Ihana arki

Kyllä, se on minun pääsiäiskaktukseni, joka ei ole kukkinut moniin vuosiin. Ajattelin pitkästä aikaa näyttää sille hieman vesihanaa niin johan lähti kukoistamaan! Tätä menoa voin alkaa haaveilla parvekkeella kasvavasta puutarhasta.

Nautin nykyään arjesta ihan kauheasti. Juuri näistä tavallisista päivistä, kun saa seurata kaktuksen kukintaa :D Haha, onkohan musta tullut vanha tai jotain. Liikutunkin nykyään kaikesta ihan hirveän herkästi. Hyvänä esimerkkinä liikutukseni kohteista on meidän naapurissa asuva pappa, joka on ihan ylisöpö ja juttelee aina mukavia. Stalkkailen sitä aina ihan tohkeissani, jos nään sen pihalla. Samalla sekunnilla ryntään ulos "viemään roskia", jotta pääsisin vaihtamaan pari sanaa tämän kanssa. Ai että!

Täältä minä stalkkailen

Muistelisin, että vielä joku vuosi sitten aina töiden jälkeen oli aikamoinen väsy, eikä silloin jaksanut tehdä paljon muuta kuin möllöttää sohvalla. Nyt on ollut yllättävän pirteä ja energinen olo. Ehkä olen sitten potkinut itseäni enemmän persuuksille tai jotain, mutta se on ainakin tehonnut. Tästä keväästä olen saanut paljon enemmän irti.

Käytiin Hutungissa seinäkiipeilemässä. Tahtois uudestaan!

Aurinkoisemmat ilmat on myös pyritty hyödyntämään ulkoilulla. Oli kiva käydä luistelemassa sellaisen viiden vuoden tauon jälkeen

Keittiö sai taas uuden asukin

Jäällä on tullut vietettyä aikaa enemmänkin. Huomatkaa kuvassa iskän kanssa pilkitty siika ;)

 Mentiin äidin kanssa Kuopioon yhdeksi yöksi. Tehtiin muun muassa shoppailureissu Kuopion Ikeaan sekä Matkukseen. Iltasella nautittiin vähän alkomahoolia ja lähdettiin käymään pubirundilla. Kuinkas moni lähtee äitinsä kanssa pubiruusuilemaan, häh? ;D

Olen innostunut huulipunan käytöstä kevään kunniaksi

Ja vielä viimeisenä kuva valloittavasta arjesta. Tätä peliä kutsuttakoon Radio Suomipop -bingoksi. Keittiön radiosta pauhaa aina suomipoppi ja samat kappaleet, joten siinähän rupeaa yleensä bingohammasta kolottamaan. Tavoitteena on siis listata viisi esittäjää, mitkä tulevat seuraavaksi soimaan.

Nyt ehkä unten maille!

Pääsiäistä!

Ehtoota!

Pääsiäisen ja pitkien vapaiden kunniaksi lähdettiin suhailemaan kohti Savonlinnaa. Perjantaina oli lähtö ja sunnuntaina palattiin takaisin, joten sai rentoutua kokonaiset kaksi päivää. Kokoonpanona oli minä, miehekkeeni ja meitin vanhemmat.

Pääsiäiseen varustauduin kasvonaamiolla, mansikkateellä, Kinder-patukoilla sekä punaviinillä. Ihan perussettiä.

Ilmat oli ihan mahtavat koko viikonlopun ajan. Huoneet varattiin Savonlinnan Seurahuoneelta, ja saatiin parvekkeelliset huoneet kaikilla mukavuuksilla ja merinäköalalla.

Pakko kyllä myöntää, että viikonlopun jälkeen tuli taas kunnon ällötysolo. Aamupalalla kun syö koko rahan edestä, ja samoin ravintolassa parin päivän ajan. Tämän lisäksi vähän suklaata ja sipsiä, niin ai että. Miksi näihin juhlapyhiin muutenkin kuuluu aina vetää hirveät ruokaöverit? :D

Seuraavana päivänä lähdettiin kiertelemään Olavinlinnan lähettyville ja räpsimään parit kuvat. Käytiin muuten vähän shoppailemassakin, ja löysin Mekasta uudet nilkkurit itselleni puoleen hintaan. Olin yllättynyt kaupan suuruudesta ja olisin voinut hypistellä siellä vähän kauemminkin, mutta huomasin raastavani tuon miespuolisen hermoja. :D

Iltasella käytiin pyörähtämässä Savonlinnan yöelämässä. Päälle pääsi ensimmäistä kertaa Cubuksesta ostettu valkoinen Peplum toppi, jolle veikkaan ankaraa käyttöä varsinkin kesällä. Onko kellään muuten hajua, että milloin Jyväskylän Cubus aukeaa??

