Heippa Turku!

Kesänvietto Turussa taputeltiin osaltani viimeviikonloppuna. Tuntuu, että vasta kriiseilin miten kestän olla koko kesän kesäleskenä vain kisut seuranani. Tässä sitä vaan taas ollaan, päivittelemässä miten aika kuluu niin nopeasti!

Koska oltiin Turussa, olihan se pistäydyttävä Turun linnassa! Komea oli linnake ja kierreltävää tuntui riittävän loputtomasti. Välillä kiivettiin ylös, kurkisteltiin ikkunoista ja sitten kivuttiin alas jyrkkiä portaita. Kiinnostavimmat paikat (eli korkeimmat tornit) oli suljettu yleisöltä, mutta munkkikahvit auringonpaisteessa lohduttivat meitä. Retki linnassa oli kyllä hauska ja ehdottomasti käymisen arvoinen! :)

Aivan kuin jalat eivät olisi olleet tarpeeksi turtana linnassa ramppaamisen takia, suunnattiin vielä keskustaan kiertelemään parit kaupat. Kyllä huomaa kun kurniva vatsa ottaa meikäläisestä vallan. Sellainen persauksille ammuttu karhu musta tulee, tällä kertaa viimeinen niitti oli kun ei löydetty Veromodaa. :D:D:D Äksyilyyn auttaa vain yksi asia, ja se on ruoka! Eka vastaantullut ravintola oli muistaakseni joku Chilis Bar & Grill, joten se sai kelvata. Kuvassa etualalla komeilee järkälemäinen kanasalaatti ja takana kolmipihvinen hampuri:

Mahat täynnä, Veromodan lopulta löytäneinä suunnattiin päiväunille kämpälle ennen illan ohjelmaa. Olin alkuun hieman (kröhöm) skeptinen miehen ehdotuksesta käydä katsomassa häntä lainaten "kehonrakennusvaikutteinen" elokuva Pain&Gain. Luuloni olivat jälleen kerran turhia, koska elokuva sijoittui viimeaikoina katsomistani parhaiden joukkoon. Joo ja hei! Mites toi Dwayne Johnson!!!!!!! Ois varmaan kannattanut mainita hänestä ihan ensimmäisenä, kun alkoi leffasta vihjailemaan niin en olisi suotta vastustellut. ;)

Vaatteiden pakkaaminen reissua varten on hankalaa, koska ikinä ei voi tietää mitä tarvitsee. Kerrankin osuin nappiin ja matkakassista löytyikin hädän hetkellä ihan kivat kuteet. Pinkki bleiseri ja valkoinen pitsitoppi sopivat hyvin yhteen, tuumin. Muistinkin tätä tekstiä naputellessa, että pitää etsiä samainen toppi mustanakin yhdestä eellä alkavasta paikasta. 

Ylläolevasta kuvasta voitte tarkoin silmin havaita 10 cm tyvikasvun ihan omaa hiusväriä. Ei tuo näytä edes erityisen pahalta, kun vaaleusaste on suunnilleen samaa kuin latvoissa. Tai sitten omat silmäni ovat vain tottuneet ja yritän syöttää itselleni pajunköyttä. :D Olen suunnitellut kampaajareissua jo pitkään, mutta en ole saanut vielä toteutettua mitään. Käsittelyksi riittäisi ihan vain muutamia raitoja päällimmäisiin kerroksiin, koko päätä ei tarvitsisi raidoittaa. Pitkästä aikaa vanha kunnon keskijakauskin tuntuu mukavalta vaihtelulta, eikä näytä kiharretuissa hiuksissa yhtään pöllömmältä. Mitäs olette mieltä?

Sunnuntaina ennen meitsin kotiinpaluuta ehdittiin käymään jossain rantsussa ottamassa aurinkoa. Tai siis jätettiin hiekkaranta riehuville lapsukaisille ja eristäydyttiin viereisille kallioille. Oli kyllä virkistävää päästä viettämään aikaa muuallakin kuin täällä kotikaupungissa. Näin se viimeinen viikonloppukin hurahti, kun tekemistä riitti.

