Kerran vuoteen

Perjantaina sain vieraakseni kaverin Tampereelta. Myös Jamppa ja Heta liittyvät seuraamme. Tätä ennen olin paistanut meille pahimpaan herkkunälkään katkarapupiirakkaa ja tehnyt seuraksi mansikoilla sekä basilikalla höystettyä fetasalaattia. Piirakka on monesti suorastaan kuin pelastava enkeli, koska se valmistuu alle tunnissa ja siihen voi käyttää melkeinpä mitä vain aineksia.  Katkarapu on kuitenkin parasta. ;) Täytteestä riippumatta teen aina seoksen, johon tulee pari munaa, ruokakermaa sekä maustettua tuorejuustoa.

Tarkoituksena oli käydä kurkkaamassa miten kaoottista menoa kaupungilla on. Kaoottistahan siellä totta vieköön oli. Pieni myötähäpeä nousi väkisinkin pintaan, kun katseli tuhannen tuiterissa mönkiviä ja kaatuilevia ihmisiä.  Onneksi silmä on harjaantunut suodattamaan suurimman osan örveltäjistä.  Änkesimme itsemme täyteen kuppilaan istuksimaan hetkeksi ja päivittelemään maailman menoa. Kaupunkireissumme taisi kestää reilun tunnin ajan, jonka jälkeen oli aika painua kotiin turvaan. :D 

Päälle puin ebaysta tilaamani valkoisen pitsihörhelön, farkut ja bleiserin, kuten laadukkaasta kuvasta voitte havaita. Ebaysta on tulossa vielä yksi pukeutumiseen liittyvä juttu, joten esittelen tilaamani pitsitopit ja sen sitten vähän myöhemmin.  Olen ollut tuon takin kanssa vähän kahden vaiheilla: viedäkö kirpparille vai pitää se. Annoin sille vielä mahdollisuuden tekemällä sivusaumoihin pienet kavennukset ja sen ansiosta takki istuu paremmin. Ennen pientä korjausta se oli ehkä turhan väljä ja laatikkomainen, joten en tullut sitä montaa kertaa käyttäneeksi varsinkaan, kun pidän sitä vain auki.

Lauantai-illasta lähdettiin jälleen istumaan iltaa kaverien luokse tuohon vähän matkan päähän. En ole aivan varma miten lopulta päädyimme jouduimme Ilokiveen, vaikka vaihtoehtoina olisi ollut muita vähän tutumpia paikkoja. Siitä olen varma, että sinne ei tarvitse tämän ensimmäisen kerran jälkeen mennä toiste. Erään seuralaisemme sanoja lainaten paikka oli täynnä pimeässä ahtaassa kopissa täriseviä nistejä. Aika osuvasti ilmaistu, tuumin. Olin lähes ainoana selväpäisenä nimitetty illan kuskiksi, joten kamalan baarireissun jälkeen sai luvan kanssa herkutella. Olin nimittäin himoinnut koko päivän kunnon roskaruokaa ja vihdoin haaveeni kävivät toteen. Poikaystävä tykkää pilkata mun nykyiseltään varsin nihkeitä juomatapoja (ja tietenkin myös ruokailutottumuksia). Päädyn seuraavaksi kuulemma raamattupiiriin saarnaamaan ja olen täynnä pyhää henkeä, kun olen niin raitis. Mielenkiintoinen ajatus kieltämättä, siellä voisi saada uusia näkökulmia elämään! :D

Siinäpä sitä oli taas kerrakseen, kivaa oli ja nyt väsyttää!