sellaisia lyhykäisiä ajatuksia ne. Lauantai-ilta Turussa huipentui, kun keksittiin lähteä Kupittaan lintupuistoon katselemaan lintusia. Mitäs sitä muutakaan vieraassa kaupungissa tekisi viikonloppuna, haha. :D Päivällä käytiin kuitenkin istuskelemassa jokilaivoilla ja nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta, kun kesä meitä vielä hellii.

Viikonloppu meni taas ihan hujauksessa, ja sunnuntaina haikein mielin huristelin bussilla takaisin kotiin maha täynnä kebabbia. Tämän viikon vietän kesälomaa. En oo ihmeempiä suunnitellut, mutta tarkoitus olisi käydä joku ilta katselemassa isän kanssa josko löytyisi marjoja poimittavaksi ja pakastettavaksi. Pitäisi roudata vielä yksi satsi pahvilaatikoita tänne kämpille ja aloittaa raivoisa pakkaaminen. En tiedä mitä tästä muutosta tulee, kun en ole koskaan tässä mittakaavassa itse muuttoa joutunut tekemään. :D Muutamille huonekaluille oon järkännyt jo ostajan. Sohva on merkittävin myyntiin menevä mööpeli, niin eipä tarvii sitä sit uuteen asuntoon kuljettaa. Perjantaina otan taas suunnaksi taas tuon ihanan kamalan Turkkusen viikonlopun ajaksi. :)