Heippahei! Mulla on ollut jo pitkään ihmeellinen tunne, että pitäs vaan tulla kirjoittelemaan tänne mitä sylki suuhun tuo. Ei nyt ihan kaikkea sentään, mutta kuitenkin. Toivottavasti joku blogiimme vielä eksyy, vaikka postaustahti on vain varjo entisestä. Kuulostaapa dramaattiselta, mutta inspis ja aika ovat olleet aika kiven alla viimeaikoina. Tai kai sitä olisi vaikka mitä mistä voisi tulla meuhkaamaan, mutta nykyään ei enää ehkä edes halua kertoa "kaikesta" mitä elämässä tapahtuu. Toisinaan haaveilen blogista, johon voisin kasvottomana vuodattaa sydäntäni. Vähän niinkuin ensimmäiseen, 2007 avattuun blogiimme Vuodatuksessa. Blogihan on ollut suljettuna jo useamman vuoden mutta silloin tällöin käyn lueskelemassa sieltä juttuja posket punaisena. Oli ihanaa provosoida porukkaa! Toisinaan suunnittelen myös blogia, johon lisäilisin kuvia kokkailuistani, sisustusjutuista ja käsitöistä. En meinaan koe, että Bananas on mikään kodinhengettären askartelublogi. ;)
Mitäs muuta kuuluu kuin blogimietteitä? Oon ollut supertyytyväinen tähän uuteen asuntoomme, ja muuttoon nyt ylipäätäänkin. On vaan niin kätevää asua keskustassa, joka paikkaan pääsee parissa minuutissa. Bussikortit ja yölliset taksimatkat ovat historiaa. Kotikin alkaa näyttää siltä, että ehkä täällä kehtaa asua ja just ja just vieraita päästää. Mieli tekisi (koska nyt ei tekisi??) vielä kaikenlaista, lähinnä pientä sälää, mutta onneksi tuo mies vähän yrittää jarrutella.
Mulla on jotain ajanhallinnallisia ongelmia menossa. Pitäs ehtiä joka paikkaan, tehdä kaikkea, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Olisi kivaa levätäkin välillä, mutta ehkä kaikelle on aikansa? Salillakin olisi kiva käydä, kun maksaa kalliista kortista, mutta ei vaan jaksa. Ei pysty, ei huvita, ei kykene, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Bongasin jostain facebook-ryhmästä tuon hienon kuvan, mulla Candy crush on edennyt sitä paitsi kenttään 275, eikä puhelinversiossa kenttiä ole sitä pidemmälle. Tylsää. Alan olla varmaan loppuunpalamisen äärellä, koska täytän ensiviikolla rankat 24 vuotta. Hassua huomata miten nopeasti vuodet kuluvat. Nyt kuulostan varmaan joltain seniorilta, mutta oikeesti! Vasta täytettiin 18 ja "elämä alkoi". Joo todellakin, onpahan ainakin jotain mitä vanhana (eli nyt) muistella, luoja paratkoon. Ja vuoden päästä mittariin pamahtaa jo 25v, enkä oo mitään saanut aikaiseksi. Hieno homma...
Yksi murheenkryyni on veronpalautukset. Tai ei kai ne tilille ropisevat rahat murhetta aiheuta, päinvastoin. Oon mietiskellyt niille käyttökohdetta. Matkakassan jatkeeksi tai tatuointikauppaan, siinäpä mulle märehdittävää. Pieni reissu kauas täältä pois olisi enemmän kuin jees, johonkin palmun alle mielellään. Oikeasti jäisin sinne palmun alle mieluiten loppuiäkseni, jos mahdollista. Toisaalta tatuointi on kutkutellut mieltäni jo monta vuotta, mutta olen vähän nynny. Mitä jos se menee pieleen, tulee muuten vaan typerännäköinen tai kyllästyn siihen!?? Sehän ei selviä ennen kuin se on ihoon nakutettu.
Valivali, nyt äkkiä aamupalaa kitusiin, että loppuu tälläinen valitus! Pitäisi käydä kaupoilla etsimässä työpaikan pikkujouluihin joku pieni lahja huomista varten. Huomenna käyn myös laitattamassa itselleni geelikynnet. Aika jännittävää, koska en ole ennen käynyt missään ottamassa kynsiä! Vähän jotain piristävää siis. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti