Blondes do it better

Vaalennetut hiukseni alkoivat taittaa hälyttävästi keltaiseen päin, joten ne kaipasivat kipeästi pelastajaa. Ostin muutaman KC:n tuotteen, joilla olen saanut taitettua hiusten sävyä viileämmäksi. Saannen esitellä Silver Mist-suihkeen sekä vaniljansävyisen Color maskin:

Color maskia olen ehtinyt käyttää jo pidemmän aikaa. Käyttöohjeessa suositellaan pitämään sitä hiuksissa 5-10 minuutin ajan riippuen halutusta voimakkuudesta, mutta olen aikamoinen hätähousu, enkä malta ikinä odottaa niin "pitkään". Lyhyestä vaikutusajasta huolimatta aine on ehtinyt taittaa hiusten keltaisuutta pois. Ehkä ensikerralla yritän malttaa mieleni ja antaa maskin vaikuttaa kymmenisen minuuttia. Saatan yllättyä positiivisesti...

Uusin tuote on tämä Silver Mist eli rakennepaikkaava hopeasuihke. Aikamoinen hopeasuihke olikin! Kannattaa meinaan varoa suihkimasta tätä etenkin vaaleille pinnoille ja vaatteille, koska väriä tässä suihkeessa piisaa. Tuotte tuoksuu mielestäni aika epämiellyttävältä, mutta sen kuivuttua hiuksiin tuoksu onneksi hälvenee. Käyttelin tätä hiuksiini aika rankalla kädellä ja keltaisuus oli historiaa. Miinusta täytyy antaa siitä, että tämä saa juuri pestyt hiukset tuntumaan inhottavan nahkeilta ja jopa rasvaisilta. Hiusten hopeointi lienee syytä jättää niihin päiviin, jolloin ei tarvitse olla edustuskunnossa. Tänään on juuri sellainen päivä, että saan nyhjätä verkkarit jalassa kotona ja olla ihana luonnollinen itseni. ;)

Koin äsken suuria älykkyyden hetkiä, kun keksin suihkutella hopeasuihketta myös clip on-hiuspidennyksiini. Pidennykset ovat olleet aavistuksen lämminsävyisemmät kuin oma tukkani. Vaan eivätpä ole enää. Ai että olen tyytyväinen. :D

Laitoin reilu viikko sitten tilaukseen toisen paketin noita samanlaisia raidoitettuja clipsikutreja, kuin tuossa ylläolevassa kuvassa yritän esitellä. En malta odottaa, että pääsen suihkuttelemaan nekin oikean sävyisiksi ja kokeilemaan, miten ison tukan saan loitsittua. Joten uudet hiukseni, voisittekos jo saapua hellään huomaani?

Pientä piristystä

Thaimaan loma lähestyy huimaa vauhtia, huomenna päästään viimein matkaan! Vähintäänkin samaa vauhtia yltyy jännityksenikin, huomenna aamulla se on varmaan aikamoisissa lukemissa. Oon altis stressaamaan vähän kaikesta, niin hyvistä kuin huonoista asioista. Onhan se kieltämättä niin hiton jännittävää istua lentokoneessa 11 tuntia, että sitä kannattaisi jännitellä viikko etukäteen. Ei vaan, enemmän mua jännittää ehdinkö vetää napaani kahdessa viikossa tarpeeksi ihanaa thaimaalaista ruokaa. ;)

 

Yritin vähän laskeskella kauanko edellisistä ripsipidennyksistä on aikaa. Vuosi ehkäpä? Reissua silmällä pitäen kävin laitattamassa ripsipidennykset. Itseni tuntien ei nämä yhteen kertaan jää, kivaahan se vain on kun meikkaaminen nopeutuu. Tällä kertaa pysyin kohtuuden rajoissa, koska pituudeksi laitettiin pisimmillään 11mm. Silloin joskus käytin 15mm pidennyksiä ja ne olivat kyllä aiiiivan liikaa. Huh! Oon tosi tyytyväinen uusiin räpsyihini, pituutta on sopivasti ja tuuheuttakin ripsistä löytyy!

