Still alive!

Uskokaa tai älkää, täällä ollaan vielä elossa! Tuntuu helpommalta päivitellä kuvablogia, kun latailee kuvia, eikä tarvitse väkisin yrittää suoltaa kuvien jatkoksi muka-kiinnostavaa tekstiä. Viimepäivät ovat kuluneet neuloessa, salilla ravatessa ja netistä laatusarjoja katsellessa. Syömäpuolestakin olen muistanut pitää huolta. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. ;)

Kirsikkana kakun päällä: helmikuussa lomaillaan 2 viikkoa Thaimaassa blogikolleega Rillun kanssa. Määränpäänämme on Krabi. Odotan reissulta aurinkoa, hyvää ruokaa, vielä parempaa seuraa, markkinoita, vähän lisää eksoottista ruokaa ja kunnon rusketusta. Toivon välttyväni vesirakkuloille palaneelta päänahalta, mahataudilta sekä varastetulta passilta ja matkakassalta. Tulevat päivät kuluvat mukavasti tulevaa reissua odotellessa. Aikaa lähtöön on enää alle pari viikkoa, joten kohta voisi ryhtyä miettimään matkalaukun täytteitä. Näillä puheilla, aurinkoista päivänjatkoa! Jotain hyötyä  tuosta -20 asteen pakkasestakin, aurinko paistaa niin nätisti. :)

I was too tired to walk

Heippahei! Mulla on ollut jo pitkään ihmeellinen tunne, että pitäs vaan tulla kirjoittelemaan tänne mitä sylki suuhun tuo. Ei nyt ihan kaikkea sentään, mutta kuitenkin. Toivottavasti joku blogiimme vielä eksyy, vaikka postaustahti on vain varjo entisestä. Kuulostaapa dramaattiselta, mutta inspis ja aika ovat olleet aika kiven alla viimeaikoina. Tai kai sitä olisi vaikka mitä mistä voisi tulla meuhkaamaan, mutta nykyään ei enää ehkä edes halua kertoa "kaikesta" mitä elämässä tapahtuu. Toisinaan haaveilen blogista, johon voisin kasvottomana vuodattaa sydäntäni. Vähän niinkuin ensimmäiseen, 2007 avattuun blogiimme Vuodatuksessa. Blogihan on ollut suljettuna jo useamman vuoden  mutta silloin tällöin käyn lueskelemassa sieltä juttuja posket punaisena. Oli ihanaa provosoida porukkaa! Toisinaan suunnittelen myös blogia, johon lisäilisin kuvia kokkailuistani, sisustusjutuista ja käsitöistä. En meinaan koe, että Bananas on mikään kodinhengettären askartelublogi. ;)

Mitäs muuta kuuluu kuin blogimietteitä? Oon ollut supertyytyväinen tähän uuteen asuntoomme, ja muuttoon nyt ylipäätäänkin. On vaan niin kätevää asua keskustassa, joka paikkaan pääsee parissa minuutissa. Bussikortit ja yölliset taksimatkat ovat historiaa. Kotikin alkaa näyttää siltä, että ehkä täällä kehtaa asua ja just ja just vieraita päästää. Mieli tekisi (koska nyt ei tekisi??) vielä kaikenlaista, lähinnä pientä sälää, mutta onneksi tuo mies vähän yrittää jarrutella.

Mulla on jotain ajanhallinnallisia ongelmia menossa. Pitäs ehtiä joka paikkaan, tehdä kaikkea, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Olisi kivaa levätäkin välillä, mutta ehkä kaikelle on aikansa? Salillakin olisi kiva käydä, kun maksaa kalliista kortista, mutta ei vaan jaksa. Ei pysty, ei huvita, ei kykene, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Bongasin jostain facebook-ryhmästä tuon hienon kuvan, mulla Candy crush on edennyt sitä paitsi kenttään 275, eikä puhelinversiossa kenttiä ole sitä pidemmälle. Tylsää. Alan olla varmaan loppuunpalamisen äärellä, koska täytän ensiviikolla rankat 24 vuotta. Hassua huomata miten nopeasti vuodet kuluvat. Nyt kuulostan varmaan joltain seniorilta, mutta oikeesti! Vasta täytettiin 18 ja "elämä alkoi". Joo todellakin, onpahan ainakin jotain mitä vanhana (eli nyt) muistella, luoja paratkoon. Ja vuoden päästä mittariin pamahtaa jo 25v, enkä oo mitään saanut aikaiseksi. Hieno homma...

Yksi murheenkryyni on veronpalautukset. Tai ei kai ne tilille ropisevat rahat murhetta aiheuta, päinvastoin. Oon mietiskellyt niille käyttökohdetta. Matkakassan jatkeeksi tai tatuointikauppaan, siinäpä mulle märehdittävää. Pieni reissu kauas täältä pois olisi enemmän kuin jees, johonkin palmun alle mielellään. Oikeasti jäisin sinne palmun alle mieluiten loppuiäkseni, jos mahdollista. Toisaalta tatuointi on kutkutellut mieltäni jo monta vuotta, mutta olen vähän nynny. Mitä jos se menee pieleen, tulee muuten vaan typerännäköinen tai kyllästyn siihen!?? Sehän ei selviä ennen kuin se on ihoon nakutettu.

