Äidin päivä

Äitienpäivä starttasi suorastaan mielenkiintoisissa merkeissä. Aamulla etsiskeltiin pitkin kyliä kadonneita kodinavaimia, mutta harmiksemme mokomat ovat luultavasti mennyttä. Ihan vielä ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan, ennen sitä täytyy koluta läpi poliisilaitoksen löytötavarat sun muut löytötavaratoimistot, jos joku ihana ihminen olisi avainnipun löydettäväksi kiikuttanut. Seitsemän lukon uudelleen sarjoittaminen ei varmasti ole ilmaista lystiä. Tulee huono olo pelkästä ajatuksestakin. :')

Sunnuntaina vierailtiin meidän molempien äitien luona, kahviteltiin ja lahjottiin pienesti. Äitienpäiviä sun muita kissanristiäisiä meidän perheessä ei ole koskaan sen kummemmin vietetty. Jotenkin mua ahdistaa se, kun kaikista juhlapäivistä on tehty niin mahdottoman kaupallisia. Äideille pitäisi roudata uusia imureita, typerillä kuvilla painatettuja yöasuja, astioita yms tavaraa. En tarkoita sitä etteikö päivänsankaria saisi muistaa, mutta mielessä voisi pitää tärkeämpiäkin asioita kuin jatkuvan materian haalimisen. Vaikka  lahjoja on kivaa antaa ja saada, näin "vanhemmiten" olen alkanut kaivata enemmän yhdessäoloa, koska jokainen meistä asuu eri osoitteissa ja nähtyä tulee tietenkin harvemmin kuin lapsuudenkodissa asuessa. Olen viimeisen vuoden kuluessa tajunnut sen, että elämässä kaikki on niin kovin katoavaista ja siksi läheisten kanssa kannattaisi olla mahdollisimman paljon tekemisissä. Omalle äidilleni vein pinkkejä ruusuja, itse näperrellyn kortin ja kahvipöydässä herkuttelimme leipomuksillani. =)

Mama <3

Mokkapaloja olen aikaisemminkin yrittänyt tehdä useita kertoja, mutta menestystä niiden saralla en ole jostain syystä päässyt niittämään. Milloin ne ovat jääneet raaoiksi tai muuten vain lässähtäneiksi, kokkareisiksi ja muuten vain syömäkelvottomiksi. Tälläkertaa sain käsiini kuitenkin huippuhyvän ohjeen ja pääsimme nauttimaan kerrankin  onnistuneista leivonnaisista. Ihan äitienpäivän kunniaksi. :D Pellillisestä jäi kauheasti jäljelle vielä syötävää, vaikka tuputin äidille siitä osan pakastettavaksi. Makeaa tulee syötyä todella vähän, joten pakkaseen taitavat nuo meille jäljellejääneet päätyä. Yritettiin tyrkyttää mokkiksia myös naapureille, mutta äitienpäivä oli valitettavasti saanut muillekkin aikaiseksi liiallisen sokeriannostuksen. ;D

Äitienpäivä sujui aamun harmillisista tunnelmista huolimatta oikein mukavasti ja aurinkoisissa merkeissä. <3 Tästä on hyvä jatkaa torstaina juhlistettavien 60-vuotissynttärien asun virittelyä. Juhlia varten mulla on aikas kiva mekko jo tuolla kaapissa odottelemassa, mutta pähkäiltävää riittää vielä kenkien, laukun ja muiden asusteiden saralla. Kampaus tulee olemaan luultavasti se tuttu ja turvallinen pidennyksin jatkettu kikkurakasa, jonka lyön täyteen hiuskukkasia. Voisin muuten tehdä postausta eri vaihtoehdoista, jos saisin teiltä apua valinnassa!

Kampaamo Lumossa

Kävimme Rillun kanssa lauantaina vierailulla vastikään Kilpisenkadulle avautuneessa Parturikampaamo Lumossa. Luvassa oli hemmottelua hiuksillemme värjäyksen/raidoituksen sekä leikkauksen muodossa.

Tytöt olivat remontoineet ja sisustaneet kampaamon oikein viihtyisäksi ja liikkeen värimaailma oli hillityn tyylikäs. Tällä hetkellä liike tarjoaa ainoastaan kampaamopalveluja, mutta tulevaisuudessa itseään voi hemmotella kenties muissakin merkeissä.

Lumossa hiuksia hoivataan Label.m-sarjan hiustuotteilla, jotka vannovat ympäristöystävällisyyden sekä eläinkokeilla testaamattomuuden nimeen.  Suurin osa sarjan tuotteista sisältää valmiiksi UV- ja lämpösuojan, joten niiden lisäksi ei hiuksiin tarvitse lisäillä muita tuotteita. Plussaa on annettava tuotteiden miellyttävästä tuoksusta, joka ei kuitenkaan ole pistävän voimakas ja täten sopii varmasti myös herkkänenäisimmillekin ihmisille. Ihan uusi juttu mihin törmättiin, olivat värikkäät Color bug-purnukat. Kyseessä on puuterimainen väri, jolla voi loitsia hiuksiinsa vaikkapa värikkäät latvat tai tehosteeksi pirteänvärisiä raitoja. :)

Minkäslaisia muutoksia hiuksemme siis kokivatkaan?

Rillun tukkaa värjättiin keväisemmäksi. Monen sentin tyvikasvu sai kyytiä ja päälle laitettiin lisää vaaleita raitoja. Tässähän ollaan hyvää vauhtia menossa kohti blondia olemusta ;) Leikkaus sai tällä kertaa jäädä, sillä viime leikkauksesta ei tainnut olla kuukauttakaan. Mutta väri on tällä hetkellä erittäin hyvä, eikä tuleva juurikasvukaan näy niin helposti. Tässä teille sekä alivalottunutta, että ylivalottunutta kuvaa lopputuloksesta:

Tellun hiuksille Lumo tarjosi ilmaisen leikkauksen. Lähtökohtana oli ylikasvanut ja kuivalatvainen kuontalo, josta sai ottaa mittaa ihan reilusti pois. Hiukset leikattiin A-linjaisesti edestä pidemmiksi ja takaa hieman lyhyemmiksi. Lisäksi hiuksia kerrostettiin kevyesti ja otsatukka sai myös osansa käsittelystä. Toisinaan tekee mieli kasvatella hiuksia, mutta kertatoisensa jälkeen joutuu toteamaan, että tähän malliin leikatut hiukset sopivat asianomaisen päähän varsin mainiosti. Lopputuloksena oli enemmän kuin ilahtunut asiakas! :D Lisäksi mukaan sai Label.m:n Sea Salt Sprayn, joka lupaa aikaansaada hiuksiin helposti rakennetta ja mattaisen efektin. Sea Salt Sprayn testaus osoitti kosteisiin hiuksiin suihkutettuna sen täyttävän lupauksensa: ohuet ja liukkaat hiukset tulivat helposti hallittaviksi ja niiden muotoilu oli tavallista vaivattomampaa.

Kiitoksia kovasti vielä Lumon tytöille!

Kevättä kynsissä

Mummokalsarikynnet irtosivat jotenkin mystisesti, kun mieleni alkoi tehdä uusia kynsiä. Kynsipakissa oli läjä kertakäyttöisiä kynsimuotteja, joita uhmakkaasti päätin ryhtyä kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Pikainen katsaus Youtuben tutorial-videoihin ja ei muuta kuin muotteja sovittelemaan omiin kynsiin. Omassa kynnessä oli pituutta jokunen milli eli eivät olleet ihan nysät. Muotteja tuskin voikaan ihan lyhyiksi nyrsittyihin kynsiin käyttääkään. Aikaisemmin olen käyttänyt vain liimattavia tippejä, mutta niiden reunat alkavat repsottaa ikävästi muutaman viikon kuluttua kynsien laitosta. Jännityksellä seuraan kuinka näiden viritelmien kanssa käy. Ensimmäiseen koettelemukseen kynnet joutuivat jo parvekekalusteita hioessa ja öljytessä, vielä ainakin näyttäisivät olevan tallessa. Aikamoisia iskuja poloiset saivat osakseen, joten onni onnettomuudessa. :D

Helppoa ei suinkaan tämä uuden opettelu tälläkään kertaa ollut. Muottien asettelu tuotti päänvaivaa ja ne irtoilivat tuon tuosta. Lisäksi niitä oli hirveän vaikea saada ikäänkuin suoraan linjaan oman  kynnen kanssa. Vaikea selittää, mutta oman kynnen ja muotin alkupään kohdalle jäi ihmeellinen "porras". ja kynsistä tuli sen vuoksi profiililtaan varsin epämuodostuneet. Levittelin useamman kerroksen geeliä, jotta kynnen kärki tulisi riittävän kestäväksi ja geeliä tuntui hupenevan älyttömän paljon. Olisi voinut ottaa kuvan muottien irrotuksen jälkeen, koska muotoilun tulos oli aika hämmentävä. Onneksi viilalla sai tilanteen pelastettua, ylimääräiset sakarat poistettua ja kynnet ovat nyt sen muotoiset kuin pitääkin.  

