Sain eilen loistoidean viettää romanttista koti-iltaa - yksin. En ole ihan varma missä illan romanttinen osuus, mutta kuulostaa korvaan aika kivalta. Kävin kaupasta ainekset pizzaan, limsaa eli cokis zeroa (tärkeä osa perjantai-iltaa) ja pistin hösseliksi. Keittiössä on kuin pommin jäljiltä ja odottelen tässä, kuka sen siivoaisi. Varmaan minä itse.
Katoin arvoisalle itselleni pöydän koreaksi, ihan oikein servetit ja kaikki. Ruokailun lomassa ihastelin päivällä itseltäni saatuja kukkasia. Kuinka herkkää...
Yksinolon hyödynsin mättämällä pizzaan aineksi, joita ei normaaleissa olosuhteissa tulisi käytettyä. Pizzasta löytyikin siis kanaa, punasipulia sekä vuohenjuustoa kera sweet chili-kastikkeen. Olipas aika hyvää, vaikka itse sanonkin. ;)
Romanttiikkaa (tai sen puutetta) tihkuva iltani huipentui Sir Elwoodin Hiljaiset Värien tv-konserttiin. Olisittepa nähneet mun ilmeen, kun havaitsin moisen ohjelman tulevan töllöstä. Ei muuta kuin volyymit täysille ja tulkitsemaan kappaleita keskellä yötä korviaraastavan herkällä äänelläni. Vaikka inhoan erästä sanaa, se sopii tähän pirun hyvin: PARHAUTTA!!!!!
PS. Oloni alkaa olla tismalleen tuon otsikon mukainen. Ei mulla muuta!
4 kommenttia:
Ai hitsi mä hajosin tolle vikalle kuvalle!:D Niin minä:D
Voin toisinaan jakaa saman tuntemuksen, hahhah! :D
korviaraastavan herkällä äänellä... :'DDD
Veikkaan sen kuulostaneen keskimääräisrä paremmalta kuin teidän yläkerran Lothar :D
Lähetä kommentti