Valivali, nyt äkkiä aamupalaa kitusiin, että loppuu tälläinen valitus! Pitäisi käydä kaupoilla etsimässä työpaikan pikkujouluihin joku pieni lahja huomista varten. Huomenna käyn myös laitattamassa itselleni geelikynnet. Aika jännittävää, koska en ole ennen käynyt missään ottamassa kynsiä! Vähän jotain piristävää siis. :)

Meikän lauantaihuvit

Huvitpa hyvinkin! Aamu alkoi 10:30 kahvakuulatunnilla, joka enteilee jo mojovaa lihasjumia viimeistään huomisaamulle. Tunti oli luulojani rankempi! En ole tainnut mainostaa vielä teille, että olen tutustumassa neulonnan saloihin. Jopa tälläinen 2-laadun tekstiiliartesaani on saanut viikossa yhden villasukan valmiiksi. Ihan itse kantapäitä ja kaikenmaailman kavennuksia myöten. Olen ylpeä.

Kasailin just tähän sohvalle tukikohtaa neulontasession tueksi. Vähän evästä ja taustalle Juha Tapion Lapislatsulit pauhaamaan soimaan vienosti. Lupasin itselleni palkinnon, kunhan oon saanut nää elämäni toiset villasukat valmiiksi. Aion hankkia sellaista hienoa lankaa, joka on valmiiksi kuviovärjättyä. Haluan tehdä sellaisesta langasta piiiiiiitkät polvisukat. ;) Nyt löpinät loppukoon lyhyeen, on aika tarttua puikkoihin ja saada vaaleanpunainen sukkapari valmiiksi. Hyvää viikonloppua!

Mitä kuuluu marjaleena?

Ihan hyvää, kiitos kysymästä! Viime postauksesta alkaa olla melkoisen pitkä tovi, mutta kyllä täällä henki pihisee vielä. Toivottavasti olette ikävöineet! ;)

Kävin äsken rynkyttämässä salilla vähän penaa ja irvistelemässä kuin kovinkin bodari. Nyt vuorostaan heittäydyin kodinhengettäreksi ja uunissa paistuu juuri pitkästä aikaa kinkkukiusaus. Eipä tuossa vielä mitään! En oo varmaan ikinä leiponut itse sämpylöitä, kunnes koko päivän tuoreista, voilla sivellyistö sämpylöistä & maitolasillisesta haaveiltuani pyöräytin reilun kokoisen taikinan. Tuolla se paisuu peiteltynä hellan päällä, odotan kauhun sekaisin tuntein mitä tuleman pitää. Aika hc-touhua....

Kesä kului rauhallisissa merkeissä, olin jopa hieman mummoutunut. Mummovaihde on heitetty kaatikselle, juhlakengät kiillotettu ja useampi viikonloppu on huideltu pitkin kyliä. Aika kivaa, pitkästä aikaa, tuumin. Pikavauhtia hujahtaneen kesän jälkeen tässä ihmettelen, mistä nuo hyytävän kylmät tuulet puhaltavat? En ehtinyt varautua niin nopeaan syksyn tuloon. Säästän teidän suosiolla kaikenlaiselta syksy-fiilistelyltä. Blogien perusteella kaikille on varmaan tullut harvinaisen selväksi, että syksyllä poltellaan kynttilöitä, hörpitään ihanan höyryävää teetä ja muhinoidaan villasukissa. ♥

Kuten edellisessä postauksessa lyhyesti mainitsin, sujui muutto ihan huippuhyvin. Alan pikkuhiljaa kotiutua, vaikka kämppä on vielä vähän rempallaan. En oo vielä oikein sisäistänyt, että nyt asutaan oikeesti niiiin lähellä keskustaa, ettei sinne tarvitse ajaa bussilla tai pyörälläkään. Ollaan oltu koko täällä uudessa asunnossa elellyn ajan ilman sohvaa, alkaa vähän tympiä jo. Ensiviikolle lupailtiin sen toimitusta, joten parasta myös tullakin. Tai olen hyvin, hyvin äkäinen. Uskolliset lukijattaremme (terkkuja vaan!) pyytelivät asuntopostausta, mutta tuskin tulen koko kämppää tänne kuvaamaan (että tulkaa tänne paikan päälle kahtomaan). Yksityiskohtia toki on luvassa, kunhan hienosäädöt on tehty. :)

Viikonloppu vaihtui vasta maanantaihin, mutta odotan tulevaa lauantaita innolla. Olen nimittäin lähdössä Johanna Kurkelan keikalle!! Can't wait! Loppuvuodesta kun pääsisi vielä (näköjään jo loppuunmyydylle) Juha Tapion keikalle, olisin varsin onnellinen tyttö!

