Sitä sun tätä ja vähän vielä jos tuota

Iltaa vain! Tulin näin ilmoitusluontoisesti mainitsemaan niinkin jännittävästä asiasta kuin uudesta kuvablogistani, jonka sain eilen iltapuhteilla vihdoin kasattua kokoon. Blogi keskittyy tosiaan lähinnä vain kuviin sisustuksesta, ruokahommista, kissoista, askarteluista ja kaikesta mikä mielestäni on kuvaamisen arvoista. Se olkoon paikka, johon voin hyvillä mielin spämmiä kamerani sisältöä ja palata selailemaan parhaita otoksia uudelleen ja uudelleen. Tervetuloa kurkkimaan! :)

Blogiin pääset TÄSTÄ!

Kynsienlaitossa ♥

Tässä ne nyt olisivat! Nimittäin elämäni ensimmäiset toisella laitatetut geelikynnet. Olen eilisestä asti vain tuijotellut näitä ja myhäillyt itsekseni. Oli suorastaan luksusta vaan istua ja katsoa, kun toinen laittaa ja koristelee, se kävi häneltä niin näppärästi. Pari tuntia kului kuin siivillä lörpötellen niitä näitä. Jos itse olisin pari tuntia kynsiä omiin näppeihin tuhertanut, olisin ollut hermoromahduksen partaalla jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen. Se vaan on niin hidasta ja työlästä, kaikki sormet ihan geelistä tahmeina ja glitterit pitkin pöytää. Hmph. Ehkä jaksan huoltaa nämä itse, kun sen aika joskus koittaa. Mieli kyllä tekisi istahtaa takaisin siihen pehmeään nojatuoliin ja ihailla gel painttien värikarttoja ja näpelöidä glittereitä. Pitää katsoa asiaa sitten, kun kynnet alkavat kaivata huoltoa. :)

Olen kyllä erittäin tyytyväinen kynsiini! Pohjalle käytettiin nudea/vaaleanpunaista geelimaalia, jonka päälle sipaistiin kerros vaaleanpunaista kimallegeeliä. Koristeluina on mustaa pitsifoliota, timantteja sekä helminauhaa. Sävyiltään nämä sopivat täydellisesti tulevaan syntymäpäivävaatetukseeni. ;) Ostin samalta reissulta vielä tuollaisen mangolta tuoksuvan käsivoiteen, tuoksu oli sen verran herkullinen etten voinut vastustaa. On vaan hieman avuton olo, kun siitä on jo melko pitkä aika, kun mulla on ollut näin pitkät kynnet. Aloittelin tuossa aamulla vähän uusia neulomuksia ja kynnet hidastivat hommaa huomattavasti. Silmukoiden luonnista ei meinannut tulla mitään, itse neulomisesta puhumattakaan. Kaikkeen onneksi tottuu, vai mitä? ;)

I was too tired to walk

Heippahei! Mulla on ollut jo pitkään ihmeellinen tunne, että pitäs vaan tulla kirjoittelemaan tänne mitä sylki suuhun tuo. Ei nyt ihan kaikkea sentään, mutta kuitenkin. Toivottavasti joku blogiimme vielä eksyy, vaikka postaustahti on vain varjo entisestä. Kuulostaapa dramaattiselta, mutta inspis ja aika ovat olleet aika kiven alla viimeaikoina. Tai kai sitä olisi vaikka mitä mistä voisi tulla meuhkaamaan, mutta nykyään ei enää ehkä edes halua kertoa "kaikesta" mitä elämässä tapahtuu. Toisinaan haaveilen blogista, johon voisin kasvottomana vuodattaa sydäntäni. Vähän niinkuin ensimmäiseen, 2007 avattuun blogiimme Vuodatuksessa. Blogihan on ollut suljettuna jo useamman vuoden  mutta silloin tällöin käyn lueskelemassa sieltä juttuja posket punaisena. Oli ihanaa provosoida porukkaa! Toisinaan suunnittelen myös blogia, johon lisäilisin kuvia kokkailuistani, sisustusjutuista ja käsitöistä. En meinaan koe, että Bananas on mikään kodinhengettären askartelublogi. ;)