Sellaisen huomion ehdin jo tehdä, että tällä tekniikalla tehtynä kynnet näyttävät leveyssuunnassa sirommilta kuin tipeillä tehtynä. Sehän on ainoastaan vain positiivista! Sivusta päin kynnet ovat vähän erikoisen muotoiset tai lähinnä poikkeuksellisen muodottomat. Suodaan se kuitenkin anteeksi kyseessä ollessa muottiharjoituskerta. ;)

En yhtään tiedä kuinka kauan nämä pysyvät kiinni sormissa ja siksi vähän hirvitti nähdä vaivaa koristeluissa, jos ne sinkoilisivat heti irti. Edelliset tuotokset kuitenkin olivat niin karmeat, oli pakko loitsia jotakin mieltäylentävää. Koristuksiin käytin keltaista glitterdustia ja keltaista isompaa hilettä, hopeista glitterdustia, mustaa tylliä ja mustia isoja hileitä. Keltaisista kynsistä olinkin haaveillut jo pitkään! Oikeasti mun piti tehdä turkoosit koristelut, kun hankin Sinooperistä ihanan kirkaanväristä glitteriä, mutta se saa jäädä toiseen kertaan. Tälläiset ampparit niistä sitten tuli:

Pitkästä aikaa olen tyytyväinen koristeluihin ja tuntuu ettei näitä tarvitse piilotella nyrkkien sisällä. Mitäs te tuumaatte? :D

Kuooopijjossa

Perjantaina takana oli vallan mukava päivä. Lähdimme jälleen kerran hyväksihavaitussa seurassa (eli naisten kesken) päiväksi pyörimään Kuopioon. Enpäs muistakaan milloin viimeksi olisin siellä suunilla käynyt, mutta nyt tiedän, että saatan haluta sinne uudemmankin kerran vaikkapa kesällä. Meillä oli kerrassaan niin onnistunut retki, että sitä jaksaa muistella taas hetken! =)

Jyväskylästä Kuopioon ajoi varsin sutjakkaasti. Matka vei vaivaiset 1,5h ja pian olimmekin ihmettelemässä torilla atomi- ja vetypiirakoita sekä ryöstöhintaisia muikkukukkoja. Näihin kahteen ensimmäisenä mainittuun olen törmännyt joskus Joensuussa pyöriessäni, mutta maistiaisiin asti ei vetypiirakat tälläkään kertaa selvinneet. Se voisi ollakin seuraavan reissun tavoite. :D

Kuten ehkä huomaatte, ruoka tekee minut erittäin iloiseksi ja ruoka-annosten äärellä ikuistetut kuvat sisältävät mielipuolista myhäilyä. :D Herkuttelimme lounaan merkeissä kiinalaisessa ravintolassa sekä istahdimme shoppailun lomassa tunnelmalliseen kauppahalliin kahvittelemaan ja murustelemaan pullaa. Kauppahalleissa on vaan sitä jotakin ja olen edelleen hyvin harmissani, ettei kotikaupungissani sellaista ole ollut vuosikausiin. Jotenkin sitä aina virkistyy tälläisilla reissuilla, vaikka ei tämän kauemmas kotoa lähtisikään. Pieni maisemanvaihdos on aina paikallaan, koska kotona kaikki tuntuu junnaavan paikoillaan. Sehän rimmasi nätisti. Seuraava reissu onkin jo suunnitteilla, matka vie meidät Mikkeliin. Viimeksi olen tainnut vierailla sielä Rillun kanssa vuooooosia sitten. :D

Koko päivä oli pyhitetty shoppailulle ja jalat rakoilla ja turvoksissa kaivelimme kaikki mahdolliset vaateliikkeet lävitse. Kaupoissa oli kaikenlaista "ihan kivaa", mutta onneksi vähäiset pennoset säästyivät sen suuremmilta ostoksilta. Tein kuitenkin yhden erittäin hauskan löydön. Muutama päivä sitten postissa tuli uusi Suuri Käsityö-lehti, jossa oli ohje kesäiseen lierihattuun. Harmittelin ohjeen olevan vähän turhan hassunmalliseen hattuun, joten mietin pääni puhki mistä saisin paremmat kaavat. Olisin nimittäin ommellut hatun omin pikkukätösin, mutta paremman puutteessa ehdin jo haudata haaveeni. Kuopion Aleksi 13 yllätti alekorillaan ja löysin sieltä tämän pinkin Fredriksonin hattutehtaan lierihatun. Normaalihintaisena tästä olisi saanut pulittaa yli 40 euroa, mutta hymyssäsuin ostin sen hintaan 3 euroa. 