Laiskasti lomalla

Olin viimeviikon huikealla viikon mittaisella kesälomalla ennen paluuta koulun penkille. Lomasuunnitelmina ei ollut mitään erityistä. Arkena tulee oltua aikataulujen kanssa ihan tarpeeksi naimisissa, joten lomalla on kivaa tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa. Viikon aikana sain tyhjennettyä kaapeista huimat pari jätesäkillistä rojua ja pakattua muutaman laatikon. Aika hupenee, mutta pakkailu vaan siirtyy päivästä toiseen. En vaan osaa tarttua toimeen ja pistää tuulemaan. Menetän vain hermoni, kun kissat rynkyttää ja revittelee eteisessä odottavia litistettyjä pahvilaatikoita. Plääääh.

Kävin myös kaverin kanssa pyörähtämässä kaupungilla sekä herkuttelemassa ravintolassa, unohtamatta jälkiruokajätskejä satamassa. Annosvalinta ei tuottanut taaskaan päänvaivaa: otin sitä mitä aina ennenkin. Tuttua ja turvallista. Ähky oli taattu. :P

Toteutin myös uhkailuni marjastuksen suhteen. Pääsin kyllä ehkä himpun verran liian helpolla. Päästiin yhteen paikkaan poimimaan pensasmustikoita sekä puutarhavadelmia. Olin kehitellyt jo pienen fantasian marjastuksen iloista. Minä keskellä metsää. Jumalaton soija päällä. Lappamassa rupusia mustikoita marjarohmulla ämpäriin, joka tuntuu täyttyvän vain roskista. Janottaa ja selkään koskee. Housut valuu ja paitakin hiertää. MMMM! Nyt vaan napsin tyytyväisenä puskista isoja mustikoita suoraan pakasterasioihin, ei niitä tarvinnut ruveta edes putsaamaan roskista. Nyt kun mustikat, mansikat ja vatut sun muut marjat on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, voikin alkaa odotella sienireissuja hirvikärpästen kansoittamiin metsiin. Kiinnostavaa, eikös? ;)

Seuraavalle päivälle oli tiedossa muutama kyläilijä, joten edellispäivän marjasaalis joutui heti makutestiin.  Tein siis marjapiirakan mustikoista ja vatuista. Päälle vielä kunnon läjä tuoreita marjoja ja hyvää oli! Kyytipojaksi vielä vaniljakastiketta, niin johan oli taas makeanhimot tyydytetty pitkäksi aikaa. :)

Muhun on iskenyt ankara sisustuskuume. Tai jokin muu pimahdus. Uudenkarheaan kämppään muuttaessa olisi kiva karistaa vanhat kuluneet kalusteet pois ja ostella tilalle uutta ja kivaa. Yritän tässä takoa päähäni ettei kaikkea tarvitse hankkia kerralla, vaan hankintoja voi tehdä (ja on tehtävä) pikkuhiljaa. Pitäisi vaan päättää mitkä on hankinnoista tärkeimmät ja hommata ne ensin. Onko se tv-taso, uusi matto, sohva, säihkyvä kattolamppu vai tiskikone. Siinä vasta pulma!

TeeVee

Mun tulee katsottua telkkarista aika vähän mitään. Tai kuvaavampi sana lienee seurattua. Telkkarin ääreen ajaudun yleensä illalla nukkumaan käydessä. En saa unta heti sänkyyn peiton alle sujahdettuani, joten nappaan aina makkarin telkkarin päälle ja ankara kanavasurffaus voi alkaa! Voi sitä kaukosäätimen nappien näpsyttelyä, kun mikään kanava ei tunnu tarjoavan vähääkään miellyttävää katseltavaa.

Ilta-aikaan tulee aika vähän mitään kiinnostavaa katseltavaa, tosin mielestäni tv:n ohjelmatarjonta on muutenkin surkeaa, oli kellonaika mikä tahansa. Tai noh, ohjelmia tulee tuutin täydeltä, mutta olen niiden suhteen kranttu. Hävettää tunnustaa heti tähän perään, mutta oon salaa koukuttunut MTV:n esittämiin Geordie Shore- ja The Valleys-"reality-"sarjoihin. Pienenä täsmennyksenä: Jersey Shore oli tämän luokan roskaohjelmien kuninkaallinen. ;) Näiden ohjelmien asiasisältö on täysi nolla, mutta silti jaksan toljottaa ympäripäissään sekoilevia ja luonnottoman näköiseksi itsensä ehostaneita aikuisia, jotka käyttäytyvät kuin pahaisimmat teinit. On kai siinäkin oma hupinsa, en voi kieltää, vaikka kaikki juonenkäänteet ovatkin selkeästi suoraan käsikirjoittajan paperiarkilta.

Mutta palatakseni sarjoihin, joita olen ruvennut seuraamaan suurella mielenkiinnolla. Niitä on ihan muutama vain. Salkkarit nyt lienee kaikille itsestäänselvyys, joten niitä ei tarvitse kellekään varmaan erikseen esitellä? ;)

Kuva.