Mitäs muuta kuuluu kuin blogimietteitä? Oon ollut supertyytyväinen tähän uuteen asuntoomme, ja muuttoon nyt ylipäätäänkin. On vaan niin kätevää asua keskustassa, joka paikkaan pääsee parissa minuutissa. Bussikortit ja yölliset taksimatkat ovat historiaa. Kotikin alkaa näyttää siltä, että ehkä täällä kehtaa asua ja just ja just vieraita päästää. Mieli tekisi (koska nyt ei tekisi??) vielä kaikenlaista, lähinnä pientä sälää, mutta onneksi tuo mies vähän yrittää jarrutella.

Mulla on jotain ajanhallinnallisia ongelmia menossa. Pitäs ehtiä joka paikkaan, tehdä kaikkea, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Olisi kivaa levätäkin välillä, mutta ehkä kaikelle on aikansa? Salillakin olisi kiva käydä, kun maksaa kalliista kortista, mutta ei vaan jaksa. Ei pysty, ei huvita, ei kykene, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Bongasin jostain facebook-ryhmästä tuon hienon kuvan, mulla Candy crush on edennyt sitä paitsi kenttään 275, eikä puhelinversiossa kenttiä ole sitä pidemmälle. Tylsää. Alan olla varmaan loppuunpalamisen äärellä, koska täytän ensiviikolla rankat 24 vuotta. Hassua huomata miten nopeasti vuodet kuluvat. Nyt kuulostan varmaan joltain seniorilta, mutta oikeesti! Vasta täytettiin 18 ja "elämä alkoi". Joo todellakin, onpahan ainakin jotain mitä vanhana (eli nyt) muistella, luoja paratkoon. Ja vuoden päästä mittariin pamahtaa jo 25v, enkä oo mitään saanut aikaiseksi. Hieno homma...

Yksi murheenkryyni on veronpalautukset. Tai ei kai ne tilille ropisevat rahat murhetta aiheuta, päinvastoin. Oon mietiskellyt niille käyttökohdetta. Matkakassan jatkeeksi tai tatuointikauppaan, siinäpä mulle märehdittävää. Pieni reissu kauas täältä pois olisi enemmän kuin jees, johonkin palmun alle mielellään. Oikeasti jäisin sinne palmun alle mieluiten loppuiäkseni, jos mahdollista. Toisaalta tatuointi on kutkutellut mieltäni jo monta vuotta, mutta olen vähän nynny. Mitä jos se menee pieleen, tulee muuten vaan typerännäköinen tai kyllästyn siihen!?? Sehän ei selviä ennen kuin se on ihoon nakutettu.

Valivali, nyt äkkiä aamupalaa kitusiin, että loppuu tälläinen valitus! Pitäisi käydä kaupoilla etsimässä työpaikan pikkujouluihin joku pieni lahja huomista varten. Huomenna käyn myös laitattamassa itselleni geelikynnet. Aika jännittävää, koska en ole ennen käynyt missään ottamassa kynsiä! Vähän jotain piristävää siis. :)

Kiihkeää kodinrakennusta

Sisäinen materialistinen hirviö on päässyt vapaaksi, siihen malliin on meinaan alkanut tapahtua. Tummat huonekalut ovat historiaa. Viimeisenä täältä uuteen kotiin lähti tummanruskea ruokapöytä tuoleineen. Pistin ruokailuryhmästä myynti-ilmoituksen tori.fihin. Enpä olisi arvannut, että kaupat tehtäisiin vuorokauden sisään ilmoituksen laitosta. Aika kivaa!

Oon haaveillut liian pitkään pyöreästä pöydästä, valkoisesta tietenkin. Tuumasta toimeen, pöytä löytyi Iskusta. Valkoiset keinonahkapäällysteiset tuolit ovat puolestaan Askosta. Tuoleja on kuvasta poiketen neljä kappaletta ja pöytäkin on kuvanottohetken vaihtanut paikkaa niin, että neljäskin tuoli mahtuu sen ympärille. Alunperin tilasin vain kolme tuolia, mutta jälkikäteen tilaukseen lähti vielä neljäskin. Tuntui vähän hassulta hankkia "vajaa" määrä istuimia.

Hullulle kissanaiselle sopiva tyyny löytyi H&M:n kotimyymälästä taannoiselta Kuopion reissulta. Olisittepa nähneet millaiset sätkyn Misu-kissa sai, kun tyyny lyötiin suoraan sen naaman eteen. Pelottava jättiläiskissa, kieltämättä aika karski tapaus. Nyt kissat ovat kuitenkin jo ystävystyneet keskenään. ;)

Sohvapöydän virkaa toimittava arkku on vanha kuin taivas. Ukkini on sen aikoinaan tehnyt itse ja tähän päivään saakka arkku on säilönyt mun lapsena ompelemia pehmoelukoita sun muita leluja. Isä maalasi arkun valkoiseksi. Alunperin se oli sellainen puunvärinen, jonka lakkapinta oli vuosien saatossa kellastunut.

Käsityövimmoissani kävin ostamassa valkoista ontelokudetta tarkoituksena virkata pari koria. Pienen virhearvioinnin jälkeen kilosta matonkudetta syntyikin vain yksi iso kori kahden pienemmän sijaan. :D Hyvä se on noinkin! Korissa asustaa kasa sukkalankoja odottamassa seuraavaa sopivaa vapaata hetkeä. Oikeesti mulle tuli ekan onnistuneen sukkaparin jälkeen sukkamasennus, koska yritin aloittaa uutta paria vähän turhan hankala ohjeella. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu....

Viimeisenä haluan esitellä teille kotimme uusimman tulokkaan, joka asettui keittiöön. Miestä ei tarvinnut edes pakottaa tämän upean, taiteelliselta arvoltaan mittaamattoman teoksen suhteen vaan päätös oli yksimielinen. Pientä pakotusta joudun tosin vielä harrastamaan kolmijalkaisen lattiavalaisimen suhteen, väsytystaktiikalla mennnään. ;)

Tämä päivä on hurahtanut supernopeasti tässä sohvalla makaillessa. Yritän toipua eilisistä minttukaakaoista ja glögeistä. Illalla onkin pitkään odotettu Juha Tapion konsertti ihanaisen seuralaisen kanssa, jihuu! :)

Tupeetukka

Voi näitä loputtomia hetkiä, kun pohdiskelen mitä tekisinkään näille hiuksilleni. Tilasin jo kotvan aikaa sitten Ebaysta clip-on-hiuspidennykset, jotta voisin huijata itseäni olemalla hetken pitkähiuksinen. Vaikka nytkin haaveilen napakasta polkkatukasta. ;) Niin tai näin, pitkiin hiuksiin saa helposti kivoja kampauksia, lettejä yms, jotka lyhyehköissä hiuksissa saattavat näyttää vähän laimeilta. Pidennyksiin satsasin tähtitaivaalliset parikymppiä, koska ei näitä arkena oikein jaksa viritellä. Ihan on juhlatukka siis. :)

Paketissa tuli monta eri kokoista hiusosiota. Hiuksilla pituutta on noin 40 cm. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin tilaamaan prikulleen omiin hiuksiini sulautuvan väriset pidennykset. Netistä tilatessa suurena vaarana on saada ihan jotain muun väristä kuin on mielessään kuvitellut. Etenkin vaaleiden sävyjen valinta tuntuu olevan yllättävänkin haastavaa. Näin saimme karvaasti todeta, kun tilailimme kaverillenikin tukkaa, onneksi tapaus päättyi lopulta onnellisesti oikeaan sävyyn. Nämä pidennykset on raidoitettu, joten ne ovat monisävyiset ja sopivat siis hiuksiini varsin kivasti.

