Kohta se vaihtuu!

Arvaattekos mikä ajankohta alkaa olla jälleen käsillä? Näin olen päätellyt jo ainakin kolmena päivän ajan paukutelluista raketeista täällläpäin. Toivottavasti lähiön huonosti kasvatetut käyttäytyvät lapsukaiset eivät tykitä raketeilla toisilleen sokeita silmiä. Uusi vuosi tuo mukanaan toivottavasti jotakin uutta elämään. Blogit pursuilevat jos jonkinlaisia lupauksia, mutta taidanpa työntää omankin lusikan soppaan mukaan muutaman toteutettavissa olevan varmaan aika kliseisen lupauksen muodossa.

Sattuneesta syystä joulukuun urheilusuoritukset jäivät lähes nollaan, olokin on sen mukainen. Ahkeralla jumppaamisella alkoi näkyä jo vaikutuksia, kunnes tuli yli kuukauden tauko kera pöhötyksen. Lupaan täten liikkua yhtä innokkaasti kuin kuluneen syksyn aikana. Realistiseksi tavoitteeksi otan vähintään 3 kertaa viikossa. Haluaisin myös syödä fiksummin ja välttää turhaa herkuttelua, mutta sitä en voi itselleni luvata. Lupaan kuitenkin yrittää! Mussutan tässä juuri aamupalaksiivähän Pandan konvehteja, kun kaapissa ei muuta syömäkelpoista ollut...

Olen vihdoin keksinyt mikä musta voisi tulla isona! Eihän siinä mennytkään kuin vuosi jos toinenkin ennen kuin oivalsin tämän. Aikaisemmin suoritetuista tutkinnoista (ylioppilas -08 & tekstiiliartesaani -11) ei ole ollut mielestäni mulle kauheasti hyötyä, vaikka ei kouluttautumista missään nimessä haitaksi voi luetella. Kuitenkin musta tuntuu niiden olevan turhia, koska en ole alan töissä, opiskele korkeakoulussa/yliopistossa tms. Lupaan täten hakea kevään yhteyshaussa ammattiopistoon kosmetologilinjalle ja toivoa, että huikean hämmentävät lukioarvosanat riittäisivät sisäänpääsyyn. Harmi etten voi tukeutua peruskoulun tokariin, se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta.

Olen mielestäni oppinut käyttämään hallitsemaan rahojani yllättävän hyvin, mutta aina löytyy petrattavaa. Nuorempana ostelin lähinnä ostamisen ilosta, enkä ajatellut järjellä mitä tarvitsen tai mitä vain haluan. Nyt yritän aina harkita ostopäätöksen tekoa, jotta välttyisin kaapissa hintalappuineen roikkuvilta vaatteilta tai muulta tarpeettomalta sälältä.  Täten lupaankin olla jatkossa vielä tarkempi pennosteni suhteen, kartuttaa vaikkapa ulkomaanmatkakassaa enemmän ja välttää ihmeellisiä heräteostoksia.

Illaksi ei ole sen kummempia suunnitelmia luvassa. Ajattelin mennä kyläilemään Rillun luo kera parin muun sosiaalisen hylkiön (vai mitäs me nyt oltiinkaan?). Kaupasta voisi kipaista herkkuja illaksi ja yrittää muistaa kaivella kaapista sädetikut! Raketit on sen verta ärsyttäviä, että niistä pysyn suosiolla loitolla, mutta sädetikkujen käryttämisessä on aina ollut oma viehätyksensä. Ennen iltamenoja ehdin ruokkia peliriippuvuuttani Little Big Planetin avulla. Harvinaisen koukuttava peli!