Verhokoristeita & muuta krääsää

Mulla on kokoajan kauhea askarteluvimma. En vain saa kauheasti mitään aikaiseksi, mutta voi olla ihan hyväkin juttu etten täytä koko asuntoa toinen toistaan kotitekoisemmilla viritelmillä. Ensin oli saatava uusi tiilistä kasattu tv-taso ja tällä kertaa oli keksittävä verhoihin koristeita. Keksin myös, että haluan tehdä paperinarusta pyöreän lampunvarjostimen. Sille ei nyt kuitenkaan ole akuuttia tarvetta, joten se saa odottaa hamaan tulevaisuuteen - vaikka olisi niiiiin kiva päästä tekemään sitä. Pitää varmaan kehittää jonkinlainen juonitelma vanhan valaisimen turmelemiseksi...

Nettikaupat ovat oikea siunaus kaltaiselleni ihmiselle, jota ei voisi vähempää kiinnostaa raahautua töistä neljän ruuhkassa kaupungille etsimään jotain pikkusälää, huhhhhh. Pikaisen googlettelun ja muutamien nettikauppojen hintojen vertailun jälkeen päädyin tekemään tilauksen Villihelmi-kauppaan. Tein tilauksen sunnuntaina ja jo tiistaina pääsin hipelöimään lasisia ja hopeisina säihkyviä helmiä. Olin ihan melleissäni, kun tilauksen mukana tuli namusia ja pieni helminäytepussi. <3

Vaihdoin olkkariin peittävien valkoisten verhojen tilalle nämä läpinäkyvät tylliset, jotka mielestäni kaipasivat somisteita joukkoonsa.

Sormet haavoilla näpersin sitten pitkiä rautalankakoristeita, jotka ripustin roikkumaan verhoja vasten.  Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä näistä lattiaan saakka yltäviä, mutta ne eivät olisi valmiita vielä tänäkään päivänä. Ihanan alkeellista toimintaa, mutta silti niin kivannäköistä. :D Helmiä ja rautalankaa jäi yli vielä sen verran, että voisi tehdä muutaman tälläisen laitettavaksi vaikkapa kynttilän ympärille koristeeksi.

Jokunen aika sitten tein tilauksen myös H&M:n Home-osastolta, jonka aletuotteista löytyisi joka viikko jotakin kotiin tilattavaa. Kaikki tämä synti lähti tarpeesta saada uusi suihkuverho vanhan (ilmeisesti rautaa sisältävän veden takia) kummallisen väriseksi värjäytyneen tilalle. Verho on oikein soma ja värikäs, mutta oletettavasti ketään tuskin kiinnostaa katsella toisten suihkuverhoja. Tilailin myös muutaman kankaisen "korin" kaikelle pikkusälälle. En vaan voi vastustaa noita, varsinkaan kun ne on alennusmyynnissä. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että tätä juttua kirjoittessani edellisen lauseen kohdalle livahdin katselemaan taas aleosaston antia, hups. :D

Säihkyviä hopeisia 4,95€/ 2kpl.

Timantteja 4,95€

Lisäksi kliksauttelin ostoskoriin 4kpl tabletteja ruokapöydälle. Näillä oli hintaa 3,95€/ 2kpl, joten voitte varmaan kuvitella hullunkiillon silmissäni. ;) En ole suurikaan kullan ystävä, mutta kulta sopii hyvin yhteen tummanruskean kanssa, sitä ei voi kiistää. Hopeiset kuviot olisivat olleet kaikkein paras vaihtoehto, mutta kaikkea ei voi saada.

PS. Voisko joku kertoa miten saan tuon aikaa sitten kukkineen orkidean taas kukoistamaan? On ylipäätään ihme, että se on vielä hengissä. Ostin sen joskus kesällä ja sen elo on jatkunut yllättävän pitkään verrattuna muutamiin jukkapalmuihin sekä kaktuksiin. :D

Mustia haaveita

Olen salaa vähän haaveillut tatuoinnista. Ensiksi kirjoitin tautoinninsta. Kun osaan kirjoittaa haaveestani niin onnettomasti, olisi ehkä fiksuinta pitääkin se haaveena ettei tule mokailtua. ;) Monen monta vuotta olen pyöritellyt mielessäni jos jonkinlaista kuvaa, mutta en koskaan täysin tosissani. Viimeaikoina tunne on kuitenkin vahvistunut ja olen lähes joka päivä funtsinut asiaa. Mitään ei kuitenkaan ole (vielä) tapahtunut.