 

Suosikkikampaukseni on ehdottomasti toiselle puolelle päätä kiharretut hiukset, kuten kahdessa ylläolevassa kuvassa. Myös ihan tavallinen letti ja sivuponnari syntyvät kätevästi kiireessäkin. Parhaiten pidennyshiukset saan sulautettua omien hiusten sekaan kihartamalla ne. Suorissa hiuksissa tämä kovanluokan huijaus saattaisi paljastua helpommin. ;)

Pahalaatuinen neuloosi

Kyllä, sellainen muhun on iskenyt. Olen voimaton neuloosin kourissa, mutta toisaalta en ole pahemmin vastaan pyristelläkään. Neuloosia on varsin helppo ruokkia ostelemalla kauniin värisiä villalankoja ja bambupuikkoja. Sain ekat villasukat kunnialla valmiiksi, nätit ne eivät ole. Riittää, että ne ovat valmiit kantapäitä ja kavennuksia myöten. Onneksi näistä seuraavista tuli sentään julkaisukelpoiset ja näitä kehtaa käyttää muuallakin kuin vain kotona. ;)

Marketista löytyi Novitan sukkalehti, jossa on yli 30 sukkamallia ja selkeät ohjeet. Lehdestä löysin ohjeen näihin helppoihin pitkävartisiin sukkiin. Heivasin metalliset puikot mäkeen ja ostin tilalle bambuiset, numeroltaan edeltäjiään pienemmätkin puikot vielä. Olipa muuten tämä 7 veljestä Raita-lanka tässä kyseisessä sävyssä suorastaan kiven alla, lanka meinaan loppui ihan kesken villeimmän neulonnan. Kiersin kaikki keskustan liikkeet ja kaupat&marketit keskustan läheltä, mutta ei löytynyt. Onneksi tajusin katsoa Novitan nettisivuja, koska sieltä löytyi verkkokauppa ja tätä valikoimista poistuvaa lankaa. Olihan sitä lankaa hamstrattava enemmän kuin tarpeeseen, kun kerran sattui löytymään...

Lopputuloksena on ehkä söpöimmät villasukat ikinä. Aikaakin kului alle viikko! Näillä kyllä kelpaa hiippailla kotona. Pitkät varret lämmittävät koipia myös talvisaappaiden varsien alta. Nyt ei muuta kuin virallinen mummo-leima otsaan ja luomaan silmukoita seuraaviin sukkiin. Tavoite on saada aikaiseksi palmikkoneulosta. Kohta voisi olla aihetta harkita omaa virallista sukkablogia, niin hurjaa huolestuttavaa tää meno on...

Pullantuoksuinen muija, uh!

Täälläpä taas varmaan ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen, hihihi.

Ajattelin tulla latomaan ihanan taiteellisia otoksiani. Ostin uuden kameran vähän aikaa sitten, kun edellinen kamerani sanoi sopimuksen irti ja räjähti viime elokuisella Turkin matkallamme. Olisiko rakas kamerani voinut valita enää sopivampaa ajankohtaa olla toimimatta? Ei.

Pidän erityisen paljon tästä kalansilmä-toiminnosta.

Eväsretkellä. Pillimehut on parhautta ^__^

Tällä hetkellä viettelen vapaapäivää, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Ajattelin, että aamulla nousen kuuden aikoihin, vedän rahkaa ja ananasta, jonka jälkeen rynnistän salille tekemään tajunnanräjäyttävän penkkitreenin. Eipä taas mennyt ihan suunnitelmien mukaan.Heräsin jälleen kerran hävettävän myöhään, eikä aamupalalla ollut rahkasta tietoakaan. Yhyy, olen myös huono ihminen, kun en ole saanut itseäni viikkoon salille.