Uusinta uutta on tiistaisin Subilta 22:55 tuleva American Horror Story. Ihan paras!!! Kaikki mikä liittyy kummitteluun ja outoihin asioihin kiinnostaa mua. En uskalla katsoa yksin kauhuleffoja, joten tämä semi-jännä sarja sopii mulle kuin nakutettu. Ilmassa on vähän jännitystä, mutta ei yhtään liikaa! Sattuupa sarjassa olemaan pari miellyttävää mieshahmoakin, ette varmaan arvaa ketkä. No muunmuassa tuo kuvassa keikistelevä (ja lateksiasussa viihtyvä) siloposki.

Kuva.

Toinen mieluisa ohjelma on keskiviikkoisin TV2:lta tuleva sarja, jossa Louis Theroux-niminen mies tekee dokumentinomaista ohjelmaa milloin missäkin haastatellen ihmisiä: suurissa vankiloissa, erilaisissa uskonlahkoissa yms mielenkiintoisissa paikoissa. Viimejaksossa hän vieraili plastiikkakirurgisessa sairaalassa, ja jaksossa tavattiin muutamia operaatioihin totaalisesti koukkuun jääneitä ihmisiä. Kauneuskirurgia on aiheena erittäin kiinnostava, mutta pahimmillaan se näyttäytyy myös karmivana asiana. Huomenna hän tutustuu muistisairaiden vanhusten elämään.

Tadaa! Siinä oli huimat kaksi sarjaa, jota katselen aina suu vaahdoten ja odotan niiden esitystä kuin kuuta nousevaa. Tänään on vihdoin taas illalla luvassa Horror storya. :D Olen suuri dokumenttien ystävä, ja haaveilenkin jostain kunnon dokkarikanavasta, mutta toistaiseksi olen tyytynyt peruskanavien antiin. Kiinnostavassa tv-ohjelmassa pitää olla sopivasti juonenkäänteitä ja mysteerejä. True-salkkarifanina myönnän karvaasti ko. sarjan muuttuneen turhan villiksi, ei vanha pysy enää mukana, jos yksikin jakso jää katsomatta. Poikaystäväni sai kovasti hupia, kun katselin tohkeissani Rekkakuskit jäällä-sarjaa. :D Keväällä seurasin Yleltä sympaattista Toisenlaiset frendit-sarjaa, mutta sille ei tietääkseni ole tullut jatkoa. Olen aikaisemmin ollut myös Satuhäiden ystävä, mutta nämä uudemmat jaksot ovat vähän turhan laimeita ja harmillisen pitkäveteisiä. Vanhemmissa jaksoissa oli rutkasti enemmän hupia, vai mitä olette mieltä?

Ohjelmista pahimpia ovat ehdottomasti komediat, joissa taustalta kuuluu yleisön naurua. Aivan järkyttävän ärsyttävää! Myös naisille suunnatut humpuukiohjelmat aiheuttavat puistatusta. Ekana tulee mieleen uusi sarja, Carrien nuoruusvuodet vai mikä olikaan. Jaksoakaan en ole katsonut, mutta sarjan mainospätkät olivat jo nounou. Mun on helpompi nimetä huonoja ohjelmia kuin ohjelmia, joista voin sanoa olevani kiinnostunut. En ole varma laisinkaan onko vika minussa vai ohjelmissa...

Tunnustautuuko kukaan muu ohjelma-nirsoilijaksi vai onko porukka kaikkiruokaista?

A niin kuin Alfa

Olin pitkästä aikaa viettämässä viikonloppua Turussa. Viikonloppureissu sattuikin juuri sopivaan saumaan, kun rallien kuhina oli yltymässä huippuunsa täällä. Onhan se kivaa, että tälläinen pienehkö paikkakunta Keski-Suomessa vetää porukkaa ulkomailta asti, mutta nääääh, ei vaan jaksa innostua. Mutta itse Turkuun palatakseni. Ristin sen toisia nenänvarttaan pitkin katsovien ihmisten kaupungiksi. En taida olla tarpeeksi snobimainen muodikas liikkuakseni kaupungilla tai astuakseni yhteenkään hienostuneeseen ravintolaan sisään, sen verran ylimielisen näköistä sakkia havaitsin. Pitää vissiin seuraavaa reissua varten kuorruttautua Vuittonin logoa huutavalla laukulla ja Korsin tusinakellolla, että sulaudun tähän toisia ylenkatsovaan joukkoon paremmin. ;)

Samasta aiheesta vielä hetken pauhatakseni. Blogien välityksellä pääsee urkkimaan kätevästi tuttujen ja tuntemattomienkin elämää eri paikkakunnilla. Paljon huomiota on herättänyt ns. oman elämän kaunistelu: jatkuvaa shoppailua, juhlia ja kaunista pintaa, upeeta ja mahtavaa. Olen havainnut blogeissa säännöllisin väliajoin muutamia "ilmiöitä": vähintään joka toisen bloggaajan ranteessa kiiltävät Michael Korsin kellot & käsikynkässä roikkuvat Hamilton-laukut. Söpöjen Macarons-leivosten hehkutus. Sushi! Alkuvuodesta "fitness"-villitys lähti leviämään kulovalkean tavoin, ja blogien palstatila täyttyy salilla peilin kautta otetuista posekuvista. Kirsikkana kakun päällä.... mua alkaa etoa, kun kommenttiboxeissa onnitellaan esimerkiksi LV-veskan ostanutta tyyliin: "onneksi olkoon uudelle omistajalle perheenlisäyksestä!" Nykypäivänä erilaisten asioiden omistaminen tuntuu olevan niin korostunutta. Ai moi, ootsä se laukun omistaja?

