Ihan ekaksi on pakko todeta, että tuunaaminen on varsin vastenmielisen kuuloinen sana. Hei me tuunataan jee!! Sain eilen pitkän etsiskelyn jälkeen käsiini joskus yläasteella käyttämäni Onlyn sinisen farkkutakin, jota varten mulla oli mielessä hieman suunnitelmia. Olen iskenyt silmäni lyhyisiin ja kulutettuihin farkkutakkeihin, mutta en sellaista ole raaskinut millään ostaa uutena. Päätinkin askarrella tästä historiaa havisevasta takistani sellaisen kuin kaupoissa olin katsellut. Kuvaa en takista muistanut ottaa ennen ompelua, mutta pikainen googlaus onneksi tuotti tulosti ja löysin otoksen täsmälleen samasta takista, tadaa:
 |
| Kuva. |
En edes muista minä vuonna olen tätä takkia käyttänyt viimeksi. Sain oikeastaan juuri päähäni mielikuvan takin viimeisimmistä käyttökerroista, jotka liittyvät vahvasti teininä jossain puistossa kieriskelyyn superlyhyt farkkuminari päällä, öhöm. Se on selvää, että siitä on aikaa, mutta nyt takin aika koittaa uudestaan! Juhlavaa. Ajattelin säästää saksia (tai oikeastaan kangasta turhilta tuhoilta) ja taittelin takin alahelman sopivalle korkeudelle tissien alle, kiinnitin sen neuloilla ja ompelin ompelukoneella taitoksen päälle pari saumaa. Paikoitellen ommeltavat kohdat olivat paksuja, mutta urhea ompelukoneeni jaksoi huristella niiidenkin päältä. Koko operaatioon taisi mennä puolisen tuntia ja lopputuloksena on juuri oikean mittainen takki. Kaikenkaikkiaan helma lyheni noin 15cm.
Olisin kovasti halunnut laittaa koristeeksi muutamia metallisia niittejä, mutta eihän mulla sellaisia tietenkään ollut. Vanhat ja coolit niittivyötkin olen heittänyt kaatopaikalle aikoja sitten, enkä yhtään ihmettele miksi. Vai miltäs kuulostaa punainen kaksirivinen niittivyö tai musta kolmerivinen niittivyö? :D Onneksi meillä oli kuitenkin pari raastinta, joilla sain raastettua takkiin erittäin epäonnistuneita vaurioita. Huvittelin mielessäni sillä, kun jotkut raastavat sekä farkkunsa ja takkinsa raastimilla tuhannen päreiksi ja ovat iloisia repaleisissa vermeissään. Raastettuani muutaman epävarman reiän tulin siihen tulokseen, että parempi lopettaa ennen kuin koko takki on pilalla. Raastinraudan käyttöä olisi voinut toki myös harjoitella etukäteen johonkin tilkkuun. ;)
Niittien korvikkeeksi löysin pussillisen mustia isokokoisia muovihelmiä, joita olin ottanut talteen jostakin topista. Ompelin toiseen olkapäähän koristeeksi läjän mustia pimpuloita. Mietin tässä, että pitäisikö ommella sama setti toiseenkin olkapäähän vai meneekö koristelu kerralla ihan överiksi? Mielestäni kaiken tämän näpertelyn jälkeen takki on varsin käyttökelpoinen ja säästin pitkän pennin rahaa! :)
6 kommenttia:
No on muuten mahtava "tuunaus" :) Nyt ku kattoo tätä, nii harmittaa vietävästi, et piti hävittää omat farkkutakit aikaa sitten. Mut toi on tosi magee :)
Onpas hieno ja oletpa taitava:)! Tuli mielee et mullaki olis joskus joku tommonen mut se ei kyl varmaa mahtus enää päällekää:D puhumattakaa että löytyis jostai:D
"Tuunausta. Hyi. Jostain syystä inhoan tuota sanaa, mutta enpä keksinyt nyt tähän hätään muutakaan"
Näin Cava kirjoitti hiljattain blogiinsa, ettet vaan vähän matkisi ? ;)
Janet: Kiitti! =) Olin kanssa ihan harmissani, kun luulin hävittäneeni tuon takin. Onneksi löytyi :D
Heta: Hihhii kiitos :D Joo farkkutakin taisi olla kovaa huutoa jokunen vuosi sitten ja niitä oli vetoketjuilla avattavista lähtien :D
Anonyymi: Valitettavasti kyseinen blogi ei kuulu lukulistalleni ja eikös matkiminen jätetty jo johonkin ala-asteelle? ;)
Vanhasta takistahan tuli todella komea! Itse jättäisin koristelun tuollaiseksi kuin se on, se on persoonallinen ja ei-yliampuva. :)
Kiitos! Lienee ehdottomasti viisainta jättää takki tuollaiseksi, ettei mene liiallisuuksiin =D
Lähetä kommentti