Puolen päivän jälkeen Nikomies lähti iltavuoroon, ja minä jäin kotiin viimeistelemään eilen aloittamiani Macaron-leivoksia. En tiedä miksi, mutta olen aina ajatellut, että kun saan itse valmistettua näitä pieniä ranskalaisia herkkuja, voin sen jälkeen kutsua itseäni täydelliseksi vaimoksi.

Ensin kuvaa vähän kauempaa. Ihan söpöiltä näyttää vai mitä?

Yllätävän hyvin nuo onnistui, vaikka kuoret eivät ole samankokoisia ja väri muuttui hieman paiston aikana. Täytettä tehdessäni yritin muuten sulattaa suklaata mikrossa.....
En oikein ole varma miten se on mahdollista, mutta suklaa paloi mustaksi ja koko kämppä kärysi pasi tuntia. Hehe. Tämä epäkohta valmistuksessa voidaan siis unohtaa. :)

Tämän jälkeen teki mieli vielä tehdä jotain hyvää.

Kaivoin pettämättömän Hellapoliisin reseptikirjani esiin ja kävin kaupassa mielessäni siintäen tämä rapukakku.

Jeeee, nyt se on jääkaapissa hyytymässä. Pääsen salkkareiden jälkeen jo luultavasti koristelemaan sitä. Toivotaan, että se pysyisi vielä kasassa.

Nyt adjöö! Pakko mennä sohvalle löllöttämään salkkareiden pariin. Toivottavasti saan itseni tänne taas ennen kuin puoli vuotta on kerennyt kulua. O:)

Meikän lauantaihuvit

Huvitpa hyvinkin! Aamu alkoi 10:30 kahvakuulatunnilla, joka enteilee jo mojovaa lihasjumia viimeistään huomisaamulle. Tunti oli luulojani rankempi! En ole tainnut mainostaa vielä teille, että olen tutustumassa neulonnan saloihin. Jopa tälläinen 2-laadun tekstiiliartesaani on saanut viikossa yhden villasukan valmiiksi. Ihan itse kantapäitä ja kaikenmaailman kavennuksia myöten. Olen ylpeä.

Kasailin just tähän sohvalle tukikohtaa neulontasession tueksi. Vähän evästä ja taustalle Juha Tapion Lapislatsulit pauhaamaan soimaan vienosti. Lupasin itselleni palkinnon, kunhan oon saanut nää elämäni toiset villasukat valmiiksi. Aion hankkia sellaista hienoa lankaa, joka on valmiiksi kuviovärjättyä. Haluan tehdä sellaisesta langasta piiiiiiitkät polvisukat. ;) Nyt löpinät loppukoon lyhyeen, on aika tarttua puikkoihin ja saada vaaleanpunainen sukkapari valmiiksi. Hyvää viikonloppua!

Home sweet home

Lupailin vähän palasia uudesta asunnosta, joten tässäpä näitä. Niukalti, mutta vähän kuitenkin! 

Täällä on lähes kaikkea mitä olen asunnolta toivonut: tiskikone (pelastaa monelta riidalta), laminaattilattiat, iso vaatehuone, korkeat ikkunat sekä laattalattia wc:ssä. Parveketta tai saunaa meillä ei tässä ole, mutta yritetään elää ilman. Kesäkukkien kasvatusta täytyy harrastaa jossain muualla sitten. Vanhassa kämpässä lattiat oli kulahtanutta muovimattoa myös vessassa. Suon muistoissain lämpimän sijan vanhan kämpän jauhelihanvärisille kaakeileille. En totisesti jää kaipaamaan.