Laiskasti lomalla

Olin viimeviikon huikealla viikon mittaisella kesälomalla ennen paluuta koulun penkille. Lomasuunnitelmina ei ollut mitään erityistä. Arkena tulee oltua aikataulujen kanssa ihan tarpeeksi naimisissa, joten lomalla on kivaa tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa. Viikon aikana sain tyhjennettyä kaapeista huimat pari jätesäkillistä rojua ja pakattua muutaman laatikon. Aika hupenee, mutta pakkailu vaan siirtyy päivästä toiseen. En vaan osaa tarttua toimeen ja pistää tuulemaan. Menetän vain hermoni, kun kissat rynkyttää ja revittelee eteisessä odottavia litistettyjä pahvilaatikoita. Plääääh.

Kävin myös kaverin kanssa pyörähtämässä kaupungilla sekä herkuttelemassa ravintolassa, unohtamatta jälkiruokajätskejä satamassa. Annosvalinta ei tuottanut taaskaan päänvaivaa: otin sitä mitä aina ennenkin. Tuttua ja turvallista. Ähky oli taattu. :P

Toteutin myös uhkailuni marjastuksen suhteen. Pääsin kyllä ehkä himpun verran liian helpolla. Päästiin yhteen paikkaan poimimaan pensasmustikoita sekä puutarhavadelmia. Olin kehitellyt jo pienen fantasian marjastuksen iloista. Minä keskellä metsää. Jumalaton soija päällä. Lappamassa rupusia mustikoita marjarohmulla ämpäriin, joka tuntuu täyttyvän vain roskista. Janottaa ja selkään koskee. Housut valuu ja paitakin hiertää. MMMM! Nyt vaan napsin tyytyväisenä puskista isoja mustikoita suoraan pakasterasioihin, ei niitä tarvinnut ruveta edes putsaamaan roskista. Nyt kun mustikat, mansikat ja vatut sun muut marjat on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, voikin alkaa odotella sienireissuja hirvikärpästen kansoittamiin metsiin. Kiinnostavaa, eikös? ;)

Seuraavalle päivälle oli tiedossa muutama kyläilijä, joten edellispäivän marjasaalis joutui heti makutestiin.  Tein siis marjapiirakan mustikoista ja vatuista. Päälle vielä kunnon läjä tuoreita marjoja ja hyvää oli! Kyytipojaksi vielä vaniljakastiketta, niin johan oli taas makeanhimot tyydytetty pitkäksi aikaa. :)

Muhun on iskenyt ankara sisustuskuume. Tai jokin muu pimahdus. Uudenkarheaan kämppään muuttaessa olisi kiva karistaa vanhat kuluneet kalusteet pois ja ostella tilalle uutta ja kivaa. Yritän tässä takoa päähäni ettei kaikkea tarvitse hankkia kerralla, vaan hankintoja voi tehdä (ja on tehtävä) pikkuhiljaa. Pitäisi vaan päättää mitkä on hankinnoista tärkeimmät ja hommata ne ensin. Onko se tv-taso, uusi matto, sohva, säihkyvä kattolamppu vai tiskikone. Siinä vasta pulma!

A niin kuin Alfa

Olin pitkästä aikaa viettämässä viikonloppua Turussa. Viikonloppureissu sattuikin juuri sopivaan saumaan, kun rallien kuhina oli yltymässä huippuunsa täällä. Onhan se kivaa, että tälläinen pienehkö paikkakunta Keski-Suomessa vetää porukkaa ulkomailta asti, mutta nääääh, ei vaan jaksa innostua. Mutta itse Turkuun palatakseni. Ristin sen toisia nenänvarttaan pitkin katsovien ihmisten kaupungiksi. En taida olla tarpeeksi snobimainen muodikas liikkuakseni kaupungilla tai astuakseni yhteenkään hienostuneeseen ravintolaan sisään, sen verran ylimielisen näköistä sakkia havaitsin. Pitää vissiin seuraavaa reissua varten kuorruttautua Vuittonin logoa huutavalla laukulla ja Korsin tusinakellolla, että sulaudun tähän toisia ylenkatsovaan joukkoon paremmin. ;)