Kävin myös kampaajalla laittamassa vaaleita raitoja häivyttämään tyvikasvua. Oman hiusvärin kasvatus on sujunut tosi hyvin ja olen päässyt jatkuvasta värjäyskierteestä eroon. Edelliskerran raitoja laitettiin muistaakseni viimevuoden puolella lokakuussa. Muutama viikko sitten kävin leikkuuttamassa 10-15cm pois huonoja latvoja, joten hiukset ovat nyt ihan kohtuullisessa kunnossakin. Enpä tiedä oliko ihan fiksuinta käydä vaalentamassa hiuksia juuri ennen lomaa, koska siellä aurinko kuitenkin käristää hiuksia. Fiksua tai ei, nyt kelpaa lähteä matkaan! :)

Tupeetukka

Voi näitä loputtomia hetkiä, kun pohdiskelen mitä tekisinkään näille hiuksilleni. Tilasin jo kotvan aikaa sitten Ebaysta clip-on-hiuspidennykset, jotta voisin huijata itseäni olemalla hetken pitkähiuksinen. Vaikka nytkin haaveilen napakasta polkkatukasta. ;) Niin tai näin, pitkiin hiuksiin saa helposti kivoja kampauksia, lettejä yms, jotka lyhyehköissä hiuksissa saattavat näyttää vähän laimeilta. Pidennyksiin satsasin tähtitaivaalliset parikymppiä, koska ei näitä arkena oikein jaksa viritellä. Ihan on juhlatukka siis. :)

Paketissa tuli monta eri kokoista hiusosiota. Hiuksilla pituutta on noin 40 cm. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin tilaamaan prikulleen omiin hiuksiini sulautuvan väriset pidennykset. Netistä tilatessa suurena vaarana on saada ihan jotain muun väristä kuin on mielessään kuvitellut. Etenkin vaaleiden sävyjen valinta tuntuu olevan yllättävänkin haastavaa. Näin saimme karvaasti todeta, kun tilailimme kaverillenikin tukkaa, onneksi tapaus päättyi lopulta onnellisesti oikeaan sävyyn. Nämä pidennykset on raidoitettu, joten ne ovat monisävyiset ja sopivat siis hiuksiini varsin kivasti.

 

Suosikkikampaukseni on ehdottomasti toiselle puolelle päätä kiharretut hiukset, kuten kahdessa ylläolevassa kuvassa. Myös ihan tavallinen letti ja sivuponnari syntyvät kätevästi kiireessäkin. Parhaiten pidennyshiukset saan sulautettua omien hiusten sekaan kihartamalla ne. Suorissa hiuksissa tämä kovanluokan huijaus saattaisi paljastua helpommin. ;)

Hiusmuistoja

Ryhdyin aikani kuluksi selailemaan vanhoja kuvia koneelta. Kovalevyltä niitä löytyikin vuodesta 2010 alkaen. Kuvissa hymyilee hieman erinäköinen tyttönen kuin nyt, hiukset tekevät todella paljon. Mua on nyt hieman painostettu hiustenvärjäämisen suhteen. Mustat niistä kuulemma pitäis saada, julmetun pitkät hiuspidennykset siihen kaupanpäälliseksi. Ääääk! Mustaa väriä en päähäni kaipaa, kun siitä olen päässyt vihdoin irti. Hennot hiukseni eivät kestä jatkuvaa värjäämistä, päänahasta puhumattakaan. Mutta pidemmät kutrit ovat kieltämättä pyörineet mielessä jo hyvän aikaa. Niistä saisi tehtyä kivoja kampauksiakin...

Oon ihan tauno näissä hiuspidennys-asioissa, joten kaipaisin vähän jeesiä. Mulle riittäisi ihan clip-on-pidennykset, jotka saisi aina halutessaan napsutella päähän ja pois. Valovuosi sitten käytin Dreamhairin pidennyksiä, jotka olivat ihan kamalat. Hyi niitä 20-haaraisia hiuksia. Toiset pidennykset oli tilattu Cyber shopista ja ne olivatkin ihan jees. Ebaysta olen myös tilannut yhdet huimaan 20€ hintaan. Hyvin ajoivat asiansa ja hius oli hintaansa nähden hyvälaatuista. Värisävyn valinta tuottaa vain hieman päänvaivaa, kun tietokoneen ruudulta katsottuna värit eivät aina vastaa täysin todellisuutta.

Kysymys kuuluukin: missä myydään hyvälaatuista hiusta, kohtuuhintaan vieläpä? Mistä ei kannata missään nimessä tilata? :)

Hiusdonitsi

Kaipailin hiuksiin vaihtelua ainaisen suoratukka-lookin rinnalle. Koen ohuet ja liukkaat hiukseni hieman hankaliksi käsitellä. Mittaa niillä on noin olkapäihin saakka, joten ne ovat vähän sellaiset välimuotoiset. Eivät pitkät, eivätkä lyhyet. Pituutta (tai sen puutetta) enemmän häiritsee niiden ohuus. Ponnarille sitaistuna näyttää kuin päästä roikkuisi latistunut hiirenhäntä. Tarkoitus olisi kasvattaa hiuksia, mutta hitaasti se käy. Mitä tähän astiseen kasvatteluun tulee, otsatukka on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Toisinaan kyllä kaipailen otsista kasvoja kehystämään, mutta pian sen leikattuani haluaisin sen pois. Onpa vaikeaa?! :D

Katselin blogeista ja youtubesta ohjeita nutturan tekoon. Apuvälineenä ohjeissa käytettiin hiusdonitsia/valkkia. Miksen ole ennen moista konstia tajunnut? Kun joku puhuu hiusdonitsista, tulee ekana mieleen sellaiset värikkäät kangashärpäkkeet, jotka olivat ala-asteella kovaa huutoa ;) Olenkin kovasti ihmetellyt ihmisten hyvin muodostuneita nutturoita, mutta selvisipäs niidenkin salaisuus tälle tallukalle! Sopivan kokoisen ja värisen donitsin löysin Glitteristä. Kun pelkästään omasta tukastani yrittää kasata nutturaa, lopputuloksena on herneen kokoinen nuppi. Ei siis juuri parempi kuin se ohut hiirenhäntä...

Oon monesti valitellut millainen tunari olen hiustenlaiton suhteen. Suorassa tukassa on tarpeeksi haastetta, kihartaessa onnistun kärventämään hiuksia muotoiluraudalla, tupeeraukset eivät kestä tuokiota pidempään ja lakkaa kuluu purkkitolkulla. Huh! Donitsin "asennus" sujui jopa multa näppärästi. Kohtasin vain yhden pikkuisen ongelman: ohuet hiukseni eivät meinaa riittää peittämään donitsia, kuten alemmasta kuvasta tarkkasilmäisimmät saattavat huomata. Eipä tuo nyt kuolemaksi ole, jos läheltä katsottuna hiusten seasta pilkistää vaaleaa valkkia. Ratkaisin ongelman niin, että kreppasin hiusten latvat. Tunnetusti krepattu tukka on runsasta ja muhkeaa, joten sain luihut kutrini taipumaan tahtooni, ja donitsin piilotettua hiusten alle. Latvoja kärventäessä täytyy muistaa suihkia alle lämpösuojaa, mutta kreppailu ei onneksi vaadi sekuntia paria pidempää käsittelyaikaa per kohta.

Toinen ongelma voisi olla vajaamittaiset haivenet, jotka tykkäävät pöllytä hiusten ollessa kiinni. Ongelmaa siitä ei kuitenkaan synny, koska pahimmat  karkulaiset sain aisoihin sipaisemalla päällimmäisiin hiuksiin Tigin purkkatahnaa, jonka jälkeen vedin liisteröin tukan tiukalle ponnarille. Purkkatahna nimi siitä, että kyseinen muotoilutuote on erittäin taaaaaahmeeeeaaaa ja venyvää. Ja tuoksuu Tigille tuttuun tyyliin ihan karkille. <3

Tälläisen nutturan teko on helppoa ja nopeaa, sen jaksaa kiepauttaa aamulla puoliunessakin. Koristeeksi vielä nättejä pinnejä, värikäs kangaskukkanen tai nuttura ihan sellaisenaan vain! :)

Viikko loppui

Viikonloppu alkaa olla jälleen selätetty. Takana on muunmuassa Rillun kanssa suoritettu pubirundi Jyväskylän yössä. Kriteerinä kuppilan valinnalle oli lätkävapaa vyöhyke. Ei oltu ihan varmoja sohivatko kumista kiekkoa hullunlailla Sveitsi vai Neuvostoliitto, vai mitkäs ne nyt oikeasti olikaan. ;) 

Nyt on taas vaihdettu kuulumiset ja juoruttu suu vaahdossa, kerrassaan virkistävää! :D Jäljelle hyvän mielen lisäksi jäi myös orastava kurkkukipu, äh sehän tästä puuttuikin. Oon jo pidemmän aikaa ollut vähän umpiossa ja erakoituneena tänne kotiin neljän seinän sisään, mutta talven väistyttyä mielikin alkaa olla kirkkaampi ja mökkihöperöys lähentelee uhkaavasti. Kesäksi on onneksi muutamia kivoja suunnitelmia tiedossa, joten ei muuta kuin porskutetaan niitä kohti!