Nyt olenkin kuljeksinut kotona tyytyväisenä pinkki hattu päässä. Voin kuvitella jo kuinka virvelöin helteisenä kesäpäivänä pinkillä virvelilläni veneessä pinkkiin lakkiin sonnustautuneena. Miten ihminen voi olla näin innoissaan jostakin näin pienestä asiasta? :D

Sadepilvet ovat tänään jyllänneet sitkeästi yllämme, mutta siitä huolimatta on tästä lähdettävä grillailemaan.

Juo kuravettä!

Vappu on selätetty, vaikka nyt tuntuu, että siinä kävi hieman toisinpäin. Tänään päivä kului mukavasti Rantasipin vappulounaan merkeissä. Pöydät notkuivat jos jonkinlaista sapuskaa ja saatoin syödä koko viikon tarpeiden edestä. Vieläkin on päällä aikamoinen ähky, mutta uhmasin äärirajoillaan kamppailevaa vatsalaukkuani herkuttelemalla pari sokerimunkkia.Syöminen on parastata maailmassa. <3

Eilen rakensimme tukikohdan Rillun luokse ja ryhdyttiin odottelemaan muita vappusankareita. Alkuperäinen tarkoitushan oli, että sinne tulisi ihmisiä kylään, mutta hurvittelimmekin lopulta  alkuillan kahdestaan. Tarjoilimme toisillemme erittäin herkullisia keitettyjä räjähtäneitä nakkeja, salaatteja, munavoilla kuorrutettuja minipiirakoita ja ruokailun lomassa tanssahtelimme villisti ympäri asuntoa. Harmi ettei meillä ollut yleisöä, jäivät meinaan paljosta paitsi. Pitkällinen odottelu (ja boolin tuhoaminen) palkittiin ja lähdettiin porukalla norkoilemaan kaoottiseen Kirkkopuistoon alias kirkkikseen. En löydä sanoja kuvaamaan puistossa vallinnutta tunnelmaa saati näköalaa, kun lapsukaiset mylläsivät puolipukeissa mutaisella nurtsilla. ;)

Design-jääpala

Iltani päättyi klo 23, kun Rillu myrkytti minut salakavalasti ja mun oli lähdettävä kotiin kärvistelemään vatsavaivaisena. Kaikenkaikkiaan vappuni oli oikein onnistunut ja hauskaa piisasi, mutta olen silti iloinen, että se on vain kerran vuodessa. :D

Pinkkiä vappua!

Tulin pikaisesti toivottamaan kaikille oikein hauskaa ja aurinkoista vappua. Väsäilen täällä kikkuroita hiuksiini ja toivon etteivät ne lätisty pyörällä huristellessa. Tällä hiuslakkamäärällä toivon  ainakin välttyväni lässähtäneen tukan kiroukselta. Meikkailen ja hypistelen tohkeissani illan asua, joka vaikuttaisi melkoisen pinkiltä takista ja kengistä lähtien. Vielä kun jostain saisi hienon Angry birds-ilmapallon kruunaamaan koko homman. Aikaisin aamulla kipaisin ruokakaupasta ennen pahinta ryysistä nakkeja ja asiaankuuluvia salaatteja, joita Rillun luona ahdamme navat täyteen.

<3

Näissä tunnelmissa ja kahden siiderin voimin...have fun! :)

Tajuttomuuden virtaa

Uuulalaaa. Vietin viimeviikon nauttien kissojen seurasta ja pyörien ylhäisessä yksinäisyydessäni.  Käytin viikon yksinelon hyödykseni ja herkuttelin kaikenlaisella, mitä ei kahdestaan ollessa tule syötyä. Paistelin kuola valuen kaupasta ostettuja BBQ-ristikkoperunoita ja keittelin nuudeleita. Kylläpä maistuivat pitkästä aikaa oikein hyvältä! Väsäsin eilen keskellä yötä pienimuotoiset vohvelikestit, kun mies saapui kotiin hurjalta reissultaan. Lysti ei kauaa kestänyt, koska seuraavan viikon reissuun piti lähteä jo tänään aamulla. Aina ei tuo miesten tajunta aukene.

