Mukavuusalue kasvaa, kun sen ulkopuolella käy tarpeeksi usein

Olen totaalisesti koukussa sushiin! Oli aivan pakko viime perjantain kunniaksi käydä taas Ichiban Sushissa hakemaan vähän kotiin viemisiä.

Kämppikseni sanoi, että jossain päin Hakaniemeä olisi joku aasilainen kauppa, josta saisi ostettua merilevät, wasabit ja muut kunnolliset sushitarvikkeet. Olisi nimittäin aika kiva kokeilla tehdä näitä itse, ainakin kämppikseni tekemät oli toooooosi hyviä.

Lauantaina tuli lähdettyä myös vähän viihteelle, nimittäin Espooseen asti. Teemana meillä oli merirosvobileet.

Arvatkaa kuka vietti ensimmäisen tunnin ruokapöydän ääressä?

Itselläni oli aika tylsät vaatteet verrattuna joidenkin muiden vaatetukseen. Yhdellä tytöllä oli aivan ihana korsetti, ja nyt haluan itsekin sellaisen (valitettavasti siitä ei ole nyt kuvaa)!  Harmi vaan ettei sille varmaan tulisi kauheasti käyttöä, paitsi sitten tällaisissa teemailloissa.

Twister on ehkä paras peli ikinä! En ymmärrä miksei kukaan vaan koskaan halua pelata tätä. Pitääpä muuten hehkuttaa tähän väliin, etten ole IKINÄ hävinnyt tässä pelissä kenellekään ;)

Nämä bileet olivat oikeasti hauskat, koska siellä oli niin hyviä tyyppejä. Rehellisesti sanottuna en tuntenut näistä juhlista kunnolla ketään, kun menin sinne erään puolituttuni kanssa. Mutta nyt tunnen sitäkin enemmän aivan mahtavaa porukkaa. Tällä kertaa olin hyvin skarppina ja oikeasti tutustuin jokaiseen. Tavallaan siinä on aika suuri kynnys, kun lähtee esimerkiksi ihan vieraaseen porukkaan mukaan. Toisaalta siinä joutuu poikkeamaan omalta mukavuusalueeltaan aika paljon, mutta toisaalta taas nautin, kun pääsen tutustumaan täysin uusiin ihmisiin.

Tämä menee nyt kunnon itseanalyysin puolelle :D Mutta olen aina tykännyt lähteä yksin joka paikkaan, enkä ole ikinä tarvinnut ketään mukaan tuekseni. Kun kaikki ei ole enää tuttua ja turvallista, niin jollain tavalla siitä saa itsestään paljon enemmän irti, kun on "pakko" tutustua uusiin ihmisiin ja ympäristöön, eikä voi vain tukeutua kaveriin. Itse ainakin koen kehittyneeni paljon tällä saralla. Minulla ainakin on monta ystävää, jotka ovat sanoneet etteivät yksin muuttaisi toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. He ovat sanoneet sen johtuvan esimerkiksi joko uskalluksen tai itseluottamuksen puutteesta. Itselläni ei ainakaan ikinä ole ollut sellaista tunnetta, etten pärjäisi jossain. Toisaalta minua on kannustettu tähän ajatusmalliin jo nuoresta lähtien todella paljon. Enkä koskaan ole joutunut kokemaan olevani yksinäinen.

Jos jämähdän liian pitkäksi ajaksi paikoilleni, ilman uusia haasteita tai saavutuksia, ja tunnen, että arki vain toistaa itseään, silloin yleensä täytyy kehittää uusia kuvioita. Vain tällöin tunnen eläväni täysillä. En halua ikinä tuntea, että elämäni olisi vain ihan ok.
Olen myös tyytyväinen, että olen onnistunut toteuttamaan tätä ajatusmaailmaani, enkä ole niitä "sitten kun" -ihmisiä. Esimerkiksi tämä Helsinkiin muuttaminen on tehnyt minulle todella hyvää. Uusi ympäristö, uusi työ ja paljon uusia ihmisiä. Jyväskylä on ihana kaupunki, mutta on vain pakko saada irtiottoja välillä ;)

OTSIKKO

Hei vain. Tässä ruoan valmistumista odotellessa on sopivasti aikaa lätistä tänne. Eilen viihdytin itseäni pienellä askartelutuokiolla. Löysin nimittäin muutaman kivannäköisen kukkaruukun alesta, mutta ne olivat hieeeeeman väärän värisiä. Ruukkujen peltinen alaosa teki niin suuren vaikutuksen, että ostin niitä muutaman kipaleen ja kävin Tiimarista purkin valkoista akryylimaalia.