Juurikaan uusia hankintoja tänne ei tehty, tiskikonetta ja uutta sohvaa lukuunottamatta. No okei, sain materialistista onnellisuutta tuosta Askon kirkkaasta muovituolista. Se on aika ihana! Vanha sohva oli tumman harmaa divaanisohva. Sen tilalle tilattiin Kaluste 10:stä kauniin vaaleanharmaa 3:n istuttava sohva ilman tilaa vievää divaaniosaa. Kuukauden päivät sitä odoteltiinkin, mutta oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen.

Pikkuisen kätyrin avustuksella (kiitos vielä!) sain myös kauan haaveilemani Alessin Tigrito-kissanruokakupin, jota en sen suolaisesta hinnasta johtuen ole raaskinut aikaisemmin ostaa. Oli kissoilla ihmettelemistä, kun lattialle pölähti lajitoveri häntä pystyssä. Enemmän hupia kissoille kuitenkin on tainnut olla tuosta pahvilaatikosta, mikä ei sinällään tullut edes yllätyksenä. ;)

Ollaan säästetty seiniä ylimääräiseltä rei'itykseltä ja oon tyytynyt vain muutamiin seinätarroihin. Kyseinen Sweet dreams- teksti on luonnollisesti sängyn yläpuolella. Olkkarissa on puu-tarra, joka pilkistääkin tuossa alemmassa kuvassa lampun takaa. Keittiön seinään tulee vielä oma tekstitarransa, kunhan saan joskus aikaiseksi liimailla sen siihen kirjain kirjaimelta...

Virittelin makkarin yöpöydälle lyhtyjen sisään parit valosarjat piristämään tätä synkkyyttä. Noista heijastuu seinälle aika kivat varjot, kun valot on päällä. :) Haluaisin vielä koristetikkaisiin roikkumaan ehkäpä valot, joissa olisi paperinarupallot tai nämä Happy Lights- valot kokonaan valkoisina tai valko-hopeisina. Hmmm, vaikeita valintoja siskosein!

Tälläistä meillä!

Mitä kuuluu marjaleena?

Ihan hyvää, kiitos kysymästä! Viime postauksesta alkaa olla melkoisen pitkä tovi, mutta kyllä täällä henki pihisee vielä. Toivottavasti olette ikävöineet! ;)

Kävin äsken rynkyttämässä salilla vähän penaa ja irvistelemässä kuin kovinkin bodari. Nyt vuorostaan heittäydyin kodinhengettäreksi ja uunissa paistuu juuri pitkästä aikaa kinkkukiusaus. Eipä tuossa vielä mitään! En oo varmaan ikinä leiponut itse sämpylöitä, kunnes koko päivän tuoreista, voilla sivellyistö sämpylöistä & maitolasillisesta haaveiltuani pyöräytin reilun kokoisen taikinan. Tuolla se paisuu peiteltynä hellan päällä, odotan kauhun sekaisin tuntein mitä tuleman pitää. Aika hc-touhua....

Kesä kului rauhallisissa merkeissä, olin jopa hieman mummoutunut. Mummovaihde on heitetty kaatikselle, juhlakengät kiillotettu ja useampi viikonloppu on huideltu pitkin kyliä. Aika kivaa, pitkästä aikaa, tuumin. Pikavauhtia hujahtaneen kesän jälkeen tässä ihmettelen, mistä nuo hyytävän kylmät tuulet puhaltavat? En ehtinyt varautua niin nopeaan syksyn tuloon. Säästän teidän suosiolla kaikenlaiselta syksy-fiilistelyltä. Blogien perusteella kaikille on varmaan tullut harvinaisen selväksi, että syksyllä poltellaan kynttilöitä, hörpitään ihanan höyryävää teetä ja muhinoidaan villasukissa. ♥

