Sitä sun tätä ja vähän vielä jos tuota

Iltaa vain! Tulin näin ilmoitusluontoisesti mainitsemaan niinkin jännittävästä asiasta kuin uudesta kuvablogistani, jonka sain eilen iltapuhteilla vihdoin kasattua kokoon. Blogi keskittyy tosiaan lähinnä vain kuviin sisustuksesta, ruokahommista, kissoista, askarteluista ja kaikesta mikä mielestäni on kuvaamisen arvoista. Se olkoon paikka, johon voin hyvillä mielin spämmiä kamerani sisältöä ja palata selailemaan parhaita otoksia uudelleen ja uudelleen. Tervetuloa kurkkimaan! :)

Blogiin pääset TÄSTÄ!

Pipefest 2013

Mulla on masis, miksi kaikki kiva loppuu niin nopsaa? Takana on nimittäin aiiivan loistava viikonloppu Himoksella Pipefesteillä. Muutamalla sanalla tiivistettynä: hiton hyvää seuraa, huikea sää ja hyvää musiikkia ja komeita esiintyjiä, että terkkuja vaan Timo Pieni Huijaus, Aste, Cheek ja mitä teitä nyt on. :D Oikein sydäntä lämmitti, kun salainen idolini Mäk Gälis pamahti lavalle. Ääni on kiljuttu hemaisevan käheäksi ja jalat on tanssahtelusta turrat. Aaah, olen onnellinen noista kahdesta päivästä. <3

 

Festariheila.

Ensikesän Pipeä odotellessa aika kuluu mukavasti kuvia katsellessa ja Teflon Brotherssia huudattaessa. ;)

Two spirits ♥

Toissapäivänä juhlistimme kultun kanssa kevyesti 3 vuotista seurusteluamme. Vaihdoimme pikkuiset lahjat ja kävimme "romanttisella" illallisella. Romantiikka tosin karisi sillä siunaamalla, kun ravintolaan laukkasi joukko erään vähemmistökulttuurin edustajia. En haluaisi vaikuttaa ikävältä ihmiseltä, mutta silloin harmitti ettemme valinneet toista ravintolaa, hyvästelimme ruokarauhan ja harmistuimme tarjoilijoiden puolesta joukon ala-arvoiseen käytöksestä. No, onneksi omassa pöydässä oli hyvää seuraa!

Verkkarihemmojen kevyt tappajahauki.

Ajattelin aina nuorena ja ah-niin-naiivina, että seurustelen saati asun jonkun miehen kanssa yhdessä vasta 25-30-vuotiaana. Ei aavistustakaan mistä olin moisen ajatuksen jalostanut,  koska se kuulostaa melko rajoittuneelta. :D Muistan olleeni todella nuori (ehkä 10-13-vuotias), kun haaveilin tapaavani sitten vanhempa miehen, jolla on moottoripyörä, mieluiten vauhdikas kyykkypyörä. Muistan ihastelleeni aina ohitse kaahaavia moottoripyöriä, siinä iässä kuskit eivät tainneet pahemmin vielä kiinnostaakaan. Eräänä hämyisenä heinäkuisena iltana tapasin sitten erittäin kiehtovan miehen, jolla myöhemmin paljastui olevan moottoripyörä.  Tämä onkin todella tärkeä huomio suhteemme alun kannalta, hehheh. :D 

Tätä sankaria ennen kukaan ei ollut onnistunut taklaamaan jalkoja niin tehokkaasti alta, että kiinnostusta riitti - ja riittää edelleen. Siitä hämyisestä illasta alkaen meistä tulikin  todella lyhyessä ajassa kuin paita ja peppu ja tänä päivänä ei ole yhtä ilman kahta.  Aloin viihtyä poikaystävän asunnolla yhä pidempiä ja pidempiä aikoja käymättä näyttämässä kotona naamaa. Seurusteltuamme ehkä noin vuoden ajan, olin pikkuhiljaa onnistunut soluttamaan irtaimistoani miehen asuntoon. Tämä on ensimmäinen kerta, kun asun jonkun muun kuin perheeni kanssa. Olihan se laitettava heti isolleen ja muutettava miehen kanssa yhteen, vaikka en ollut asunut missään välissä yksinkään. Mulle oli iso juttu ihmetellä omaa pinkkiä hammasharjaa sinisen hammasharjan vieressä, otin siitä silloin jopa valokuvan.