Valkoiseksi maalatut yläreunat tuntuivat kaipaavan vielä jotakin, joten sutaisin kahteen ruukkuun näinkin omaperäisen tekstit. Koska olin ostanut vain valkoista maalia, niin piti soveltaa. Maalasin nuo tekstit mustalla peitevärillä, toinen vaihtoehto olisi ollut musta kankaanpainannassa käytettävä väri. :D Maalasin tekstit vapaalla kädellä ja alkuun näytti aika pahalta, mutta lopputulos on ihan ok. Jos ei pienet mutkat ja tärisseen käden jälki haittaa. Täytyy hommata suihkutettavaa lakkaa, joka jättää lopputuloksen mattapintaiseksi. Jos sillä nuo tekstitkin kestäisivät.

 Havahduin siihen, että juhannus koittaa hyvinkin pian. Satoi tai paistoi (veikkaan ensimmäistä) oli hankittava asiaankuuluva juhannusmekko! Olisin halunnut jonkun kivan valkoisen pitsihörhelön, mutta kaikki kivannäköiset maksoivat mansikoita. Veromodasta löysin kuitenkin tälläisen läpikuultavan kukkatunikan hintaan 16,95e. Me likes.

Juhannuksesta puheenollen mulla on pieni kriisi. Olisin halunnut mökkeilemään, mutta ei nyt oikein ole sellaista paikkaa, jossa voisi rellestää yön läpeensä. Ensi juhannusta ajatellen voisi vuokrata mökin Himokselta isolla porukalla jo tämän vuoden puolella, jos mielii siellä yöpyä muualla kuin auton takapenkillä. Pääasia on, että pääsemme grillailemaan  ja paistamaan muurikkalettuja poikaystävän mökille kenties saunomisen ohella. Eipä sitä yötä missään voisi oikein ollakaan, kun kissat olisivat yksin kotona nälissään. Juhannuksena ei varmasti kovin montaa kiinnosta tulla hoitamaan niitä. Mitäs juhannussuunnitelmia teillä muilla on pienissä mielissä? ;)

Yritän tässä toipua vielä Jyväsjärven lenkistä, huhhei. Otin kameran mukaan kuvatakseni Viherlaakson somia pässejä, mutta ne näyttivät mulle tylysti vain pyllyä. Että kuulkaas sellaista!

PS: Vastailkaahan taas tuohon sivupalkin kyselyyn! :D

Ganes

Kannattipa taas nukkua päiväunet kello 12, on nimittäin vähän epätodellinen olo. Täytyy lähteä varmaan ulos tuulettumaan, jos sitä siinä samalla virkistyisikin. No mutta, perjantaina käytiin kurkkaamassa keskeneräisen sataman Sataman yö. Eihän se tänäkään vuonna ollut täydessä loistossaan, kun vertaa muutamien vuosien taa. Kojuja oli muutama hassu ja kaikki ihmiset olivat jumittuneet tietenkin niiden kohdalle ihailemaan tyylikkäitä suomileijonilla koristettuja kantasormuksia ja vilkkuvia aurinkolaseja.

Lauantaina eli eilen käytiin vähän Himoksella kuokkimassa, kun poikaystävän kaverit olivat vuokranneet sieltä mökin viikonlopuksi. Koko viikonlopun vuokra oli  kuulemma vaatimattomat 160e ja kun sen jakoi useamman henkilön kesken niin ei juuri mitään. Himoksella oli joku V8-autotapahtuma ja mökkien pihat pursusivat vanhoja amerikkalaisia autoja. Hehes, itse en ole kiinnostunut autoissa mistään muusta kuin isoista vanteista ja komeasta ulkomuodosta (sekä tehokkaasta moottorista, jolla voi jättää Corollat taakseen;), joten oli aika hupaisaa kuunnella kun porukka vaahtosi ja vertaili toistensa autojen moottoreita  yms vermeitä keskenään ihan melleissään. Omg, sun autossa onkin kovempi turbo kun mulla!!11 Ankarasta autointoilusta huolimatta oli oikein mukavaa! 8)

Suosikkini <3

Remun metsästyksen ja autojen katselun jälkeen illalla oli niin ankara nälkä, että oli käytävä ennen kotiinmenoa syömässä Amarillossa kevyt iltapala. Chicken pocket täytti taas tehtävänsä. <3

Nyt täytyy jatkaa kukkaruukkujen uudistusta valkoisen akryylimaalin kera. Lisäksi on valmistauduttava solariumvisiittiin, joten adios!