Henkilökohtaisesti luen mieluiten ihan tavallisia blogeja, joissa ei yritetä vääntäytyä mihinkään muottiin. Jotta blogi olisi kiinnostava, se ei mielestäni kaipaa kallista elämäntyyliä. Ollaan aidosti omia itsejämme, eikä esitetä mitään. En pidä omaa elämääni erityisen jännittävänä, mutta en yritä sitä blogia varten ehostaakaan. Teen maltillisesti ostoksia, silloinkin yleensä alennusmyynneistä. Käyn harvoin ravintoiloissa, silloinkin jossain edullisessa. Käyn harvoin juhlimassa. Matkustelen harvoin. Pukeudun siististi, mutta en mitenkään erikoisesti.  Mulla on jumalaton tyvikasvu, kun en raaski mennä kampaajalle. Rusketuskin alkaa karista. Kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen elämääni tälläisenä tavallisena tallukkana. :)

Vai miltä se teistä näyttäisi, kun yhtäkkiä alkaisin postata kuvia itsestäni huulet töröllään, hiuspidennykset hulmuten juomassa pikkurilli pystyssä shamppanjaa jostakin muodikkaasta yökerhosta? ;)

Sellaisia lyhykäisiä ajatuksia ne. Lauantai-ilta Turussa huipentui, kun keksittiin lähteä Kupittaan lintupuistoon katselemaan lintusia. Mitäs sitä muutakaan vieraassa kaupungissa tekisi viikonloppuna, haha. :D Päivällä käytiin kuitenkin istuskelemassa jokilaivoilla ja nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta, kun kesä meitä vielä hellii.

Viikonloppu meni taas ihan hujauksessa, ja sunnuntaina haikein mielin huristelin bussilla takaisin kotiin maha täynnä kebabbia. Tämän viikon vietän kesälomaa. En oo ihmeempiä suunnitellut, mutta tarkoitus olisi käydä joku ilta katselemassa isän kanssa josko löytyisi marjoja poimittavaksi ja pakastettavaksi. Pitäisi roudata vielä yksi satsi pahvilaatikoita tänne kämpille ja aloittaa raivoisa pakkaaminen. En tiedä mitä tästä muutosta tulee, kun en ole koskaan tässä mittakaavassa itse muuttoa joutunut tekemään. :D Muutamille huonekaluille oon järkännyt jo ostajan. Sohva on merkittävin myyntiin menevä mööpeli, niin eipä tarvii sitä sit uuteen asuntoon kuljettaa. Perjantaina otan taas suunnaksi taas tuon ihanan kamalan Turkkusen viikonlopun ajaksi. :)

Avaa sun siivet

Iltaaa-aaaa! Kukun täällä vielä poikkeuksellisen myöhään, vaikka yleensä ajaudun peiton alle jo kymmenen tienoolla. Aamulla saan kuitenkin nukkua pitkään, joten nukkumaanmeno saa vielä odottaa tovin. Valmistaudun tässä parhaillaan ensiviikonlopun Pipefestiin huudattamalla esiintyjien parhaita kappaleita ja treenaamalla heleän lauluääneni kantavuutta. Se vaatiikin hieman treeniä, jotta jaksan rääkyä eturivissä kahtena päivänä! Kohta nähdään taas JVG, Cheek, Ruudolf, Timi Lexikon ja muut toverit! Kosto elää mekastavat naapurit, meikä on jo irtisanonut vuokrasopimuksemme, joten aion elää viimeiset hetket täällä kuin siat pellossa! ;) T: iäksi katkeroitunut kerrostalokyttääjä.

Eilen eli ajanlaskuni mukaan lauantai-iltana sain vieraakseni neitosen, jonka kanssa ollaan valehtelematta oltu tekemisissä viimeksi joskus 18-vuotiaina helvetillisinä bilehileinä. Kuinka hauskaa olikaan muistella vanhoja ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa! :D Istuttiin tässä meillä iltaa ja siirryttiin keskustaan laittamaan jalalla koreasti. Teki ihan hyvää käydä vaihteeksi vähän tuulettumassa, sillä muutamat seuraavat viikonloput menevät varmaankin aika rauhallisissa merkeissä.

Tänään keksin kehitellä pienimuotoisen leffaillan, mutta sen järjestely elokuvan suhteen tuotti hieman päänvaivaa. Onneksi Naminanin auttava puhelin pelasti minut pälkähästä ja pääsimme alakerran vahvistuksen kanssa nauttimaan laadukkaasta omalaatuisesta Hannu ja Kerttu: Noitajahti-elokuvasta. Kaikella kunnioituksella Jani sun leffamakua kohtaan, mutta en voi suositella tätä katsottavaksi. :D Sympatiapisteet rapisivat kuitenkin liikkikselle Edwardille. Elokuvan katselu ilman kunnon eväitä on aika mälsää, joten raapaisin kasaan kanasalaatin kera halloum-juuston ja huippuhyvien Hellmanns-majoneesien. Naureskeltiin miten suht terveellisestä salaatista saa hetkessä vähemmän terveellisen uittamalla sen rasvaisessa majoneesissa.