Kuten edellisessä postauksessa lyhyesti mainitsin, sujui muutto ihan huippuhyvin. Alan pikkuhiljaa kotiutua, vaikka kämppä on vielä vähän rempallaan. En oo vielä oikein sisäistänyt, että nyt asutaan oikeesti niiiin lähellä keskustaa, ettei sinne tarvitse ajaa bussilla tai pyörälläkään. Ollaan oltu koko täällä uudessa asunnossa elellyn ajan ilman sohvaa, alkaa vähän tympiä jo. Ensiviikolle lupailtiin sen toimitusta, joten parasta myös tullakin. Tai olen hyvin, hyvin äkäinen. Uskolliset lukijattaremme (terkkuja vaan!) pyytelivät asuntopostausta, mutta tuskin tulen koko kämppää tänne kuvaamaan (että tulkaa tänne paikan päälle kahtomaan). Yksityiskohtia toki on luvassa, kunhan hienosäädöt on tehty. :)

Viikonloppu vaihtui vasta maanantaihin, mutta odotan tulevaa lauantaita innolla. Olen nimittäin lähdössä Johanna Kurkelan keikalle!! Can't wait! Loppuvuodesta kun pääsisi vielä (näköjään jo loppuunmyydylle) Juha Tapion keikalle, olisin varsin onnellinen tyttö!

New way home!

Här är vi! Viikko sitten muutettiin tänne uuteen ja uunituoreeseen asuntoon. Muutto sujui kerrassaan näppärästi, kiitos tehokkaiden muuttoapulaistemme.  Pikkusälät etsii vielä paikkojaan, mutta eiköhän tämä tästä ala asettua. Kissat ovat löytäneet mielipaikkansa hehtaarin kokoisesta vaatehuoneesta, johon voisi koonsa puolesta ottaa alivuokralaisen. Kaiken kruunasi aivan jumalaton flunssa, jota yritän tässä parannella Filippinos-kekseillä, kasalla naistenlehtiä ja nettishoppailulla. Palataan taas, kun on taas asiaa!! :)

Hiusmuistoja

Ryhdyin aikani kuluksi selailemaan vanhoja kuvia koneelta. Kovalevyltä niitä löytyikin vuodesta 2010 alkaen. Kuvissa hymyilee hieman erinäköinen tyttönen kuin nyt, hiukset tekevät todella paljon. Mua on nyt hieman painostettu hiustenvärjäämisen suhteen. Mustat niistä kuulemma pitäis saada, julmetun pitkät hiuspidennykset siihen kaupanpäälliseksi. Ääääk! Mustaa väriä en päähäni kaipaa, kun siitä olen päässyt vihdoin irti. Hennot hiukseni eivät kestä jatkuvaa värjäämistä, päänahasta puhumattakaan. Mutta pidemmät kutrit ovat kieltämättä pyörineet mielessä jo hyvän aikaa. Niistä saisi tehtyä kivoja kampauksiakin...

Oon ihan tauno näissä hiuspidennys-asioissa, joten kaipaisin vähän jeesiä. Mulle riittäisi ihan clip-on-pidennykset, jotka saisi aina halutessaan napsutella päähän ja pois. Valovuosi sitten käytin Dreamhairin pidennyksiä, jotka olivat ihan kamalat. Hyi niitä 20-haaraisia hiuksia. Toiset pidennykset oli tilattu Cyber shopista ja ne olivatkin ihan jees. Ebaysta olen myös tilannut yhdet huimaan 20€ hintaan. Hyvin ajoivat asiansa ja hius oli hintaansa nähden hyvälaatuista. Värisävyn valinta tuottaa vain hieman päänvaivaa, kun tietokoneen ruudulta katsottuna värit eivät aina vastaa täysin todellisuutta.

Kysymys kuuluukin: missä myydään hyvälaatuista hiusta, kohtuuhintaan vieläpä? Mistä ei kannata missään nimessä tilata? :)

Heippa Turku!

Kesänvietto Turussa taputeltiin osaltani viimeviikonloppuna. Tuntuu, että vasta kriiseilin miten kestän olla koko kesän kesäleskenä vain kisut seuranani. Tässä sitä vaan taas ollaan, päivittelemässä miten aika kuluu niin nopeasti!