Samasta aiheesta vielä hetken pauhatakseni. Blogien välityksellä pääsee urkkimaan kätevästi tuttujen ja tuntemattomienkin elämää eri paikkakunnilla. Paljon huomiota on herättänyt ns. oman elämän kaunistelu: jatkuvaa shoppailua, juhlia ja kaunista pintaa, upeeta ja mahtavaa. Olen havainnut blogeissa säännöllisin väliajoin muutamia "ilmiöitä": vähintään joka toisen bloggaajan ranteessa kiiltävät Michael Korsin kellot & käsikynkässä roikkuvat Hamilton-laukut. Söpöjen Macarons-leivosten hehkutus. Sushi! Alkuvuodesta "fitness"-villitys lähti leviämään kulovalkean tavoin, ja blogien palstatila täyttyy salilla peilin kautta otetuista posekuvista. Kirsikkana kakun päällä.... mua alkaa etoa, kun kommenttiboxeissa onnitellaan esimerkiksi LV-veskan ostanutta tyyliin: "onneksi olkoon uudelle omistajalle perheenlisäyksestä!" Nykypäivänä erilaisten asioiden omistaminen tuntuu olevan niin korostunutta. Ai moi, ootsä se laukun omistaja?

Henkilökohtaisesti luen mieluiten ihan tavallisia blogeja, joissa ei yritetä vääntäytyä mihinkään muottiin. Jotta blogi olisi kiinnostava, se ei mielestäni kaipaa kallista elämäntyyliä. Ollaan aidosti omia itsejämme, eikä esitetä mitään. En pidä omaa elämääni erityisen jännittävänä, mutta en yritä sitä blogia varten ehostaakaan. Teen maltillisesti ostoksia, silloinkin yleensä alennusmyynneistä. Käyn harvoin ravintoiloissa, silloinkin jossain edullisessa. Käyn harvoin juhlimassa. Matkustelen harvoin. Pukeudun siististi, mutta en mitenkään erikoisesti.  Mulla on jumalaton tyvikasvu, kun en raaski mennä kampaajalle. Rusketuskin alkaa karista. Kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen elämääni tälläisenä tavallisena tallukkana. :)

Vai miltä se teistä näyttäisi, kun yhtäkkiä alkaisin postata kuvia itsestäni huulet töröllään, hiuspidennykset hulmuten juomassa pikkurilli pystyssä shamppanjaa jostakin muodikkaasta yökerhosta? ;)

Sellaisia lyhykäisiä ajatuksia ne. Lauantai-ilta Turussa huipentui, kun keksittiin lähteä Kupittaan lintupuistoon katselemaan lintusia. Mitäs sitä muutakaan vieraassa kaupungissa tekisi viikonloppuna, haha. :D Päivällä käytiin kuitenkin istuskelemassa jokilaivoilla ja nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta, kun kesä meitä vielä hellii.

Viikonloppu meni taas ihan hujauksessa, ja sunnuntaina haikein mielin huristelin bussilla takaisin kotiin maha täynnä kebabbia. Tämän viikon vietän kesälomaa. En oo ihmeempiä suunnitellut, mutta tarkoitus olisi käydä joku ilta katselemassa isän kanssa josko löytyisi marjoja poimittavaksi ja pakastettavaksi. Pitäisi roudata vielä yksi satsi pahvilaatikoita tänne kämpille ja aloittaa raivoisa pakkaaminen. En tiedä mitä tästä muutosta tulee, kun en ole koskaan tässä mittakaavassa itse muuttoa joutunut tekemään. :D Muutamille huonekaluille oon järkännyt jo ostajan. Sohva on merkittävin myyntiin menevä mööpeli, niin eipä tarvii sitä sit uuteen asuntoon kuljettaa. Perjantaina otan taas suunnaksi taas tuon ihanan kamalan Turkkusen viikonlopun ajaksi. :)