Romanttisella illallisella hehkulampun valossa tarjoilin miehen kalastamaa kirjolohta, valkosipulisia uunijuureksia sekä uutena elämyksenä tankoparsaa. Nam! Osasin paistaa lohesta jopa syömäkelpoista, monesti kun se tuntuu jäävän vähän vetiseksi. ;O

Lauantai-illan kampaus oli pitkästä aikaa kikkuraa, toispuoleiseksi pinneillä viritettynä. Otsatukka alkaa olla riittävän pitkä pysyäkseen aloillaan ilman pinniä, ainakin näin kiharrettuna ja kunnon suihkauksella hiuslakkaa.

Siinäpä  hitusen viikonlopun tunnelmia kaverilta lainassa olevalla kalansilmä-objektiivilla tarkasteltuna. Se on kieltämättä hauska kapine kokeiltavaksi, vaikkei se nyt omia tarpeita niin palvelekaan. Kivaa alkavaa viikkoa  kaikille! Odotan innolla tulevia päiviä ja niiden kesäisiä lämpöasteita, jotta saan vihdoin pakata talvikengät säilöön. :)

Uusi vuosi ja uusi tukka

Tällä viikolla oon ollut oikein hemmoteltavana! Tulin äsken kotiin Viitaniemen ammattiopistolta, sillä olin siellä jalkahoidossa kosmetologiksi opiskelevalla kaverillani. Jalkahoito olikin ihan uusi kokemus. Jos se on joka kerta noin mukavaa, on pakko mennä uudemmankin kerran. Paras osuus oli ehdottomasti jalkojen hieronta, ah. Hoitolatuolissa istuessa tuli puhetta, että päähierontakin voisi olla testaamisen arvoinen juttu. Viikon päästä olisi tarkoitus mennä samaan paikkaan kasvohoitoon, jonka suorittaa myös tämä samainen henkilö. Kivaa! :)

Lähes kuukauden mittainen odotus palkittiin, kun pääsin vihdoin ja viimein tiistaina istahtamaan kampaajan tuoliin. Edellisestä vaalennuskäsittelystä on aikaa jo lähes kaksi kuukautta, joten olin ehtinyt hoivailla hiuksiani kosteuttavilla hoitoaineilla ja shampoilla tulevaa koitosta varten. Torikeskuksessa oli vielä tammikuun puolella pieni putiikki, josta sai hyvinkin edullisesti hiustenhoitotuotteita monilta eri merkeiltä. Ostin neljä tuotetta 20 eurolla:

Kotiin kannoin hopeahoitoaineen kirkastamaan raitojen väriä, shampoon kuiville/vahingoittuneille hiuksille, sähköisyyttä vähentävän ja kosteuttavan hiuksiin jätettävän suihkeen sekä hoitonesteen kuivalle päänahalle. Muita ostamiani tuotteita hiuksiin jätettävän suihkeen lisäksi en ole ehtinyt vielä testaamaan. Suihke on onnistuneesti lunastanut lupauksensa vähentää sähköisyyttä, olen erittäin tyytyväinen siihen. Lisäksi suihketta on ilo suihkutella, sillä se tuoksuu niin raikkaan omenaiselta. Moni muukin on tainnut mieltyä tähän tuotteeseen, sillä se on valittu Cosmopolitanin Beauty Awardsin voittajatuotteeksi.

Mutta joo, siihen kampaajareissun tulokseen. Tyvikasvua oli ehtinyt kertyä jo piiitkä pätkä edellisestä raidoituskerrasta, joka ajoittui tosiaan marraskuun alkuun. Ekana me värjättiin tyvi, sitten vaalennettiin  latvat, saatettiin (muistaakseni) laittaa sekaan vähän raitaa, pesun jälkeen levitettiin vielä taittoväri ja lopuksi siistittiin kuivimmat latvat saksilla. Edellisessä välivaiheessa mua eniten ärsytti ehkä se, kun latvat olivat niin paljon muuta tukkaa tummemmat. Nyt hiukseni ovat vihdoin suhtkoht samaa vaaleusastetta tyvestä latvaan.