Koska oltiin Turussa, olihan se pistäydyttävä Turun linnassa! Komea oli linnake ja kierreltävää tuntui riittävän loputtomasti. Välillä kiivettiin ylös, kurkisteltiin ikkunoista ja sitten kivuttiin alas jyrkkiä portaita. Kiinnostavimmat paikat (eli korkeimmat tornit) oli suljettu yleisöltä, mutta munkkikahvit auringonpaisteessa lohduttivat meitä. Retki linnassa oli kyllä hauska ja ehdottomasti käymisen arvoinen! :)

Aivan kuin jalat eivät olisi olleet tarpeeksi turtana linnassa ramppaamisen takia, suunnattiin vielä keskustaan kiertelemään parit kaupat. Kyllä huomaa kun kurniva vatsa ottaa meikäläisestä vallan. Sellainen persauksille ammuttu karhu musta tulee, tällä kertaa viimeinen niitti oli kun ei löydetty Veromodaa. :D:D:D Äksyilyyn auttaa vain yksi asia, ja se on ruoka! Eka vastaantullut ravintola oli muistaakseni joku Chilis Bar & Grill, joten se sai kelvata. Kuvassa etualalla komeilee järkälemäinen kanasalaatti ja takana kolmipihvinen hampuri:

Mahat täynnä, Veromodan lopulta löytäneinä suunnattiin päiväunille kämpälle ennen illan ohjelmaa. Olin alkuun hieman (kröhöm) skeptinen miehen ehdotuksesta käydä katsomassa häntä lainaten "kehonrakennusvaikutteinen" elokuva Pain&Gain. Luuloni olivat jälleen kerran turhia, koska elokuva sijoittui viimeaikoina katsomistani parhaiden joukkoon. Joo ja hei! Mites toi Dwayne Johnson!!!!!!! Ois varmaan kannattanut mainita hänestä ihan ensimmäisenä, kun alkoi leffasta vihjailemaan niin en olisi suotta vastustellut. ;)

Vaatteiden pakkaaminen reissua varten on hankalaa, koska ikinä ei voi tietää mitä tarvitsee. Kerrankin osuin nappiin ja matkakassista löytyikin hädän hetkellä ihan kivat kuteet. Pinkki bleiseri ja valkoinen pitsitoppi sopivat hyvin yhteen, tuumin. Muistinkin tätä tekstiä naputellessa, että pitää etsiä samainen toppi mustanakin yhdestä eellä alkavasta paikasta. 

Ylläolevasta kuvasta voitte tarkoin silmin havaita 10 cm tyvikasvun ihan omaa hiusväriä. Ei tuo näytä edes erityisen pahalta, kun vaaleusaste on suunnilleen samaa kuin latvoissa. Tai sitten omat silmäni ovat vain tottuneet ja yritän syöttää itselleni pajunköyttä. :D Olen suunnitellut kampaajareissua jo pitkään, mutta en ole saanut vielä toteutettua mitään. Käsittelyksi riittäisi ihan vain muutamia raitoja päällimmäisiin kerroksiin, koko päätä ei tarvitsisi raidoittaa. Pitkästä aikaa vanha kunnon keskijakauskin tuntuu mukavalta vaihtelulta, eikä näytä kiharretuissa hiuksissa yhtään pöllömmältä. Mitäs olette mieltä?

Sunnuntaina ennen meitsin kotiinpaluuta ehdittiin käymään jossain rantsussa ottamassa aurinkoa. Tai siis jätettiin hiekkaranta riehuville lapsukaisille ja eristäydyttiin viereisille kallioille. Oli kyllä virkistävää päästä viettämään aikaa muuallakin kuin täällä kotikaupungissa. Näin se viimeinen viikonloppukin hurahti, kun tekemistä riitti.