Parit vetimet

Tässäpä tulisi näytille pitkästä aikaa parit julkaisukelpoiset asut - muualla kuin sisätiloissa kuvattuna. :) Koulupäivinä tekee mieli pukea jotain kivaa päälle, eikä painella ihmisten ilmoille verkkarit jalassa. Toisaalta aamukuudelta noustessa väsyttää hemmetisti ja pieni laittautuminen tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä, koska voisihan siihen käytetyn ajan hyödyntää pidemmillä unilla. Nämä on taas näitä naisen ikuisia ongelmia.

Oon lievästi sanottuna tykästynyt ostamiini vihreisiin housuihin, voisin käyttää niitä joka päivä. Mainitsin aiemmin Vilan vihreistä "maastohousuista" joita en sillä kertaa matkaani napannut, mutta ne jäivät kummittelemaan mieleeni. Saas nähdä onko niitä enää kaupan, kun sinne asti selviän. Kun kyse on mun tuurista ja ajoituksesta (tai sen puutteesta), on lopputulos hyvin ennalta-arvattava. Mutta joo - pitääpä käydä kurkkaamassa.

Sain kissankin pysymään hetken sylissä aloillaan. Paikallaan pönöttäminen ei selkeesti oo sen juttu. ;) Mietiskelin tässä, että pitäisikö hankkia kameralle jalusta, että saisin napsittua kesän mittaan itsestäni & asuista kuvia. :D Kuvaaja on kesällä paikalla ehkä viikonloppuisin, saati aina silloinkaan, eikä peilin kautta räpsityt kuvat mua oikein innosta...

Miljoona vuotta oon onnellinen

Näin se viikko taas hujahti ohi yksineloa vietellessä, illalla koittaa sankarin kotiinpaluu. Jotenkin sitä aina suunnittelee tekevänsä kaikenlaista jännää, kun puoliso on reissussa, mutta hyvin vähän mitään  mainitsemisen arvoista on saanut aikaiseksi. Tärkeimmät tapahtumat ovat varmaan viikon ajalta olleet keskellä sänkyä X-asennossa nukkuminen kissat kainalossa, kaikenlainen sotkustelu ja murustelu sekä laadukkaan musiikin kovalla soittelu. Tässä kirjoitellessa muunmuassa kuolematon J. Karjalainen pauhaa uusine kappaleineen. Ihan parasta on availla äänihuulia ja hoilottaa kappaleiden mukana, sitä kun ei tule julkisesti tehtyä. Pienestä sitä ihminen voikin tulla iloiseksi! 8-)

Mystisyyden verhoa raottaakseni voin paljastaa kesän mennessä opiskelujen parissa, myynnin ammattitutkinto on siis homman nimi, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Olen istunut koulun penkissä vasta toista viikkoa. Mukavaa on kuitenkin ollut, luokkatoverit mukaanlukien! Elättelen toki edelleen toiveita valinnasta kosmetologin opintoihin. Tälläissa näyttötutkintoihin perustuvassa koulutuksessa on se hyvä puoli, että niitä voinee halutessaan jatkaa myöhemmin siihen mistä jäi, jos oletuksena nyt pidetään syksyllä hakemaani kouluun pääsyä. Sellaista!

Oon tainnut paasata aikaisemminkin aiheesta itselleen kokkailu. Se äärimmäisen tylsää ja ylitsepääsemättömän tuntuista, mutta nälässä on kurjaa olla. Ratkaisin ruoanlaitto-ongelman isolla ruokasatsilla, jota riittää puputettavaksi useammiksi päiviksi. Yleensä näpsin vaan jotain, enkä vaivaudu tekemään itselleni mitään "oikeaa" ruokaa. Punajuuren ystäviä suosittelen testaamaan punajuuri-jauheliha-feta-punasipuli-sekoitusta, ruokakermassa paistettuna! Myös valkosuklaa-lime-juustokakku on oiva ravinnonlähde, jos paistinpannu on likainen, jääkaapissa on vain valo tai vuorokausi on kuin huomaamatta hurahtanut lähelle puoltayötä...

Aikaiset heräämiset aamuisin ovat olleet yllättävän raskaita näin äkkiseltään, joten oon jo tässä iltapäivän alkumetreillä ihan tööööööööt. :D Siksipä taidankin kokea pienen välikuoleman taas tässä sohvalla, jotta jaksan lähteä illemmalla bodycombattiin. Zzzz...

Viikko loppui

Viikonloppu alkaa olla jälleen selätetty. Takana on muunmuassa Rillun kanssa suoritettu pubirundi Jyväskylän yössä. Kriteerinä kuppilan valinnalle oli lätkävapaa vyöhyke. Ei oltu ihan varmoja sohivatko kumista kiekkoa hullunlailla Sveitsi vai Neuvostoliitto, vai mitkäs ne nyt oikeasti olikaan. ;) 

Nyt on taas vaihdettu kuulumiset ja juoruttu suu vaahdossa, kerrassaan virkistävää! :D Jäljelle hyvän mielen lisäksi jäi myös orastava kurkkukipu, äh sehän tästä puuttuikin. Oon jo pidemmän aikaa ollut vähän umpiossa ja erakoituneena tänne kotiin neljän seinän sisään, mutta talven väistyttyä mielikin alkaa olla kirkkaampi ja mökkihöperöys lähentelee uhkaavasti. Kesäksi on onneksi muutamia kivoja suunnitelmia tiedossa, joten ei muuta kuin porskutetaan niitä kohti!

Romanttisella illallisella hehkulampun valossa tarjoilin miehen kalastamaa kirjolohta, valkosipulisia uunijuureksia sekä uutena elämyksenä tankoparsaa. Nam! Osasin paistaa lohesta jopa syömäkelpoista, monesti kun se tuntuu jäävän vähän vetiseksi. ;O

Lauantai-illan kampaus oli pitkästä aikaa kikkuraa, toispuoleiseksi pinneillä viritettynä. Otsatukka alkaa olla riittävän pitkä pysyäkseen aloillaan ilman pinniä, ainakin näin kiharrettuna ja kunnon suihkauksella hiuslakkaa.

Siinäpä  hitusen viikonlopun tunnelmia kaverilta lainassa olevalla kalansilmä-objektiivilla tarkasteltuna. Se on kieltämättä hauska kapine kokeiltavaksi, vaikkei se nyt omia tarpeita niin palvelekaan. Kivaa alkavaa viikkoa  kaikille! Odotan innolla tulevia päiviä ja niiden kesäisiä lämpöasteita, jotta saan vihdoin pakata talvikengät säilöön. :)

Niitä näitä

Ostin korvakoruja varten kauniin vedenvihreän Iittalan vitriini-rasian. Tämä mätsää kivasti myös mun aiempaan hiekanruskeaan vitriiniin. Näiden kanssa on vähän sama ongelma kuin Mariskoolien: tekisi mieli hamstrata niitä kaikissa uusissa ihanissa väreissä!

Paistoin yksi päivä kokeeksi paljon hehkutettuja banaanilettuja. Lettusiin tuli pari banskua ja pari kananmunaa, jotka surautin tasaiseksi vaahdoksi sauvasekoittimella. Näitä letunkorvikkeita tuskin tulee toiste tehtyä, ei ollut kovin häävin makuisia. :P

Olen päässyt syvästi ihastumaan hopeisiin niittirannekoruihin. Tilailin niitä useamman kappaleen puoli-ilmaiseksi ebayn ihmemaailmasta. Vielä olisi hakusessa joku suht massiivinen kaulakoru, mutta mieleistä ei ole tullut vielä vastaan.

