perjantai 9. marraskuuta 2012

Taas SE aika vuodesta....

Kun hiukseni alkavat vaihtaa väriä! Ihan naurattaa jo valmiiksi :D Aika tarkalleen vuosi sitten menossa oli vastaavanlainen episodi, joka ei malttamattomuuteni vuoksi koskaan kokenut valmistumista. Projektin nimi on siis paluu omaan luonnolliseen väriin. Tai ainakin mahdollisimman lähelle sitä, koska jatkuva tyvikasvun värjääminen ei tee hyvää hennoille hiuksilleni saati edes vähän väliä herkistelevälle päänahalle. Vuosi sitten taisin viihtyä huikeat pari kuukautta punapäänä, kunnes vetäisin tumman värin takaisin hiuksiin.

Homma käynnistyi eilispäivänä sillä, että olin hiusmallina ammattiopistolla kampaajien värikoulutuksessa. Koulutuksen teemana oli hiustenvaalennus ja koulutettavana oli kampaajia ympäri Jyväskylää. Tälläinen hiustenvaalennus koettelee mua, koska haluaisin valmista tulevan heti tai ainakin mahdollisimman nopeasti. Taisin viimeksikin valitella ettei punasävyinen tukka tunnu sopivan oikein minkään vaatteiden kanssa yhteen. Suuret on tämän tyttösen murheet. ;)
Ufohattu
Hiuksiini toistettiin kaksi kertaa väriä poistava käsittely, ei suoranainen värinpoisto, joka olisi tehnyt musta mitä luultavimmin kaljun. Hiukseni ovat yhtä "hyvässä" hapessa kuin ennen käsittelyäkin, mitä ihmettelen suuresti miten ne eivät ottaneet itseensä. En nyt jaksanut ottaa tämänhetkisestä lookista kuvaa, mutta tilanne on aikalailla sama kuin vuosi sitten. Suomennettuna tasaisen punaruskea, mahonki tai miksi tätä nyt kutsuukaan. Näitä vanhoja kuvia katsellessa tuumasin vain, että enpä kaipaa tuotaa otsaa hiostavaa otsatukkaakaan. En niin tippaakaan. Tässäpä siis pari fotoa kuvaa malliksi hiusten väristä:
Mulla on nyt meneillään kaikenlaisia koettelemuksia yhdellä kertaa, kun ripset poistetaan jo ensiviikolla ja nyt hiukseni ovat sangen epäkotoisassa välivaiheessa. Eiköhän vähän helpommaksi muuttuva elo ole kaiken piinan arvoista. Vaikka kyseessä on kuitenkin suht pieniä juttuja, ovat ne olleet näkyvä osa ulkonäköäni. Kun johonkin tottuu, on siitä niin vaikeaa luopua. Onneksi seuraava kampaajakäynti on sovittu tulevalle maanantaille. Tarkoitus on katsoa paljonko tämä tästä vielä yhdellä käsittelyllä vaalenee kokonaisuudessaan ja lisäksi raidoittaa. Usean sentin mittaisen tyvikasvunkin kun saisi piilotettua samalla kerralla. Pitäkää peukkuja etten luovuta leikkiä kesken ratkaisevien vaihein vaan kärsin ja kituutan kunnialla! Mulla on vaan jotenkin niin kohtalokas olo, että voisin vääntää vähän hätäitkua, hihhih. :')

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oon monta kertaa miettiny miltä tuntuis ripsipidennysten jälkeen poistattaa ne. Siksi en kai koskaan oo ottanutkaan niitä. Kaverilla on ne ja välillä se tuskailee miten kalliiksi tulee aina huollattaa ne mutta kai se pakko on kun niitä irtoo vähän väliä. Enkä usko että ne tekee hyvää omille ripsille.
Hanna

Tellu kirjoitti...

Voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kahden vuoden räpsyripsien jälkeen ei kyllä näytä enää yhtään miltään...etenkin, kun jäljelle jää nysät, joihin hädintuskin saa edes ripsaria. Siksihän tämä mua niin rassaakin ja harmittaa jo valmiiksi :D Mutta kuten sanottua, kaikkeen tottuu!

Anonyymi kirjoitti...

Mulla oli 2v sitten sama hiusprojekti menossa, todella tumman ruskeasta omaan väriin, joka on tosi vaalea.. Hiuspohja ei tykänny tummaksi värjäämisestä ja pelkäsin kauheeta allergiareaktioo ni päätin palailla blondiin. Kertaakaan ei tehty värinpoistoo, raidoitettiin about parin kuukauden välein päällysosaan keskittyen ja nyt on about vuoden ollu oma väri :) En vois olla tyytyväisempi, kun ei tarvii parin viikon välein värjätä sitä "kaljua" tyvikasvua, otan ehkä puolen vuoden välein raitoja, että vähän kirkastuu väri. Onnea projektiin, kyllä se on sen arvoista! :) ...ekan kerran meinasin kyl itkee kampaajalla ku laitettiin tosi paljon raitoja ja oli niin dramaattinen muutos tumman ruskeaan verrattuna :D

Tellu kirjoitti...

Tykkään tummasta tukasta ylikaiken, mutta juurikin se jatkuva värjääminen on pahasta. Kaljulta näyttävä tyvikasvu on kyllä ehdottomasti kaikista pahin!! :D Täytyy yrittää sinnitellä, nää punaiseen vivahtavat välivaiheet tekee tiukkaa, mutta onneksi tämä ei ole ikuista. Tämän kun vain pitäisi mielessä, niin hommasta tulisi valmistakin joskus. :)