Tukka ennen:

Tukka jälkeen:

Kyllä nyt taas kelpaa olla, kun tukka on vihdoin hyvännäköinen, lopputulos on mielestäni hyvin onnistunut. Tuntuu vielä ehkä vähän kummalta olla näinkin vaalea, kun lähtökohtana on ollut useiden vuosien ajan tummaksi värjätty tukka. Sain itse otettua vähän epäselviä kuvia, mutta tuolta pilkistää vähän otsista, jossa on huomattavasti vaaleampaa raitaa kuin muualla hiuksissa. Seuraavaa värjäysaikaa minun suositeltiin varailevan vasta joskus touko-kesäkuussa, joten tällä lookilla mennään taas pidemmän aikaa. Kampaajani mukaan hiukset vaalenevat tästä vielä vähän lisää ajan kuluessa, etenkin auringon tullessa takaisin iloksemme.  

Mitäs tykkäätte? ;)

Oikeenlaista kemiaa

Heissan! Oonpa taas joo tosi ajantasalla näiden pävitysten suhteen, kun tarkoitus on tulla kertomaan viimeviikonlopun eli lauantain menoista. Kaipa se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Me ollaan harrasteltu ystäväiseni kanssa aika usein tortillakestejä, joten vaihtelun vuoksi tein kanasalaatin kera hienojen tähtimelonien. Ostin joskus sellaisen han pikkuisen tähdenmuotoisen piparimuotin, jolle keksin nyt vasta jonkinlaista käyttöä. Alkuvuoden ruokailut eivät ole lähteneet kovin terveellisesti känytiin, enkä ole niitä pahemmin yrittänyt "vielä" edes tarkkaillakaan. Toki ruokatauoilla mulla on ihan fiksut eväät (keittoa, rahkaa, banaani), mutta kotona tulee mussutettua vähän sitä sun tätä. Tässä veistelen parhaillaan vuoden ekaa runebergintorttua, ja kuinka hyvältä se maistuukaan! Paras osuus koko torttusessa on ehdottomasti sen hillo+sokerikuorrutus... O:)

Viaton salaattiannos (x4 lautasellista, kiitos koko päivän paaston) sai aikaan kivan turvotuksen, joten vaihdoin ihonmyötäisen pitsitopin tuollaiseen raidalliseen kaapuun alias mammatelttaan. Eihän tuo ehkä ollut kaikista mahdollisuuksta se edustavin asu baariin lähtöä ajatellen, mutta ei sinne vaikutusta kehenkään oltu menossa tekemään. Pääasia, että mikään ei puristanut tai ollut ahdistava olo. On meinaan aika ankeaa lähteä ihmisten ilmoille asussa, joka ei tunnu hyvältä miltään kantilta. Sit sitä on pakko käydä koko ajan vessassa peilailemassa, nykimässä ja taivastelemassa. ;D

Alkuviikosta pyörähdin tekemässä pakollisia kosmetiikkaostoksia, kun muutama tuote alkoi olla loppu. Pakkeleista tärkeimmän eli Joe Blascon peitevoiteen tilasin jo aikaisemmin hyväksi havaitsemastani Camera Ready Cosmeticsilta Jenkeistä. Peitevoiteelle tuli hintaa n. 18 €, joka sisälsi myös toimituksen Suomeen. Toimitus taisi kestää vajaa parisen viikkoa. Tilauksen maksoin Paypalin kautta. Tykkään Joe Blascon meikeistä juurikin niiden runsaspigmenttisyyden vuoksi. Tällä saa hyvin kätkettyä sekä tummat silmänaluset että punaiset finnit. Tästä en luovu!

En oo koskaan oikein panostanut meikkeihin sun muuhun, vaan ostelen aina suht edullisia juttuja. :P Hintaansa nähden hyväksi oon havainnut Lumene Natural Coden meikkivoiteen. BB-voidevimmaan en oo tätä ennen lähtenyt vielä mukaan, mutta on kai se sitäkin ainakin kerran kokeiltava. Ostin testiin Maybellinen BB-voiteen, vaikka näitä tuntui olevan vähän kaikilla valmistajilla. Enpä oo ehtinyt kokeilemaan tätä kuin vasta tänäaamuna meikkivoiteen kanssa sekoitettuna, joten en osaa sanoa juuta tai jaata tuotteen ominaisuuksista. Pakkaus ainakin on ihan söpö, tiedä sitten teinkö ostopäätöksen sen ansiosta. ;)