Mulla on tapana kyllästyä nopeasti. Oli kyse sitten verhojen väristä, korkojen pituudesta, hiusten väristä tai lempiruoasta. Joskus oma naamakin tympii. Auta armias, jos iholleni päätyisi musteena jokin kuva ja olisin puolen vuoden päästä valmis hankkiutumaan siitä eroon. Onneksi en ole niitä, jotka ovat teininä ottaneet ihoonsa vaikkapa tribaaleja tai jotain ihkuja sarjakuvahahmoja.  Tai olisi tissiin tatskattu ekan poiccixen nimi ja eronne jälkeen pitäisi etsiä aina uutta saman nimistä poikakaveria. Tai olisin suostunut kännisen kaverin tatskaharjoitusten kohteeksi ja olkapäätä koristaisi koiranpaskalta näyttävä ruusu. En sano, että olisi väärin ottaa sellainen, mutta itseäni saattaisi hieman vituttaa. :D

Sanotaan ettei ensimmäistä tatuointia kannata ottaa näkyvälle paikalle. Mihinkäs sitten, kainaloonko vai takamukseen? Tärkeä osa tatuointia on sen sijainti. Tiedän sen verran, että se ei tulisi sijaitsemaan olkapäässä, alaselässä, niskassa, sääressä, reidessä tai edes siellä syvällä takamuksessa. Mieluisimmat paikat olisivatkin ranteen sisäpuoli, kylki tai jalkapöytä. Kaksi näistä rikkoo tuota mestareiden hokemaa mantraa, älä ota ekaa tatuointia näkyvälle paikalle.

On totta, että mieleen tulee ajatus siitä, kun on "aikuinen nainen" tai "vanha mummo" ja on neulannut ihonsa täyteen kuvia. Onko sillä sitten "vanhana mummona" väliä onko ranteessa söpö kukkanen tai jalkapöydässä pinkki sateenkaari. Tätä asiaa pohdiskeltuani voin väittää, että silloin harmittaisi enemmän, jos ei ole toteuttanut itseään nuorena. Voi voi, kun olen nyt vanha ja ryttyinen enkä kehtaa enää koristella itseäni. Näkisin, että kadun mieluummin jotain mitä olen jättänyt tekemättä kuin jotain mitä on elämässä tullut hölmöiltyä.

Pitääkö tatuoinnilla olla jokin merkitys? Pitääkö tässä maailmassa väkisin olla jotain. Onko tatuointi nolo tai harkitsematon, jos se on "vain" kuva, jolla ei ole suurta ilosanomaa? Miettikääpä sitä. Minä mietin myös. En nyt äkkiseltään keksi elämästäni jotain suurta mullistavaa asiaa, jonka merkityksen haluaisin piirtää kuvana iholleni. En myöskään halua vääntää väkisin jotain tekotaiteellista paskaa tyyliin " ooh katsokaapa näitä tähtiä poskissani! Tämä tähti on mun lempikengät, tuo vihreä tähti on sama kuin mun kuollut kaktus ja nuo kolme huonosti piirrettyä tähteä merkitsevät mun kuolleita gerbiileitä".

Nyt mielipiteitä tatuoinneista, puoleen tai vastaan! Tunnustaako joku omistavansa teininä tuherretun kuvan, joka nyt harmittaa? Onko muilla samanlaisia haaveita? ;)

PS. Tässä tais olla mun blogihistorian ekat we♥it-kuvat, omg!

Huuto.netissä myytävänä!

Teen tässä pientä kenkä- ja laukkuinventaariota kaappeihin ja laittelin muutamia tuotteita myyntiin huuto.nettiin. Kengät ovat vähän käytettyjä, koska ovat pyörineet kaapeissa pienen ikuisuuden. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja päätin hankkiutua niistä eroon. Täytyy katsoa, jos raaskisin luopua joistain muistakin korkkareista.  Joukossa on myös Guessin sydänkoru. Tässäpä linkki kohteisiin:

---> Kohteisiin pääset tästä, klik! <---

Naamaribileet

Olin järjestänyt tosiaan poikaystävälleni kunnioitettavan 24 ikävuoden mittariin napsahtamisen kunniaksi salajuhlat hänen kavereidensa kanssa. Pitkin viikkoa tuli arvailuja mökkeilystä ja tanssikursseista, mutta pieleen menivät. Sankari varusteltiin asiankuuluvin välinein juhlapaikalle kuljetusta varten. Pitäisi järjestää tälläisiä yllätysjuhlia enemmän, vaikkei tämä nyt ihan 100% yllätyksenä päivänsankarille tullutkaan! :D

::::D

Kauniit tytöt, terkkuja vaan! ;)

Naureskelen tuolle ylemmän kuvan tönkkölakatulla tukalle, oikein hyvältä näyttää. Talvella tukka pöllyää ärsyttävän sähköisenä, vaikka siinä olisi muotoilutuotetta jos toistakin. :D Tänään pikasiivouksen jälkeen oli keksittävä jotakin tarjottavaa synttärikahvittelijoille. Keksittiin tehdä sitten ehkä universumin sulokkain voileipäkakku. Olisi se kaivannut ehkä pari tuntia lisää vetäytymisaikaa, mutta mitäs tuosta. ;)

Haluan lisää juhlia, kiitos!

Supertuksu

Ihanaa herätä lauantaina samaan aikaan kuin arkipäivänkin herää. Vähän toki olisi väsyttänyt, mutta täällä jääkylmässä asunnossa virkoaa väkisinkin. Hauskaa huomata, että parvekkeen oven ikkuna on jäässä sisäpuolelta. Ehkä olisi jo aika hankkia oma asunto, jota saa lämmittää just niin paljon kuin tarpeen.