Ihmiset ovat kaikki erilaisia. Suhteet ovat myös kaikki toisista poikkeavia. Kukin elää parhaaksi kokemallaan tavallaan.  Jotkut ihmettelevät miten jaksamme aina olla joka paikassa yhdessä ja sulassa sovussa. Tämän enempää suhdettamme tässä analysoimatta voin todeta, että tietenkin joskus toisen touhut ottaa pattiin ja suututtaa, mutta kolmen vuoden aikana meillä ei ole kinastelu sen suuremmasta kuin tiskaamattomista tiskeistä ja pöydällä lojuvista tyhjistä maitotölkeistä. En haluaisi kiduttaa seurustelukumppania ja samalla parasta ystävää riitelemällä ja tappelemalla mitä ihmeellisemmistä asioista.

En halua kuulostaa myöskään omahyväiseltä, mutta mulla on vaan maailman paras poikaystävä, vaikka se lähtikin ilman mua yli 1000 km päähän kotoa. ;) <3

Ulkonäkökriisi!!!!!!!!!!!!!!!!!

Terve vain! Meillä on tässä hyvin akuutti ongelma meneillään, sillä blogin ulkoasu tuntuu vammailevan eri tietokoneilla. Rillulla näkyy välillä normaalisti, välillä tekstikenttä on liian kapea ja mulla näkyy normaalisti, mutta puhelimella selattuna taustakuva loppuu ikäänkuin kesken. Me kumpikaan ei olla mitään tosinörttejä, hädintuskin edes aloittelijan tasolla olevia, joten on vähän vaikeaa paikantaa ongelmaa! Mainitaan nyt vielä, että käytämme kumpikin Firefoxia. :D

Siispä kysymmekin onko blogin ulkoasussa jotain epäilyttävää sekoilua?

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Tajusin ihan sekunti sitten, että Chisu on julkaissut uudet albuminsa Kun valaistun. Olen tykännyt älyttömästi hänen aiemmastaankin tuotannosta, mutta uusia kappaleita kuunnellessa olen suorastaan...valaistunut! IHANAA! <3

 

Chisu-hetken kruunaa uuniomput (joita olen tehnyt tälläviikolla joka ilta) ja vaniljajäätelö, aaaah. Voi tätä onnen määrää! Täytyy ottaa ilo irti, kun poikaystävä on salilla. Silloin saa kuunnella mitä haluaa ja saa laulaa ihan rauhassa niin paljon kuin kurkusta lähtee. :D

PS. Onkos täällä muita hullaantuneita?

Pikku-Tette pukeutuu

Jokunen aika sitten toivottiin postausta, jossa paljastelisin kuvia minusta nuorena ja vetreänä. Kovinkaan varhaisilta ajoilta en koneelta löytänyt materiaalia, sillä tietokoneen tiltattua pahemman kerran hävisi siinä rytäkässä kiintolevyltä yhtä jos toista kiinnostavaa. Näissä kuvissa olen luullakseni 15-18-vuotias, joten on näistä jokunen vuosi jo vierähtänyt. :D

Jossain yläasteen lopussa ja lukion alussa vaatekaappini sairastui. Näytän tuossa ylemmässä kuvassakin ihan joltain spurgulta. Vaihtoehtoisesti saatoin näyttää ihan joltain prostituoidulta vesirajaa hipovassa farkkuhameessani, josta olisi ollut todistusaineistoa, mutta en halunnut laittaa sitä tänne.  Olisi hävettänyt liikaa. Haalin silmät kiiluen tennareita, raitapaitoja, terroristihuiveja, kankaisia olkalaukkuja ja niittivöitä. Haloooooooooooo Tellu mitä oot oikein miettinyt niitä ostellessasi? Onneksi paranin tästä vaiheesta suht nopeasti eikä se jäänyt päälle sen pidemmäksi ajaksi.  Järkyttävää.