Päivän kakara

Varoitus! Tämä postaus sisältää yhden (1) kissakuvan!! ;)

Eilen käytiin pitkästä aikaa poikaystävän perheen kesämökillä saunassa. Kunhan ilmat vähän lämpenee täytyy ottaa ohjelmaksi mökkiviikonloppu ajatuksena, että siellä yhden yön selviäisi. En ole mikään erityinen kesämökki-ihminen varsinkaan, kun yöpymisestä on kyse, mutta vaihtelu virkistää. Kaikki aina pilkkaavat, kun sanon etten lähtisi festareillekaan telttaan värjöttelemään vaan ottaisin hotellista huoneen, jossa voisin nukkua turvallisesti ja lillua kuumassa suihkussa. O:)

Tulin äsken töistä kotiin ja pyörämatka kotiin päin tuntuu olevan kerta toisensa jälkeen yllättävän hengastyttävä, huh! Täytyy yrittää vähän rentoutua ennen Jyväsjärven ympärihurautusta ja illan Sataman yön katsausta. Tänään on jotain ei-niin-kiinnostavia-esiintyjiäkin (Meiju Suvas, Eino Grön, Kirsi Ranto ja Matti Esko yms ajankohtaisia artisteja), mutta on se käytävä kyyläämässä millainen meininki! Saatan myös haluta paistettuja muikkuja.

Ihanan miehekäs käsi.

Ostin uuden vaa'an entisen hajonneen tilalle. Viimeisestä punnituksesta onkin aikaa pieni ikuisuus, mutta havaitsin karistaneeni reilut 2kg. Mua ärsyttää suuresti sellainen jatkuva vaa'alla ramppaaminen ja marina, että yhyyyy painan 200g enemmän kuin eilen.  Ärsyynnyn myös sairaalloisesta kalorien kyttäämisestä. Ou mai gaaaaaaad, jos oot syöyny puoli kaloria liikaa päivän tarpeesi. Lisäksi mua oksettaa, kun joka päivä putkahtelee uusia teinien anoreksiaa ihannoivia laihdutusblogeja, joissa postataan kuvia epäterveen laihoista naisista. Ihmeellistä tämä nykyaika, kun halutaan väenvängällä sairastuttaa itsensä. Peili sen totuuden paremmin kertoo kuin vaaka. Jos tehostaisin liikuntaani, niin saattaisin hetkessä painaa 3kg vielä vähemmän ja olisin siinä painossa mitä olin ennen kuin ryhdyin seurustelemaan. Ehkäpä kuukauden päästä pääsemme näihin lukemiin. ;)

Huomaan kyllä tässä kuukauden pari (?) hiilarittomalla ruokavaliolla olleena, että en ole enää niin hiton turvonnut ja kiukkuinen kuin ennen. En kuitenkaan ole noudattanut tätä "dieettiä" mitenkään pakonomaisesti, mutta hyviä tuloksia on kyllä havaittavissa. Lähinnä viikonloppuisin tulee syötyä kaikkea paskaa (=ihaniaaaa herkkuja<3<3<3), mutta arkipäivinä ruokailu pysyy kurissa jopa töissä ruokatauolla.

Kävin teettämässä myös kuvat kiitoskortteihin. Saamiini fotoihin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen!

Piti säästää paras viimeiseksi, tuttuun tapaan. ;) Tein siis uudet kynnet, mutta oli aika huono idea valita nuo valmiiksi vitivalkoiset tipit. Jostain syystä geeli ei kiinnity niihin ollenkaan hyvin ja ne lohkeilevat jo kynsien kärjistä. En sitten tiedä onko näissä muoveissa jotain suuria eroja. Viilaan kyllä aina koko kynnen karheaksi ja toimin samoin kuin "luonnollisen" värisiä tippejä käyttäessäni. Pitää varmaan viikon päästä tehdä uudet kynnet, tylsää.

Joopa joo, nyt hellan ääreen! Huomenna pitäisi käväistä vähän Himoksella mökkeröisellä illalla, mutta sitäpä nyt odotellessa. Tuitui! <3

Kissakerho

Vietän tänään autuaasti vapaapäivää, ahh. Vapaapäiväni täydellistä idylliä järistelee kaksi kissaa, joihin menetän toisinaan hermoni aika palavasti. Kuten vaikkapa silloin, kun joku on kakkinut taas keskelle vessan lattiaa (eikä virallinen kakansiivooja ei ole kotona). Hermostun myös, jos joku on oksentanut ja myllännyt ihanan valkoisen päiväpeittoni ihan ruskeanharmaaksi. No, oma vikani, kun tungin peiton sängyn alle kissojen valtakuntaan, mutta silti. Kiukkuni laantuu kuitenkin varsin nopeasti, kun kissat pistävät jokapäiväisen shown pystyyn. Ei niille voi muuta kuin nauraa. 8)

Misukki pötköttelee pahaa aavistamattomana lempipaikallaan...