Keskiviikkona kävin huoltamassa ripset, jotka olivat matkan aikana jo hieman aurinkorasvan ränsistyttämät. Halusin kokeilla yhtä "kokoa" lyhempää ripsen pituutta, jos ne kestäisivät vielä pidempään siistinä kuin käytössä olleet 15mm. Nämä lyhyemmät tuntuivat alkuksi siltä kuin ei olisi ripsiä ollenkaan, koska 15mm karvat tuntuivat kulmakarvoissa saakka. Katsotaan oppiiko näiden kanssa elämään. Jos ei niin palaamme tuttuun ja turvalliseen.

Lopulta oli pakko hylätä lyhyet kynnet ja rakennella pitkät - ja pinkit kynnet. Oon saanut eräältä ihanalta lukijaltamme paljon hyviä vinkkejä geelikynsiin liittyen joten testailin niitä. Laitoin tilaukseen metallisen kynsinauhavälineen (en nyt saa päähäni sen nimeä) mutta se on varmaan huomattavasti tehokkaampi kuin tylpällä appelsiinipuutikulla tökkiminen. :D Tämän huolellisemmin en olisi voinut tekovaiheista suoriutua, joten toivon hartaasti kynsien pysyvän ilmaantumatta pidempään kuin aikaisemmin.

 

Koristeina käytin pinkkiä värigeeliä sekä kolmea erilaista glitteriä. Muutamaan kynteen laitoin vielä hopeiset timantit, mutta olisi ilman niitäkin pärjännyt. Nuo isot hileet on meinaan sen verran säihkyviä! Outoa, kun kuvissa kynnet näyttää usein kauhean moloilta, varsinkin tuossa missä näkyy kummatkin kädet. Voivoi! :D

Loppukevennykseksi lisättäköön asu joltain päivältä. Toivottavasti inspiroidutte synkkääkin synkemmästä kokonaisuudesta:

Tänään pitäisi käydä etsimässä synttärisankarille uusia housuja ennen illan menoja. Olen suunnitellut nimittäin erittäin salaisia toimenpiteitä herran päänmenoksi, hauskaa kun sitä näyttää jännittävän kovin! ;) Ai että ärsyttää, kun Boohoo:sta tilaamani mekot eivät ehtineet saapua ajoissa. Niistä olisi meinaan ollut iso apu illan asukriisin taltutuksessa, mutta tällä erää on tyydyttävä johonkin muuhun ratkaisuun. Heippa!

Gambia osa 4: Senegal

Koska satuimme olemaan Afrikassa, oli meidän päästävä ehdottomasti Senegaliin ihmettelemään eläimiä. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ennen auringonnousua, että pääsemme ajoissa hotellille ennen porottavaa keskipäivän aurinkoa. Ajoimme vuoroin autolla ja vaihdoimme autolauttaan päästäksemme Gambia-joen ylitse. Lauttamatka oli varmaankin koko reissun vastenmielisin kokemus. Joka paikassa haisi paska (:D), mustanaan lautan pakoputkista käryävä pakokaasu, ei ollut tilaa istua tai mitään muutakaan ja ihmiset tunkivat päälle. Ei ollut pyörtyminen lähellä eiiiiiiiiii. Jos joskus lähdette tälläiselle retkelle Senegaliin, muistakaa ottaa passinne mukaan, sillä matkalla ne tarkastetaan useamman kerran Gambian ja Senegalin rajalla. Keltakuumetodistusta ei tarvitse mukana kantaa, koska sitä ei kysytä missään vaiheessa.

Komea oli auringonnousu

Vessattelu vaati kerta toisensa jälkeen  kovan henkisen suorituksen :S

Mennään kuitenkin iloisempiin asioihin. Ajelimme tuttuun tyyliin avojeepillä Sengaliin Fathalan eläinpuistoon, jossa eläimet saavat elellä vapaina ja puistossa ajetaan jeepeillä pikkuisia polkuja pitkin. Heti puiston porteista sisäänpäästyämme kohtasimme ruokapaikalla oleilevia seeproja sekä antilooppeja, joilla oli valtaisat sarvet. Matkalla tutustuimme myös hurjiin villisikoihin sekä apinoihin, jotka olivat kovin arkoja. Olimme kuulemma onnekkaita, koska näimme puiston viidestä kirahvista neljä. Yleensä ne piilottelevat suojassa katseilta. Tässä joukossa oli myös pikkuinen kirahvin poikanen. Harmittaa kovasti, kun kamerassa ei riittänyt zoomi ja kuvat ovat vähän tuollaisia "etsi kuvasta kirahvi" tyylisiä. :D

Siisteimmät eläimet oli ehdottomasti sarvikuonopariskunta, joka vain töllisteli autojamme. Saattoi siinä niitä parin metrin päästä katsellessa vähän jännittää. Oli jotenkin outoa nähdä näitä kaikkia eläimiä laiduntamassa puiden lomassa, kun niitä on aina ihmetellut luonto-ohjelmissa. Puistossa ei ollut laisinkaan elefantteja tai vaarallisia eläimiä kuten virtahepoja tai leijonia. Vaikkea uskoa niin leppoisan näköisestä otuksesta. ;)