Melkein liikutuin, kun toinen oli tuonut mulle märkään talouspaperiin käärittyjä sinivuokkoja ja valkovuokkoja Ahvenanmaalta saakka. Aika söpö ele jopa minusta, kaikenlaisen romanttisen lässytyksen ja hölynpölyn vihaajalta. IHANAAA! :D<3

Minussa taitaa olla vähän meedion vikaa, voisin melkein perustaa toiminimen ja alkaa ennustamaan. Näin viimeviikolla yhtenä yönä unta, että poikaystävä toi minulle tuliaiseksi tismalleen tämän Escadan uuden kesätuoksun. Sieltähän se kaiveli hajuvesipakkauksen laukustaan. Whii, kiva yllätys! Näin unta myös yhdestä toisesta jutusta, joka toteutui täsmälleen niin kuin unessa näin. Se nyt ei ole mitään kiinnostavaa, joten tarkennus lienee tarpeetonta. Kaikista karuinta oli kuitenkin viimekesäinen uneni, jossa näin samalle viikonlopulle samaan aikaan osuneet kavereiden häät sekä mummin kuoleman. Niinhän siinä sitten lopulta kävikin, pah.

Kävin kotona kaivelemassa vaatekaappeja ja nappasin mukaani tämän harmittavan vähälle käytölle jääneen takin. Uutuudenkarhea takki on peruja Vilasta ja väriltään se on mitä makein. Täten lupaan suoda tälle uuden tilaisuuden ja käyttää sitä ahkerammin. Houkutus mustiin takkeihin on vaan niin suuri. Ensimmäistä kertaa tänäkeväänä laitoin jalkaan avokkaat, mutta kuvassa ne eivät pahemmin näy. Mikä ihana tunne, kun saa haudata saappaat syvälle varaston uumeniin. :D

Kuljettelin eilen tota järkkäriä laukussa ja tänään kun olin ottamassa sillä kuvia..................niin se ei halunnut tarkentaa mihinkään. Siitä kuului vaan ihmeellinen surina, mutta jonkin ajan päästä se kuitenkin kuvasi ihan normaalisti. Näin tapahtui jo pari kertaa. Onkohan objektiivin sisältä joku osa voinut tärähtää paikoiltaan tai vastaavaa, joka aikaansaa häiriön automaattiseen tarkennukseen? Voi hevonperse oikeasti, jos olen onnistunut rikkomaan sen jotenkin. Voisin vähän itkeä. ;(

Diamonds are a girl's best friend

Kurkistakaamme hetkeksi kynsien ihmeelliseen maailmaan. Ihmeelliseenpä hyvinkin, koska homma ei taaskaan ottanut tuulta siipiensä alle ihan niin kuin suunnittelin. Kuinkahan monessa kynsiaiheisessa postauksessa olen todennut näin viimeaikoina? :D

Kaikki meni jo heti alkuunsa pipariksi. Tipit eivät halunneet liimautua kunnolla, silppusin kynsistä erittäin typerän muotoiset ja pari kynttä meni totaalisen pilalle. Olisihan ne voinut varmaan korjata, mutta ei kiinnostanut alkaa poistamaan tippejä. Eväät olivat alusta asti heikot, mutta niiltä mentiin. Toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi, tilaamani värigeeli ei ollutkaan niin kirkkaanväristä kuin pienessä mielessä kuvittelin. 

Ajattelin, että saan tehdä kivat värikkäät kynnet, mutta kynnelle levitettynä geeli osoittautuikin hyvin neutraaliksi. Levittelin geeliä useamman kerroksen, jotta sävy tummenisi edes hieman. Geelissä ei ollut mitään vikaa, värivalinta vaan meni vähän mönkään. Olin varmaan fiilistellyt mielessäni liikaa hienoa suunnitelmaani. Epäonni jatkuu! Ostin varta vasten näitä kynsiä varten palan valkoista tylliä. Asettelin kivat tyllisuikaleet kuhunkin kynteen ja sain ne kerrankin asettumaan nätisti. Eihän se valkoinen tuolta geelikerrosten alta sitten loppujenlopuksi hirveästi edes näy, joten hukkaan meni sekin vaiva. Toki ne näkee, kun ihan läheltä tulee katsomaan, mutta kuka tulee??? Me is not happy ;(

