Parit asut ja kevyt hiuskriisi

Vatsanväänteiset ja flunssaiset huomenet vaan kaikille. Minkähän lie basillin olen onnistunut nappaamaan, kun olo on  hatara. En millään viitsisi sairastua tämän enempää, koska viikonlopuksi olen lähdössä pikkuveljen kanssa mummoiloimaan Joensuun laitamille. Kunhan saan kammettua tässä aamupäivän mittaan miekkosen tuolta sängystä ylös, pääsen vihdoinkin ripsihuoltoon kaverin luo. Eihän vasemmasta silmästä puutukkaan kuin puolet ripsistä ja tänään aamulla oikeankin silmät ripset olivat kokeneet viimeisen niitin. Saas nähdä millaiset tuksuripset mulle loitsitaan. ;)

Löysin koneelta muutamat julkaisemattomat asukuvat menneiltä viikoilta ja ne tulevat tässä:

Ensimmäisissa releissä kävin Venlan kanssa shoppailupainotteisilla treffeillä. Eihän meidän pitänyt tavatakkaan kuin noin vuosi sitten, mutta homma toteutus pääsi sittemmin hiipumaan. Juttua riitti ja lystiä oli, tuitui! :D

Tässä imelässä vaaleanpunaisella ja pitsihörhelöillä höystetyssä asussa vierailtiin kavereiden luona.  Hörhelöä hörhelön päälle. Olen vähän ihastunut tuohon valkoiseen toppiin, jonka tilasin pitkällisen väripohdinnan päätteeksi ebaysta. Nyt ehkä houkuttelisi tilata sama vaate muissakin väreissä, mutta toisaalta olisi hyvä käyttää ensiksi muita vasta hankittuja vaatteita eikä haalia niitä lisää kaapin tukkeeksi. Kyseistä toppia saa vaaleankeltaisena, mustana, meloninpunaisena, harmaana sekä hempeänä vaaleanpunaisena ja tekisi mieli ostaa ne kaikki! Maksoin tuosta Kiinasta luokseni matkustaneesta hörselöstä n. 6 €, joten ei voi olla kovin suuri synti harkita toisen ostoa?? :D

Viikko taaksepäin saimme nauttia vielä hellesäästä, joten kiskaisin jalkaani minishortsit ja päälle löysin jonkun iänikuisen topin, jonka olisi voinut tuosta kuvasta päätellen silittää ennen käyttöä. Mitäs pienistä. ;)

Näitä kuvia katsellessa olen tyytyväinen, kun ryhdyin kasvattamaan otsahiuksia pois. Vaikka otsatukka tuokin erilaista ilmettä kasvoihin, sillä on taipumusta hiostaa otsaa ja rasvoittua ikävän nopeasti. Otsatukan kautta päädyin (jälleen) pohdiskelemaan hiusteni väriä. Olen tässä jo muutaman viikon miettinyt niiden kohtaloa. Mieli tekisi rysäyttää päähän värinpoisto tai kaksi, mutta pelkään tosissani ettei hennot hiukset kestä sitä. Jo viimetalviset kampaajalla tehdyt kevyehköt vaalennuskäsittelyt tekivät hiuksista katkeleivat ja hapsottavat, joten voitte vaan miettiä mitä niille kävisi pienen kotiparturoinnin seurauksena. :D Haluaisin edelleen sellaiset keskiruskeat/vaaleanruskeat raidoitetut hiukset, jotta vaaleaa tyvikasvua ei tarvitsisi peitellä kuukauden välein.

Jos/kun hiukset ovat välivaiheessa yhtään punertavat, tulen hulluksi ja sorrun värjäämään ne tummaksi. Kyseessä on siis varsin hankala yhtälö. Vaalennushoukutukset alkavat käydä liian suuriksi ja yritän lohdutella itseäni jo etukäteen sillä tiedolla, että hiukset (luojan kiitos) kasvavat takaisin.  Jos totta puhutaan, tekisi mieli vetää vaan pokalla kaljuksi ja aloittaa hiusten kasvatus puhtaalta pöydältä. Harmi vain, että olen niin ulkonäkökeskeinen, että kaljuna oleilu vasta olisikin sietämätöntä. Olen toki jalostanut tätä kalju-ideaa harkitsemalla peruukin ostoa, niin sänki kasvaisi salaa peruukin suojissa, aamulla löisi vaan kivan tukan päähän ja lähtis viilettämään.

Kolmantena vaihtoehtona äiti lupasi sponsoroida kampaajareissun, jos leikkaisin ihan lyhyet hiukset. Ei siinä muuten mitään, mutta pelkään näyttäväni ihan pojalta, lyhyet hiukset on haastavaa laittaa ja mies saisi elämänsä traumat, kun tyttöystävän tilalla onkin pitkäripsinen pikkupoika....

AAAAAARGH, MITÄ MÄ TEEN?!?!