Lähden tästä vielä tottelemaan sisäistä pilkunviilaajaani ja muotoilemaan äsken omiin nakkeihin väsäämiäni geelikynsiä symmetrisiksi. Aikaahan niitä tehdessä taas vierähti useampi tunteroinen, mutta onpa sormet vähän erinäköiset. Ja kynnet pinkit! <3

Crazy cat lady

Sain eilen loistoidean viettää romanttista koti-iltaa - yksin. En ole ihan varma missä illan romanttinen osuus, mutta kuulostaa korvaan aika kivalta. Kävin kaupasta ainekset pizzaan, limsaa eli cokis zeroa (tärkeä osa perjantai-iltaa) ja pistin hösseliksi. Keittiössä on kuin pommin jäljiltä ja odottelen tässä, kuka sen siivoaisi. Varmaan minä itse.

Katoin arvoisalle itselleni pöydän koreaksi, ihan oikein servetit ja kaikki. Ruokailun lomassa ihastelin päivällä itseltäni saatuja kukkasia. Kuinka herkkää...

Yksinolon hyödynsin mättämällä pizzaan aineksi, joita ei normaaleissa olosuhteissa tulisi käytettyä. Pizzasta löytyikin siis kanaa, punasipulia sekä vuohenjuustoa kera sweet chili-kastikkeen. Olipas aika hyvää, vaikka itse sanonkin. ;)

Romanttiikkaa (tai sen puutetta) tihkuva iltani huipentui Sir Elwoodin Hiljaiset Värien tv-konserttiin. Olisittepa nähneet mun ilmeen, kun havaitsin moisen ohjelman tulevan töllöstä. Ei muuta kuin volyymit täysille ja tulkitsemaan kappaleita keskellä yötä korviaraastavan herkällä äänelläni. Vaikka inhoan erästä sanaa, se sopii tähän pirun hyvin: PARHAUTTA!!!!!

Kuva.

PS. Oloni alkaa olla tismalleen tuon otsikon mukainen. Ei mulla muuta!

Ihana kesäni

Tässäpä tulisi taas pientä tilannekatsausta meitsin kesäpäivien kulusta. Aurinko on tainnut sulattaa viimeisetkin aivosolut päänupista, on meinaan ihan kaikkensa antanut olo. Kotiuduin pari tuntia sitten Lutakon "aalloilta" paistattelemasta päivää, jonka kruunasi tän kesän ekat irtojätskit kitskalla. IHANAA! Aika ihanaa on myös tuo päällä jylläävä ukkonen ja sen mukanaan tuoma sade. Viilenee asunnossakin ilma sukkelasti, kun ikkunat ja parvekkeen ovi ovat olleet sateen ajan apposen auki.

Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen on tuo musta kaapu päälläni. Hankin meinaan elämäni ensimmäisen (tai oikeasti toisen) maximekon!! Vaatii vähän totuttelua verhoutua tuohon vartaloa nuolevaan vaatteeseen (pömppömaha kiittää), mutta mekko on mukavantuntuista materiaalia ja värinsä puolesta se on helppo yhdistää mihin tahansa. Erityismaininta on annettava mekon sopivanmittaisesta helmasta. Se ei laahaa maata, enkä voi talloa sitä tuusannuuskaksi. Hintaa Veromodassa tällä mekolla oli vain 9,95€ ja värejä oli silloin mustan lisäksi tarjolla ainakin vihreää, harmaata ja tummaa raidallista. :)

Viikko sitten käytiin miekkosen kanssa parisuhderetkellä kuolemattomassa Ysitien Lemmikissä! Huippu paikka, vaikka eläimiä taisi olla aikaisempia vuosia vähemmän. Strutsi oli yhtä pöyhkeässä höyhenpuvussa ja kissanpennut yhtä somia kuin aina ennenkin. Onhan tuo kuvan laamakin aika hauskannäköinen tapaus pitkine korvineen. Vielä kun ehtisi joku viikonloppu retkeilemään Ähtäriin, niin olisin ikionnellinen. <3 Keksin myös, että haluan ehdottomasti päästä lavatansseihin. Tosin joutuisin kieltäytymään tanssikutsuista (vaikka se kovin epäkohteliasta onkin), koska en osaa sulautua edes valssin pyörteisiin tallomatta tanssittajan varpaita. Rilllluuuuuuuuuu millon mennään!!?? :D

 

Sarjassamme kaikkea pitää kokeilla, tilasin paria eri väriä uv-kovetteista geelilakkaa. Se on kestänyt keskimääräistä paremmin kynsissä kuin tavallinen kynsilakka, jonka saan menemään rullalle jo päivässä. Napsin kynteni lyhyeksi jo hyvän aikaa sitten, kun en millään jaksa alkaa omia nakkeja koristelemaan ja viettämään niiden parissa tuntikaupalla. Ajattelin myös kokeilla miten geelilakkaukset kestävät varpaankynsissä, kun normaali lakka pysyy siistinä ikuisuuden. Veikkaan, että koko kesän!

Selvisin hyvissä voimissa elämäni toisesta risteilystä. ;) Laivalla oli vastoin ennakkoluulojani mukavan rauhallista, erästä äärimmäisen rasittavaa poikkeusta lukuunottamatta. Tuollaisia räyhänhenkiä kohdatessa miettii väkisinkin, että missä on henkilön kunnioitus muita sekä itseään kohtaan, hyh. Yövyimme yhden yön verran laivassa ja aamulla lähdimme iloisin mielin tutkailemaan Tallinnan ostostarjontaa. Osteltua tuli muunmuassa juomaa koko kesän ja syksyn tarpeisiin, varsin perinteistä siis.

Tallinnan tuliaiset maistuivat erityisen hyvältä kesämökillä kalastelun, grillailun ja löylyjen jälkeen. Grillissä tirisi kanaa erilaisin marinadein, kesäkurpitsaa sekä sipulia ja ihanaa halloum-juustoa. Nam! Seuraavan kerran kesämökille eksymme luultavasti juhannuksen tienoolla, kaupungissa en suostu sitä viettämään. :)

8 asiaa minusta

Olinpas taas omatoiminen muikkeli ja päätin haastaa itseni paljastelemaan pitkästä aikaa, tällä kertaa 8 asiaa minusta. Piti ihan selailla vanhoja tämän tyylisiä postauksia, etten moneen kertaa toistaisi samoja juttuja. Tässäpä tulee!

1. Sappeni kiehuu aina bussissa, kun sinne lappaa koululaisia ja muita teinejä. Syystäpä, että he eivät ikinä tervehdi tai poistuessaan kiitä bussikuskia. Haloooooo, missä peruskäytöstavat? Ihan sietämätöntä, ihan rupesi nytkin ärsyttämään. Itsehän pamahdan bussiin aina iloisen tervehdyksen kera, jolloin muutamat kuskit ovat näyttäneen säikähtävän. Ovat kai tottuneet, ettei tarvitse kommunikoida asiakkaiden kanssa. :D Yleensä tunnun olevan myös ainoa, joka huutaa bussin perältä kimeällä äänellä kiitokset, ennen kuin hyppää pois kyydistä.

2. Ensin tulee kinkku, sitten tulee juusto. Jos joku laittaa ne väärin päin, näppäränä tyttönä käännän ne.

3. Haluaisin muuttaa rivitaloon tai  muualle vähän rauhallisemmalle asuinpaikalle. Olis niin siistiä, jos olisi pieni piha, jossa kasvatella kukkia ja tehdä pienen kasvimaan!

4. Kun syön banaania, en voi syödä niitä pitkiä suikaileita mitä niiden kuorista irtoaa. Galtsussa muistan liittyneeni ryhmään nimeltä "miksi baanaaneissa on naruja".

5. Jos Misu pieni ja paksu kissaystäväni ei tule nukkumaan sänkyyn kanssamme, kannan sen monesti sinne itse. On kivaa, kun se kehrää tyynyn vieressä. Niin kuin nytkin tässä sohvalla kainalossa. <3

6. Ovisilmän kautta on hyvä tarkkailla käytävässä riehuvia naapureita. En ikinä avaa ovea, jos en tiedä kuka siellä pimpottaa. Joskus tuijottelen kolkuttelijoita ovisilmän kautta ja toivon, etteivät he sitä tajua. Noh, voiko sitä olla huomaamatta, jos joku siitä silmästä katsoo. :D Kerran joku oli erehtynyt asunnon numerosta ja huudatti meidän ovisummeria ihan huolella alaovelta käsin ilta-aikaan. En luonnollisesti avannut, mutta huvittelin kuuntelemalla ovipuhelimesta miten hän siellä huusi solvauksia, kun "kukaan" ei päästänyt sisälle. Olenpa kamala... :D

7. Salainen (ja muiden kammoksuma) herkkuni on maksalaatikko kylmänä suoraan rasiasta...

8. Olen lähdössä sunnuntaina ystäväni kanssa risteilylle Tallinnaan. Ensimmäisen, ja tähän asti ainoan kerran eläissäni olen ollut laivalla abiristeilyllä eli 2008? Tämä on siis vasta toinen kerta laivalla, jännittävää! :D

Tästä on hyvä jatkaa miettimällä, miten selviän 9-14 kestävästä vesikatkosta. Aika paha! Onneksi sentään tajusin pestä hiukseni eilisiltana. Tänään suunniteltiin vähän, että lähtisi ostamaan vihdoin kukkia ja yrttejä parvekkeelle. Oon tehnyt ahkerasti galluppia muiden kesäkukkatilanteesta, joten ehkäpä itsekin uskalla niitä jo partsille viritellä.