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä hommasin kampaamosta myös paljon puhutun sekä kahutun Tangle Teezerin. Pinkkinä tietysti! ;) Varsinkin tai oikeasti ainoastaan talvella mun tukka on ihan mahdottoman sähköinen. Vähän kun sitä harjalla vetäisee, sojottaa se sähköisenä kaikkiin ilman suuntiin. Se on ollut tälläinen ihan niin kauan kuin vain muistan. Muotoilutuotteita eli muotovaahtoa ja lakkaa tuntuu kuluvan talvella ihan superpaljon, jotta saisin hiuksiini edes jotain tolkkua. Auta armias kun lähtee toppatakki päällä kaupungille ja riisuu myöhemmin takin pois, tukka on taas ihan vallaton. Ärsyttäväääääää. Testailin kaverin tingletangelia eli tangle tweezeriä ja sen perusteella ajattelin tämän hankkia. 

Kävin myös varaamassa kampaajalta ajan jatkotoimenpiteisiin hiusten vaalennusta ajatellen, mutta vapaan ajan sain vasti helmikuun alkuun. Siihen saakka sain ohjeeksi muhittaa hentoja hiuksiani ihan luvan kanssa kosteuttavissa hoitoaineissa, jotta se kestäisi tulevan koettelemuksen. :)

Kello alkaa näyttää melkein meitsin nukkumaanmenoaikaa, joten laitetaas pillit pussiin. Pesukoneessa pyörii vielä viimeinen satsi pyykkiä, että pääsen vaihtamaan huomenna sänkyyn uudet hienot käärmekuosiset pussilakanat. Odotan tulevaa viikonloppua jo sormet syyhyten, sillä olemme lähdössä miehen ja hänen siskonsa kanssa koko viikonlopuksi Espooseen kyläilemään heidän veljensä luo. Lauantai on pyhitetty shoppailulle Helsingissä. Onneksi aika menee nopeesti niin kohta ollaan jo reissussa! :)

Taas SE aika vuodesta....

Kun hiukseni alkavat vaihtaa väriä! Ihan naurattaa jo valmiiksi :D Aika tarkalleen vuosi sitten menossa oli vastaavanlainen episodi, joka ei malttamattomuuteni vuoksi koskaan kokenut valmistumista. Projektin nimi on siis paluu omaan luonnolliseen väriin. Tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä, koska jatkuva tyvikasvun värjääminen ei tee hyvää hennoille hiuksilleni saati edes vähän väliä herkistelevälle päänahalle. Vuosi sitten taisin viihtyä huikeat pari kuukautta punapäänä, kunnes vetäisin tumman värin takaisin hiuksiin.

Homma käynnistyi eilispäivänä sillä, että olin hiusmallina ammattiopistolla kampaajien värikoulutuksessa. Koulutuksen teemana oli hiustenvaalennus ja koulutettavana oli kampaajia ympäri Jyväskylää. Tälläinen hiustenvaalennus koettelee mua, koska haluaisin valmista tulevan heti tai ainakin mahdollisimman nopeasti. Taisin viimeksikin valitella ettei punasävyinen tukka tunnu sopivan oikein minkään vaatteiden kanssa yhteen. Suuret on tämän tyttösen murheet. ;)

Ufohattu

Hiuksiini toistettiin kaksi kertaa väriä poistava käsittely, ei suoranainen värinpoisto, joka olisi tehnyt musta mitä luultavimmin kaljun. Hiukseni ovat yhtä "hyvässä" hapessa kuin ennen käsittelyäkin, mitä ihmettelen suuresti miten ne eivät ottaneet itseensä. En nyt jaksanut ottaa tämänhetkisestä lookista kuvaa, mutta tilanne on aikalailla sama kuin vuosi sitten. Suomennettuna tasaisen punaruskea, mahonki tai miksi tätä nyt kutsuukaan. Näitä vanhoja kuvia katsellessa tuumasin vain, että enpä kaipaa tuotaa otsaa hiostavaa otsatukkaakaan. En niin tippaakaan. Tässäpä siis pari fotoa kuvaa malliksi hiusten väristä:

Mulla on nyt meneillään kaikenlaisia koettelemuksia yhdellä kertaa, kun ripset poistetaan jo ensiviikolla ja nyt hiukseni ovat sangen epäkotoisassa välivaiheessa. Eiköhän vähän helpommaksi muuttuva elo ole kaiken piinan arvoista. Vaikka kyseessä on kuitenkin suht pieniä juttuja, ovat ne olleet näkyvä osa ulkonäköäni. Kun johonkin tottuu, on siitä niin vaikeaa luopua. Onneksi seuraava kampaajakäynti on sovittu tulevalle maanantaille. Tarkoitus on katsoa paljonko tämä tästä vielä yhdellä käsittelyllä vaalenee kokonaisuudessaan ja lisäksi raidoittaa. Usean sentin mittaisen tyvikasvunkin kun saisi piilotettua samalla kerralla. Pitäkää peukkuja etten luovuta leikkiä kesken ratkaisevien vaihein vaan kärsin ja kituutan kunnialla! Mulla on vaan jotenkin niin kohtalokas olo, että voisin vääntää vähän hätäitkua, hihhih. :')

Parit asut ja kevyt hiuskriisi

Vatsanväänteiset ja flunssaiset huomenet vaan kaikille. Minkähän lie basillin olen onnistunut nappaamaan, kun olo on  hatara. En millään viitsisi sairastua tämän enempää, koska viikonlopuksi olen lähdössä pikkuveljen kanssa mummoiloimaan Joensuun laitamille. Kunhan saan kammettua tässä aamupäivän mittaan miekkosen tuolta sängystä ylös, pääsen vihdoinkin ripsihuoltoon kaverin luo. Eihän vasemmasta silmästä puutukkaan kuin puolet ripsistä ja tänään aamulla oikeankin silmät ripset olivat kokeneet viimeisen niitin. Saas nähdä millaiset tuksuripset mulle loitsitaan. ;)

Löysin koneelta muutamat julkaisemattomat asukuvat menneiltä viikoilta ja ne tulevat tässä:

Ensimmäisissa releissä kävin Venlan kanssa shoppailupainotteisilla treffeillä. Eihän meidän pitänyt tavatakkaan kuin noin vuosi sitten, mutta homma toteutus pääsi sittemmin hiipumaan. Juttua riitti ja lystiä oli, tuitui! :D

Tässä imelässä vaaleanpunaisella ja pitsihörhelöillä höystetyssä asussa vierailtiin kavereiden luona.  Hörhelöä hörhelön päälle. Olen vähän ihastunut tuohon valkoiseen toppiin, jonka tilasin pitkällisen väripohdinnan päätteeksi ebaysta. Nyt ehkä houkuttelisi tilata sama vaate muissakin väreissä, mutta toisaalta olisi hyvä käyttää ensiksi muita vasta hankittuja vaatteita eikä haalia niitä lisää kaapin tukkeeksi. Kyseistä toppia saa vaaleankeltaisena, mustana, meloninpunaisena, harmaana sekä hempeänä vaaleanpunaisena ja tekisi mieli ostaa ne kaikki! Maksoin tuosta Kiinasta luokseni matkustaneesta hörselöstä n. 6 €, joten ei voi olla kovin suuri synti harkita toisen ostoa?? :D

Viikko taaksepäin saimme nauttia vielä hellesäästä, joten kiskaisin jalkaani minishortsit ja päälle löysin jonkun iänikuisen topin, jonka olisi voinut tuosta kuvasta päätellen silittää ennen käyttöä. Mitäs pienistä. ;)

Näitä kuvia katsellessa olen tyytyväinen, kun ryhdyin kasvattamaan otsahiuksia pois. Vaikka otsatukka tuokin erilaista ilmettä kasvoihin, sillä on taipumusta hiostaa otsaa ja rasvoittua ikävän nopeasti. Otsatukan kautta päädyin (jälleen) pohdiskelemaan hiusteni väriä. Olen tässä jo muutaman viikon miettinyt niiden kohtaloa. Mieli tekisi rysäyttää päähän värinpoisto tai kaksi, mutta pelkään tosissani ettei hennot hiukset kestä sitä. Jo viimetalviset kampaajalla tehdyt kevyehköt vaalennuskäsittelyt tekivät hiuksista katkeleivat ja hapsottavat, joten voitte vaan miettiä mitä niille kävisi pienen kotiparturoinnin seurauksena. :D Haluaisin edelleen sellaiset keskiruskeat/vaaleanruskeat raidoitetut hiukset, jotta vaaleaa tyvikasvua ei tarvitsisi peitellä kuukauden välein.