Vilma The Evil Cat vaanii.

Nyrkit heiluu!

Misu luulee olevansa ovelasti piiloutuneena. :D

Välirauhan aikana on päästävä nuolemaan haavojaan.

Kissojen rellestyksen katselun lisäksi mulla on muutakin jännää puuhaa! Odottelen nimittäin tietoa siitä, pääsemmekö muuttamaan nyt kesällä valmistuvaan uuteen kerrostaloon tuohon tien toiselle puolelle. Siellä olisi laminaattilattiat, OMA SAUNA!!!! TISKIKONE!!!!!! sekä lasitettu parveke, joka olisi varmasti kuumaa kamaa kissojen mielestä. Vähän epäilen, että ollaan tultu valituksi, kun sinne on hakenut jokainen naapurin kaverin siskon serkku, mutta eihän sitä vielä tiedä. Näin jo untakin, että olin sisustamassa uutta huippuhienoa asuntoa! Toivottavasti se oli enneuni. Jos ei, niin jatkan Lutakon asuntojen kyttäämistä. ;)

Savvoon

Morooo! Tulin esittelemään hieman viime päivien työpukeutumistani. Meillä ei saa käyttää farkkuja, lenkkareita tai mitään kesähepeniä. Olen siis parhaani mukaan yrittänyt näyttää asialliselta. Vaatteet ovat kieltämättä vain melko synkkiä. :D

Sain ylläolevan harmaan jakunkin vihdoin päälleni kolmen vuoden kaapissa seisomisen jälkeen. Sain siitä nimittäin vihdoin poistettua jäätävät olkatoppaukset. Ilman niitä se onkin oikein kiva.

Huomenna lähdetään työporukan kanssa kohti Savoa pariksi päiväksi kokoustamaan. Myyntijohtajalta tuli viestiä, että saa tulla farkut ja lenkkarit päällä, sillä iltaohjelmaan tulee kuulumaan muun muassa sisävesiristeilyä ja saunomista. Can't wait!

Parempi olisi huomenna herätä ajoissa. Tänään nimittäin en herännyt, vaikka oli kaksi kelloa soimassa. Koin paniikkiheräämisen sitten varttia ennen junan lähtöä ja kerkesin kuitenkin jollain ihmeen kaupalla ajoissa töihin.

Nopea lasku

Eilen tosiaan pakkaannuttiin tähän meille porukalla hikoilemaan ja parvekkeelle katselemaan idyllisiä maisemia virvokkeiden kera. Ilta johti meidät GM:n uudeistetulle terassille, joka petti odotukset pahemman kerran, mutta kyllä siellä yksi ilta selvittiin kun välissä kävi McDonaldsissa virkistäytymässä kananugeteilla. ;)

Naminani!

Tänään piti ottaa viimeiset rippeet auringosta irti ennen ensiviikon sateita ja suuntasimme Alballe, joka on nähdäkseni huomattavasti miellyttävämpi paikka ottaa aurinkoa kuin Tuomiojärven ranta. Lisäksi Alba on melkein naapurissa ja sinne voi huristaa hetkessä polkupyörällä. Lysti loppui lyhyeen, kun alkoi ukkostaa ja sataa, jolloin oli korkea aika liueta.

Tånään(kin) olen yrittänyt perehtyä kamerani saloihin, mutta sen mukana tullut ohjekirjanen on sen verran säälittävä tapaus, että siitä ei kauheasti apua ole. Ellei sitten satu olemaan niin kädetön ja tarvitsee ohjeita kameran päälle kytkemiseen tai kuvien siirtämiseen koneelle. Ajattelinkin käydä Suomalaisesta kirjakaupasta tai jostakin kunnon oppaan, jos vaikka oppisin käyttämään muutakin kun automaattikuvausta. Ei jaksaisi takoa Googleakaan ohjeita etsiskellessä. Harjoittelin kuvailemaan lahjaksi saamiani jäätelöannostarvikkeita. <3

Sellainen viikonloppu se! Nyt painun kylmään suihkuun loppuillaksi, jos siellä viilenisi sen verran, että saisi yöllä nukuttuakin. 30cm korkuisesta tuulettimesta ei meinaan ole avuksi tähän h Tuitui!