 

En tiedä pitäisikö näitä kuvia katsellessa itkeä vai nauraa :D Ylemmässä kuvassa oltiin matkalla Italiassa, tarkemmin Venetsiassa. Olin niin tyylitietoinen, että osasin mätsätä tyylikkään kangaskassin sekä kangasvyön toisiinsa! Käytin nuo kuvassa näkyvät balleriinat ihan puhki ja niiden kanssa käytin yleensä paidan väriin sointuvia sukkia. Noin pienenä en meikannut juuri ollenkaan, joten kasvoni olivat ihanan kalpeat ja finniset, enkä oikein päässyt puhkeamaan kukkaan mustissa hiuksissani. Toivottavasti tänä päivänä näytän vähän fiksummalta.

 

Tätä kuvaa katsellessani koen katkeria tuntemuksia noita pitkiä hiuksia kohtaan. Olin sellainen laiskimus, etten oikein viitsinyt käytellä niihin harjaa saati en edes laittanut hiuksiani sen kummemmin. Ne vain lepattivat tuulessa. :D Päätinkin sitten pätkäistä hiukset huomattavasti lyhyemmiksi. Hiukset olivat enimmäkseen punasävyiset, mutta sitten innostuis värjäämään ne tummemmaksi. Mustat hiukset kasvatin jossain vaiheessa täysin luonnollisen värisiksi. En onneksi muista sitä välivaihetta niiden kasvatuksessa, kun mustan ja vaaleanruskean hiuksen raja oli menossa korvien korkeudella. Tällöin pidin hiukseni poikkeuksetta kiinni ponnarilla tai jollan sykkyrällä.

Ei, farkkuni EIVÄT ole Fiorellasta, kiitos luojalle!!! Eivätkä kulutukset oikeasti olleet noin raivokkaat. Kuvanmuokkausohjelmat olivat kovaa huutoa ja taitavasti retusoin kuviani irkkigaltsuun tai Kuvakkeeseen sopivaksi.  Voitte huomata muutamista kuvista kuinka olen yrittänyt ehostaa silmiäni ja saanut näyttämään ne aika kivan pandamaisilta. ;)

Haahahhaa katsokaa tuota tukkaaaaaaaa, tuo asu on sentään vielä ihan jees. Ihmettelen suuresti, miten olen saanutkaan ohuet ja lättänät hiukseni noin valtaisaksi kasaksi. Nolointa on, että tästä kuvasta ei ole edes kuin 3! Seksypeipe on vissiin lähdössä sheikkailee bootya Kharmaan, ai että en kestä. Tekisi kovasti mieli hankkia taas hiuspidennykset, mutta tämän kuvan juurruttua verkkokalvoilleni mietin asiaa vielä hetken. :D

Alax olee?

Tämä päivä oli pyhitetty parisuhteemme kahden vuoden etapille. Kahdesta vuodesta ollaan asuttu virallisesti vuosi saman katon alla ja toivottavasti asumme seuraavat lukemattomat vuodet jatkossakin. Meille (tai siis poikaystävälleni) on tullut kaksi karvaista ottolasta ja asunto on kokenut myötäni muodonmuutoksen. Olen tutustunut makaronimössön syvimpään olemukseen sekä joutunut elämään pöydällä olevien kahvinpurujen kanssa. Totuttelemista on toiselta puolelta vaatinut mittavat meikkiarsenaalini, lattioilla kiemurtelevat pitkät hiukset sekä blogin päivittely silloin, kun eniten tekisi mieli pelata räiskintäpelejä. Kaikesta näin dramaattisesta huolimatta jaksaa hymyilyttää päivästä toiseen ja ilahtua, kun tulee töistä kotiin. Lässytys loppuu tähän, että päästään asiassa eteenpäin.

Tälläisiä päiviä voisi olla siis vaikka joka päivä! Vaikka olinkin töissä puoli kuuteen asti, se ei haitannu tunnelmaat. Heräsin aamukuudelta erittäin freesinä antamaan  vaatimattoman lahjani ja samalla sain itsekin jotain huippukivaa! Aaaaah, miehelläni on hyvä maku, enkä ikimaailmassa olisi osannut edes ennustaa tälläistä yllätystä. Jatkoin aamulla uniani kahdeksaan saakka tämä kainalossa. ;)<3

Kaupungilla lymyilyn jälkeen käytiin syömässä missäs muuallakaan kuin FOOD BAR & KITCHENISSÄ (menikö nyt oikein???;)) Tilasin annoksen, johon tuli vähän sitä sun tätä sekä tuota, mutta paras osa annosta oli kokilta unohtunut kokonaan matkasta. Nimittäin sipulirenkaat! Lohdutukseksi saatiin ilmaiset kahvit ja suklaapatukat, joten ei tarvinnut lähteä surullisena kotiin.