Jos/kun hiukset ovat välivaiheessa yhtään punertavat, tulen hulluksi ja sorrun värjäämään ne tummaksi. Kyseessä on siis varsin hankala yhtälö. Vaalennushoukutukset alkavat käydä liian suuriksi ja yritän lohdutella itseäni jo etukäteen sillä tiedolla, että hiukset (luojan kiitos) kasvavat takaisin.  Jos totta puhutaan, tekisi mieli vetää vaan pokalla kaljuksi ja aloittaa hiusten kasvatus puhtaalta pöydältä. Harmi vain, että olen niin ulkonäkökeskeinen, että kaljuna oleilu vasta olisikin sietämätöntä. Olen toki jalostanut tätä kalju-ideaa harkitsemalla peruukin ostoa, niin sänki kasvaisi salaa peruukin suojissa, aamulla löisi vaan kivan tukan päähän ja lähtis viilettämään.

Kolmantena vaihtoehtona äiti lupasi sponsoroida kampaajareissun, jos leikkaisin ihan lyhyet hiukset. Ei siinä muuten mitään, mutta pelkään näyttäväni ihan pojalta, lyhyet hiukset on haastavaa laittaa ja mies saisi elämänsä traumat, kun tyttöystävän tilalla onkin pitkäripsinen pikkupoika....

AAAAAARGH, MITÄ MÄ TEEN?!?!

Kampaamo Lumossa

Kävimme Rillun kanssa lauantaina vierailulla vastikään Kilpisenkadulle avautuneessa Parturikampaamo Lumossa. Luvassa oli hemmottelua hiuksillemme värjäyksen/raidoituksen sekä leikkauksen muodossa.

Tytöt olivat remontoineet ja sisustaneet kampaamon oikein viihtyisäksi ja liikkeen värimaailma oli hillityn tyylikäs. Tällä hetkellä liike tarjoaa ainoastaan kampaamopalveluja, mutta tulevaisuudessa itseään voi hemmotella kenties muissakin merkeissä.

Lumossa hiuksia hoivataan Label.m-sarjan hiustuotteilla, jotka vannovat ympäristöystävällisyyden sekä eläinkokeilla testaamattomuuden nimeen.  Suurin osa sarjan tuotteista sisältää valmiiksi UV- ja lämpösuojan, joten niiden lisäksi ei hiuksiin tarvitse lisäillä muita tuotteita. Plussaa on annettava tuotteiden miellyttävästä tuoksusta, joka ei kuitenkaan ole pistävän voimakas ja täten sopii varmasti myös herkkänenäisimmillekin ihmisille. Ihan uusi juttu mihin törmättiin, olivat värikkäät Color bug-purnukat. Kyseessä on puuterimainen väri, jolla voi loitsia hiuksiinsa vaikkapa värikkäät latvat tai tehosteeksi pirteänvärisiä raitoja. :)

Minkäslaisia muutoksia hiuksemme siis kokivatkaan?

Rillun tukkaa värjättiin keväisemmäksi. Monen sentin tyvikasvu sai kyytiä ja päälle laitettiin lisää vaaleita raitoja. Tässähän ollaan hyvää vauhtia menossa kohti blondia olemusta ;) Leikkaus sai tällä kertaa jäädä, sillä viime leikkauksesta ei tainnut olla kuukauttakaan. Mutta väri on tällä hetkellä erittäin hyvä, eikä tuleva juurikasvukaan näy niin helposti. Tässä teille sekä alivalottunutta, että ylivalottunutta kuvaa lopputuloksesta:

Tellun hiuksille Lumo tarjosi ilmaisen leikkauksen. Lähtökohtana oli ylikasvanut ja kuivalatvainen kuontalo, josta sai ottaa mittaa ihan reilusti pois. Hiukset leikattiin A-linjaisesti edestä pidemmiksi ja takaa hieman lyhyemmiksi. Lisäksi hiuksia kerrostettiin kevyesti ja otsatukka sai myös osansa käsittelystä. Toisinaan tekee mieli kasvatella hiuksia, mutta kertatoisensa jälkeen joutuu toteamaan, että tähän malliin leikatut hiukset sopivat asianomaisen päähän varsin mainiosti. Lopputuloksena oli enemmän kuin ilahtunut asiakas! :D Lisäksi mukaan sai Label.m:n Sea Salt Sprayn, joka lupaa aikaansaada hiuksiin helposti rakennetta ja mattaisen efektin. Sea Salt Sprayn testaus osoitti kosteisiin hiuksiin suihkutettuna sen täyttävän lupauksensa: ohuet ja liukkaat hiukset tulivat helposti hallittaviksi ja niiden muotoilu oli tavallista vaivattomampaa.

Kiitoksia kovasti vielä Lumon tytöille!