Miljoona vuotta oon onnellinen

Näin se viikko taas hujahti ohi yksineloa vietellessä, illalla koittaa sankarin kotiinpaluu. Jotenkin sitä aina suunnittelee tekevänsä kaikenlaista jännää, kun puoliso on reissussa, mutta hyvin vähän mitään  mainitsemisen arvoista on saanut aikaiseksi. Tärkeimmät tapahtumat ovat varmaan viikon ajalta olleet keskellä sänkyä X-asennossa nukkuminen kissat kainalossa, kaikenlainen sotkustelu ja murustelu sekä laadukkaan musiikin kovalla soittelu. Tässä kirjoitellessa muunmuassa kuolematon J. Karjalainen pauhaa uusine kappaleineen. Ihan parasta on availla äänihuulia ja hoilottaa kappaleiden mukana, sitä kun ei tule julkisesti tehtyä. Pienestä sitä ihminen voikin tulla iloiseksi! 8-)

Mystisyyden verhoa raottaakseni voin paljastaa kesän mennessä opiskelujen parissa, myynnin ammattitutkinto on siis homman nimi, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Olen istunut koulun penkissä vasta toista viikkoa. Mukavaa on kuitenkin ollut, luokkatoverit mukaanlukien! Elättelen toki edelleen toiveita valinnasta kosmetologin opintoihin. Tälläissa näyttötutkintoihin perustuvassa koulutuksessa on se hyvä puoli, että niitä voinee halutessaan jatkaa myöhemmin siihen mistä jäi, jos oletuksena nyt pidetään syksyllä hakemaani kouluun pääsyä. Sellaista!

Oon tainnut paasata aikaisemminkin aiheesta itselleen kokkailu. Se äärimmäisen tylsää ja ylitsepääsemättömän tuntuista, mutta nälässä on kurjaa olla. Ratkaisin ruoanlaitto-ongelman isolla ruokasatsilla, jota riittää puputettavaksi useammiksi päiviksi. Yleensä näpsin vaan jotain, enkä vaivaudu tekemään itselleni mitään "oikeaa" ruokaa. Punajuuren ystäviä suosittelen testaamaan punajuuri-jauheliha-feta-punasipuli-sekoitusta, ruokakermassa paistettuna! Myös valkosuklaa-lime-juustokakku on oiva ravinnonlähde, jos paistinpannu on likainen, jääkaapissa on vain valo tai vuorokausi on kuin huomaamatta hurahtanut lähelle puoltayötä...

Aikaiset heräämiset aamuisin ovat olleet yllättävän raskaita näin äkkiseltään, joten oon jo tässä iltapäivän alkumetreillä ihan tööööööööt. :D Siksipä taidankin kokea pienen välikuoleman taas tässä sohvalla, jotta jaksan lähteä illemmalla bodycombattiin. Zzzz...

Viikko loppui

Viikonloppu alkaa olla jälleen selätetty. Takana on muunmuassa Rillun kanssa suoritettu pubirundi Jyväskylän yössä. Kriteerinä kuppilan valinnalle oli lätkävapaa vyöhyke. Ei oltu ihan varmoja sohivatko kumista kiekkoa hullunlailla Sveitsi vai Neuvostoliitto, vai mitkäs ne nyt oikeasti olikaan. ;) 

Nyt on taas vaihdettu kuulumiset ja juoruttu suu vaahdossa, kerrassaan virkistävää! :D Jäljelle hyvän mielen lisäksi jäi myös orastava kurkkukipu, äh sehän tästä puuttuikin. Oon jo pidemmän aikaa ollut vähän umpiossa ja erakoituneena tänne kotiin neljän seinän sisään, mutta talven väistyttyä mielikin alkaa olla kirkkaampi ja mökkihöperöys lähentelee uhkaavasti. Kesäksi on onneksi muutamia kivoja suunnitelmia tiedossa, joten ei muuta kuin porskutetaan niitä kohti!

Romanttisella illallisella hehkulampun valossa tarjoilin miehen kalastamaa kirjolohta, valkosipulisia uunijuureksia sekä uutena elämyksenä tankoparsaa. Nam! Osasin paistaa lohesta jopa syömäkelpoista, monesti kun se tuntuu jäävän vähän vetiseksi. ;O

Lauantai-illan kampaus oli pitkästä aikaa kikkuraa, toispuoleiseksi pinneillä viritettynä. Otsatukka alkaa olla riittävän pitkä pysyäkseen aloillaan ilman pinniä, ainakin näin kiharrettuna ja kunnon suihkauksella hiuslakkaa.

Siinäpä  hitusen viikonlopun tunnelmia kaverilta lainassa olevalla kalansilmä-objektiivilla tarkasteltuna. Se on kieltämättä hauska kapine kokeiltavaksi, vaikkei se nyt omia tarpeita niin palvelekaan. Kivaa alkavaa viikkoa  kaikille! Odotan innolla tulevia päiviä ja niiden kesäisiä lämpöasteita, jotta saan vihdoin pakata talvikengät säilöön. :)