Kylvyssä :D

Nyt koskee mahaan ja kohta on aika mennä nukkumaan H&M:n tuoreen syyskuvaston kanssa. Toivon myös, että huomenna saapuu paketti Vagabondilta, jotta pääsen esittelemään kivoja ostoksiani! Sweeeeeet dreams!

PS: Pitäisikö huolestua, kun äiti kyseli aionko mennä kihloihin? ;D

Love the ball

Olin Helsinki Cupissa töissä maanantaista keskiviikkoon, Love the ball Centerissä :D Kivaa vaihtelua toimistossa istumiselle. Onnistun aina kehittämään huumoria tuosta tapahtuman tunnarista, love the ball!

Käytiin joka päivä ennen alueelle menoa nauttimassa hotelliaamiaiset, koska se kuului pakettiin ;)

Jaettiin tällaisia sikahienoja "Love The Ball"-rannekkeita. Eihän niitä ollut kuin 5000 mutta kaikki saatiin menemään. Lapset sekosi näistä vähän liiankin paljon.

Maanantaina ja keskiviikkona oli hyvät ilmat ja aurinko paahtoi. Sainkin aika hienot rusketusrajat t-paidasta ja tuosta kaulassa roikkuvasta avainnauhasta :D Kyllä nyt kehtaa paistatella bikinit päällä rantsussa.

 Tiistaina messualueella näytti kuitenkin näinkin synkältä, kun mentiin järkkäämään paikkoja.

Mutaan upposi ja jalat kastui mutta hymyhän ei hyytynyt! Sain onneksi viereiseltä ständiltä muovipussit jalkojeni suojaksi, aika tyylikkäät! Tästä viisastuneena tyttönä menin heti työpäivän jälkeen ostamaan itselleni Tretornin tuliterät kumisaappaat.

Jaoimme upottavan ständimme Viikkarin kanssa. Sain asiakkuuspäälliköltä risteilylahjakortin. Voisikin lähteä merelle seilaamaan, kun vain saisi järkättyä aikaa ja kaverit kasaan.

Eilen sain vielä tällaisen hienon HesaCupin hupparin, joka on kokoa L mutta mitäs pienistä :D

Oli kyllä kaikin puolin hauskaa tämä messuilu. Mitä nyt tuo lapsikiintiö on hieman täynnä, sillä kohtasin turhan monta epäkohteliasta muksua. Onko teille opetettu lapsena sanomaan kiitos, kun olette saaneet jotain? Minulle ainakin on. Tai että rohmuaminen kaksi käsin ei ole soveliasta, sillä periaatteella että muillekin riittää?

Minut saattoi siis bongata huutelemassa lapsukaisille käytösoppia tyyliin: "NOO MITEN SANOTAAN?" ja "VÄHÄN KÄYTÖSTAPOJA NYT!".

♥ Baby ♥

Aaaaah, en kestä! Voisin vaikka muuttaa takaisin kotiin, jotta voisin läärätä tätä liian ihanaa 12 viikkoista koiralasta tarpeekseni. Poikanen kiidätettiin tosiaan Espanjan lämmöstä "käsimatkatavarana" tänne karuun Suomeen. Kulttuurishokki ei ole vielä ainakaan iskenyt, vaikka pentu ei puhukaan suomea. ;)

Oonko ees vähä söötti?

Miten tämä ikuinen koirakuume laantuu tätä menoa? Ei mitenkään. Jos meillä ei olisi kisukkeja, niin ottaisin enemmän kuin mielelläni pienen koirulin tänne hääräilemään. Kerrostaloasunnossa olisi ehkä vähän liikaa sirkusta, jos omaa showtaan pitäisi kaksi sekopäistä kattia ja yksi innokas koiranpentu. 8)

WTF Bianco?