A niin kuin Alfa

Olin pitkästä aikaa viettämässä viikonloppua Turussa. Viikonloppureissu sattuikin juuri sopivaan saumaan, kun rallien kuhina oli yltymässä huippuunsa täällä. Onhan se kivaa, että tälläinen pienehkö paikkakunta Keski-Suomessa vetää porukkaa ulkomailta asti, mutta nääääh, ei vaan jaksa innostua. Mutta itse Turkuun palatakseni. Ristin sen toisia nenänvarttaan pitkin katsovien ihmisten kaupungiksi. En taida olla tarpeeksi snobimainen muodikas liikkuakseni kaupungilla tai astuakseni yhteenkään hienostuneeseen ravintolaan sisään, sen verran ylimielisen näköistä sakkia havaitsin. Pitää vissiin seuraavaa reissua varten kuorruttautua Vuittonin logoa huutavalla laukulla ja Korsin tusinakellolla, että sulaudun tähän toisia ylenkatsovaan joukkoon paremmin. ;)

Samasta aiheesta vielä hetken pauhatakseni. Blogien välityksellä pääsee urkkimaan kätevästi tuttujen ja tuntemattomienkin elämää eri paikkakunnilla. Paljon huomiota on herättänyt ns. oman elämän kaunistelu: jatkuvaa shoppailua, juhlia ja kaunista pintaa, upeeta ja mahtavaa. Olen havainnut blogeissa säännöllisin väliajoin muutamia "ilmiöitä": vähintään joka toisen bloggaajan ranteessa kiiltävät Michael Korsin kellot & käsikynkässä roikkuvat Hamilton-laukut. Söpöjen Macarons-leivosten hehkutus. Sushi! Alkuvuodesta "fitness"-villitys lähti leviämään kulovalkean tavoin, ja blogien palstatila täyttyy salilla peilin kautta otetuista posekuvista. Kirsikkana kakun päällä.... mua alkaa etoa, kun kommenttiboxeissa onnitellaan esimerkiksi LV-veskan ostanutta tyyliin: "onneksi olkoon uudelle omistajalle perheenlisäyksestä!" Nykypäivänä erilaisten asioiden omistaminen tuntuu olevan niin korostunutta. Ai moi, ootsä se laukun omistaja?

Henkilökohtaisesti luen mieluiten ihan tavallisia blogeja, joissa ei yritetä vääntäytyä mihinkään muottiin. Jotta blogi olisi kiinnostava, se ei mielestäni kaipaa kallista elämäntyyliä. Ollaan aidosti omia itsejämme, eikä esitetä mitään. En pidä omaa elämääni erityisen jännittävänä, mutta en yritä sitä blogia varten ehostaakaan. Teen maltillisesti ostoksia, silloinkin yleensä alennusmyynneistä. Käyn harvoin ravintoiloissa, silloinkin jossain edullisessa. Käyn harvoin juhlimassa. Matkustelen harvoin. Pukeudun siististi, mutta en mitenkään erikoisesti.  Mulla on jumalaton tyvikasvu, kun en raaski mennä kampaajalle. Rusketuskin alkaa karista. Kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen elämääni tälläisenä tavallisena tallukkana. :)

Vai miltä se teistä näyttäisi, kun yhtäkkiä alkaisin postata kuvia itsestäni huulet töröllään, hiuspidennykset hulmuten juomassa pikkurilli pystyssä shamppanjaa jostakin muodikkaasta yökerhosta? ;)

Sellaisia lyhykäisiä ajatuksia ne. Lauantai-ilta Turussa huipentui, kun keksittiin lähteä Kupittaan lintupuistoon katselemaan lintusia. Mitäs sitä muutakaan vieraassa kaupungissa tekisi viikonloppuna, haha. :D Päivällä käytiin kuitenkin istuskelemassa jokilaivoilla ja nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta, kun kesä meitä vielä hellii.

Viikonloppu meni taas ihan hujauksessa, ja sunnuntaina haikein mielin huristelin bussilla takaisin kotiin maha täynnä kebabbia. Tämän viikon vietän kesälomaa. En oo ihmeempiä suunnitellut, mutta tarkoitus olisi käydä joku ilta katselemassa isän kanssa josko löytyisi marjoja poimittavaksi ja pakastettavaksi. Pitäisi roudata vielä yksi satsi pahvilaatikoita tänne kämpille ja aloittaa raivoisa pakkaaminen. En tiedä mitä tästä muutosta tulee, kun en ole koskaan tässä mittakaavassa itse muuttoa joutunut tekemään. :D Muutamille huonekaluille oon järkännyt jo ostajan. Sohva on merkittävin myyntiin menevä mööpeli, niin eipä tarvii sitä sit uuteen asuntoon kuljettaa. Perjantaina otan taas suunnaksi taas tuon ihanan kamalan Turkkusen viikonlopun ajaksi. :)