Mitä noi hileetkin noissa kynsissä on olevinaan? HERÄÄ UNESTAS TELLU!!! :D

Sain myös tilaamani jättitimantit postissa, joten testailin niitä(kin) innoissani. Rasiassa taisi olla yhteensä kuutta erikokoa, joista sai rakenneltua kivoja timanttirykelmiä. Nämä halvat muoviset koristeet tuottivat mulle valtavan suurta mielihyvää ja lopulta kuorrutinkin niillä kynsiä ihan olan takaa. Olisitte nähneet, kun silmät kiiluen niitä asettelin kynsiin. Sain vähän edes naamioitua kynsiä sievemmiksi, ainakin uskottelen itselleni niin. Tältä nämä mummoalkkareiden sävyyn mätsäävät kynnet sitten kaikessa kauheudessaan näyttävät:

Ennen timanttivyöryä...

Timanttivyöryn jälkeen!

Nyt toivon vain, että kaikki kynnet irtoaisivat mystisesti ja saisin tehdä tilalle jotain viehättävämpää.

Koiranpäivän toivotuksia

Hyvää koiranpäivää 24.4. kaikille toivottaa kolme karvaista kaveria!

Uusin tulokas koirakatraaseemme on andalusian rottaterrieri, Fuego. Fuego muistuttaa todella paljon ensimmäistä koiraamme, joka oli jackrusselin terrieri. Luonteeltaan ne ovat kuitenkin kuin päivä ja yö. Tämä komea herrasmies matkusti meille urheasti lentokoneella Espanjan lämmöstä ja karastui Suomen karuissa oloissa. Toisin kuin luulla saattaisi, lumihangessa myllääminen oli tämän menevän kaverin suosikki talven pakkasilla. Fuego harrastaa agilityä ja hän keräilee mielellään erilaisia tavaroita. Poikamiesboxi pursuileekin toinen toistaan järsitympiä luita, salaa rikottuja sukkia ja hengiltä päästettyjä pehmoleluja. Tunnustan, että kyseessä on mun lellikkilapsi. ;)<3

Mari-koira on rodultaan kääpiöpinseri. Ikää tällä rouvalla alkaa olla 11 vuotta, mutta korkeasta iästä huolimatta kyseessä on terve ja hyväkuntoinen koira. Ylläolevat kuvat on otettu jo useampi vuosi sitten ja niistä ajoista Mari on harmaantunut huomattavasti. Kääpiöpinserit ovat varsin kompakteja ja reippaita pakkauksia, mutta ikävän haukkuherkkiä, mikä on tullut pariin otteeseen harvinaisen selväksi. Nuorempana tämä rouva oli aktiivinen agility-harrastaja, mutta nyttemmin hän viettelee leppoisia eläkepäiviä. Eläkepäiviin jännitystä tuovat Marin sydäntä lähellä olevat harrastukset, hiirten tuhoaminen ja jalankulkijoille uhittelu. Väsyttävän metsästyspäivän jälkeen Mari rentoutuu mielellään lämpimässä saunassa ja hipsuttelee torkkumaan tyynylleen.

Komea, tumma herrasmies Olli on alkujaan samalta kasvattajalta kuin hänen unelmiensa tyttöystävänsä Mari. 8-vuotias Olli on asemansa tunteva urheilija, joka kasvattaa lihasmassaa säännöllisen agility-harjoittelun merkeissä. Menestystäkin on agility-kisoissa niitetty, sillä kaapit pursuilevat toinen toistaan säihkyvämpiä palkintopokaaleja sekä -ruusukkeita. Ollin maailma koki vavistuksia, kun taloon astui kilpaileva uros, nuori ja karismaattinen Fuego. Kähinöitä näiden kahden väliin on mahtunut, mutta onneksi urokset ovat osanneet hillitä kuumana vellovat tunteensa. Ollilla on erikoinen taipumus kadota aina johonkin, mutta pikainen katsaus peittojen alle paljastaa hänen sijantinsa varsin nopeasti.

Tänään ohjelmassa onkin näiden kolmen karvakasan lääppimistä ja pihalla mylläämistä. Ties vaikka me keksittäisi uusia hyviä kätköjä puruluille ja leluille. Vaikka kyseessä eivät olekaan minun ikiomat koirat, enkä enää asu niiden kanssa samassa taloudessa, on niistä aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan suunnatonta iloa. ♥