Tälläisessä asussa olin muutama viikonloppu takaperin baarittelemassa Escapessa. Valkoinen pitsipaita löytyi taannoin H&M:ltä edulliseen 9,95€ hintaan.Sanonpa vielä kerta toisensa jälkeen - pitsisiin vaatteisiin en kyllästy ehkä ikinä! <3

Matkatavarat palmun alla löhöilyä varten alkaa olla aikalailla kasassa. Aurinkovoiteet, aftersunit ja maitohappobakteerit sun muut tropit löytyy. Matkavakuutus on hoidossa, käteistä rahaa pitäisi vielä vaihtaa pieni summa ennen matkaan lähtöä. Kävin eilen hakemassa äidiltä ison matkalaukun, jonka yritän kuskata lähes tyhjänä määränpäähämme. Tuntuu jotenkin hassulta pakata mukaan vain pikkuisia shortseja, ohuita toppeja sekä bikineitä. Ainoat pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet on päälläni lentokoneessa. Ne tuottavat jonkin verran päänvaivaa, sillä niissä pitäisi pystyä nukkumaan ilman puristavaa ja kiristävää tunnetta. Niiden pitäisi myös lämmittää, jos koneessa on viileää. Onneksi tässä on vielä monta päivää aikaa pakkailla ja suunnitella asioita rauhassa. Jännää!

Jump for joy

Ääää, miksi viikonloppu on mennyt taas ihan silmänräpäyksessä! Ehkä lauantain työpäivä edisti tätä tuntemusta, mutta silti kummastelen ajankulua. Kivaa mulla kyllä oli koko rahan eestä. Sain nimittäin Rillukan meille viettämään iltaa kanssani juoman ja naposteltavan pariin. Fiilisteltiin vanhoja hyviä biisejä ja katsottiin Putousta. Tän kauden hahmot olivat muutaman näyttelijän osalta pettymys, mutta onneksi kisailemaan päätyivät Sanna Raipe Helminen sekä Karim! Toivonkipinä elää myös Veli Sikiö suhteen. ;)<3

 

Keksittiin myös käydä kurkkaamassa jo pitkän aikaa suljettuna olleeseen Vuodatus.netin blogiimme, jonka aloitimme jo vuonna 2007. Niitä juttuja lueskeli vähän haikeanakin, koska kirjoittelimme elämästämme todella avoimesti silloin pelkäämättä kuka niitä lukee. Se jos mikä oli vapauttavaa. Kunpa voisi edelleen pitää blogia samalla tyylillä, mutta en minä enää uskalla (saati halua) avata elämääni kaikille niille silmäpareille. Se on vähän sääli, koska nykyään tuntuu niin kovin vaikealta keksiä mitään kirjoiteltavaa, mikä ylittäisi uutiskynnyksen. En koe elämäni olevan niin mielenkiintoista, että sitä jaksaisi päivittäin täällä jakaa. Mielipiteenikin pidän suosiolla ihan omana tietona, koska saan ihmiset vain provosoitumaan. :D

Erityishuomiota täytyy antaa eilen leipomilleni minttusuklaa-muffinsseille! Taikinan tein tällä Kinuskikissan ohjeella. Kuorrutuksen sekoitin maustamattomasta tuorejuustosta, rahkasta, kinuskikastikkeesta sekä tomusokerista. Päälle ripotin vielä söpönvärisiä strösseleitä, niin nam! Makeaa tulee syötyä todella vähän, joten harjoituksen puutteesta johtuen sain juuri ja juuri tuhottua yhden tälläisen sokeripommin. Jääkaappiin jäi muutama kuorrutettu versio odottelemaan syöjäänsä, mutta loput heitin pakkaseen odottelemaan suurempaa makeannälkää. Tai vieraita, joille ne voisi tuputtaa.

Iltapäivän jumpassa eli zumbassa sain kyllä huomata ettei aamuviiteen kukkuminen ja baarissa rällääminen tee fyysiselle kunnolle hyvää. Hyvillä mielillä siitäkin jumpasta selvittiin, vaikka tuskanhikeä pukkasi. Alkuilta kului leppoisasti pystyttäessä kissalle vilttitelttaa sohvalle, kanasalaatin pupeltamisesta sekä pleikkaripelistä. Vilma on keksinyt äskettäin, miten kivaa onkaan nukkua piilossa peiton alla. Se hyppää sohvalle peiton viereen huutamaan ja odottamaan, että joku tekisi sille kivan katoksen, jonka alle voi käpertyä nokosille. Tuitui, kissa. <3

Syntsät!

Synttäripäivä oli ja meni juhlien osalta vallan mukavasti. Päivä meni tietenkin siivoillessa tätä kopperoa siihen kuntoon, että tänne kehtaa päästää vieraita ovesta sisään. Osan leipomuksista olin tehnyt jo edellisiltana, joten ruoanlaittoa jäi tällä kertaa vähemmän, enkä stressannut niistä niin paljon kuin yleensä mulla on tapana. Kaiken pitää olla tiptop. 8)

Halusin juhlistaa synttäreitäni suht pienimuotoisesti, joten kutsuin paikalle vain lähimmät ihmiset. Kauhulla tässä muistelen juuri tupareitamme, jolloin täällä taisi olla yli 30 vierasta ahtautuneena kuka mihinkin vapaaseen nurkkaan. Enää ei sellaisista kemuista selviäisi järjissään. Halusin tuottaa vieraille hieman päänvaivaa ja illan pukukoodi olikin pue jotain valkoista. Valkoista taisi kaikilla ollakin päällään, harmi vain ettei tullut otettua kuvaa koko porukasta! Oma mekkoni on Nellyn puoliksi ilmainen kaikenmaailman alekoodeilla ja lohdutusrahoilla maksettu yksiolkaiminen huitulahelma, jonka kylvetin heti alkuillasta siiderillä. Taidan jatkossakin jättää noi juomahommat muille, kun heti menee sotkemiseksi. :D Voi sitä hajua...

Tarjoiluiksi kehittelin kaikkea ilmeisesti hyvältä maistunutta, koska tähteeksi jäi vain juustokakkua. Löysin Kinuskikissalta kiinnostavan ohjeen punajuuri-punasipuli-fetapiirakkaan ja olihan sitä kokeiltava. Vähän jännitti maistuuko piirakka kellekään, mutta jopa punajuurta kammoava kaveri totesi sen olleen erittäin hyvää. Suosittelen ehdottomasti koittamaan kyseistä ohjetta, maku oli ihan loistava! Pyöräyttelin myös reilun kasan juusto-kinkkuhyrriä voitaikinalevyistä, tein palttoonappeihin lohitahnan tillistä, punasipulista, rahkasta, smetanasta ja ties mistä. Jotta syömäpuoli ei olisi painottunut kokonaan suolaiseen safkaan, tein myös pätkis-juustokakun. Suolaiset herkut tuntuvat tekevän aina kauppansa, joten niihin on aina helppoa turvautua. :)

Kaikenkaikkiaan ilta oli tosi onnistunut, oli hauskaa ja oli kivaa nähdä ihmisiä pitkästä aikaa. Oon jotenkin ihan erakoitunut tässä loppuvuoden aikana, melkein ihan hävettää. Kotiin on aina niin helppo jäädä, kun vähänkin väsyttää. Sain myös ihania lahjoja, kiitos niistä! <3

Kuvia tuli nappailtua kovin vähänlaisesti, mutta mitäpä sitä ihmisiä väkisin kameralla ahdistelemaan. Ilta jatkui pitkästä aikaa vielä baariin eli Brahan saakka. Escapeen en ole astunut jalallanikaan kesäisen trauman jälkeen, hyi hyi tuhmat ihmiset! Tosin oletuksena oli, että kotiinlähtö koittaisi melkein heti baariin päästyämme vaikkapa liian kovalla soivaan musiikkiin, kaaokseen, väsymykseen tai (hese)nälkään vedoten. Ai kauheeta, en jotenkin tajua tätä ajankulkua. Joulu on viikon päästä, sitten on uusivuosi ja uudet kujeet, KÄÄÄK! Ihan kuin tietäisin edes miten vietän vuoden vaihtumista, vaikka onko sillä oikeasti edes väliä?