Lähtötunnelmia, pienet päikkärit ennen ajomatkaa

Oli kyllä kiva palata kotiin. Viikonlopun jälkeen tuntuu taas siltä, että voisi vähentää tuota herkuttelua.... miksi näissä päätöksissä on vain niin helppo lipsua...kröhöm.

Pidemmittä puheitta, nyt lenkille kun aurinkokin paistelee!

Niitä näitä

Ostin korvakoruja varten kauniin vedenvihreän Iittalan vitriini-rasian. Tämä mätsää kivasti myös mun aiempaan hiekanruskeaan vitriiniin. Näiden kanssa on vähän sama ongelma kuin Mariskoolien: tekisi mieli hamstrata niitä kaikissa uusissa ihanissa väreissä!

Paistoin yksi päivä kokeeksi paljon hehkutettuja banaanilettuja. Lettusiin tuli pari banskua ja pari kananmunaa, jotka surautin tasaiseksi vaahdoksi sauvasekoittimella. Näitä letunkorvikkeita tuskin tulee toiste tehtyä, ei ollut kovin häävin makuisia. :P

Olen päässyt syvästi ihastumaan hopeisiin niittirannekoruihin. Tilailin niitä useamman kappaleen puoli-ilmaiseksi ebayn ihmemaailmasta. Vielä olisi hakusessa joku suht massiivinen kaulakoru, mutta mieleistä ei ole tullut vielä vastaan.

Tälläisessä asussa olin muutama viikonloppu takaperin baarittelemassa Escapessa. Valkoinen pitsipaita löytyi taannoin H&M:ltä edulliseen 9,95€ hintaan.Sanonpa vielä kerta toisensa jälkeen - pitsisiin vaatteisiin en kyllästy ehkä ikinä! <3

Matkatavarat palmun alla löhöilyä varten alkaa olla aikalailla kasassa. Aurinkovoiteet, aftersunit ja maitohappobakteerit sun muut tropit löytyy. Matkavakuutus on hoidossa, käteistä rahaa pitäisi vielä vaihtaa pieni summa ennen matkaan lähtöä. Kävin eilen hakemassa äidiltä ison matkalaukun, jonka yritän kuskata lähes tyhjänä määränpäähämme. Tuntuu jotenkin hassulta pakata mukaan vain pikkuisia shortseja, ohuita toppeja sekä bikineitä. Ainoat pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet on päälläni lentokoneessa. Ne tuottavat jonkin verran päänvaivaa, sillä niissä pitäisi pystyä nukkumaan ilman puristavaa ja kiristävää tunnetta. Niiden pitäisi myös lämmittää, jos koneessa on viileää. Onneksi tässä on vielä monta päivää aikaa pakkailla ja suunnitella asioita rauhassa. Jännää!

Mikä ihmeen matkakuume?!

Olen lievästi sanottuna sellaista jännittäjätyyppiä, oli kyse vaikkapa työhaastattelusta tai esitelmästä luokan edessä. Tällä kertaa tiedossa on jotain ihan superjännittävää ja alan olla varma, että jännitykseen voi kuolla. Nimittäin viikon kuluttua toteutuu mun pitkäaikainen haave... matka Thaimaahan! En varmaan tajua tätä ennenkuin olen istumassa nousevassa lentokoneessa. Pimahdin jo siinä vaiheessa, kun maksoin lentoliput. Siitä saakka maha on heittänyt volttia, on nukuttanut huonosti ja kädet hikoaa pelkästä ajatuksestakin. Vielä olisi tasan viikon verran edessä piinaavaa odottelua ennen kuin pääsen seikkailemaan 2,5 viikoksi Karon Beachille ja Khao Lakiin! 

Matkan teemaväri on vissiin keltainen...

Oikeasti tiedän mikä tulevassa matkassa pistää mun pasmat totaalisen sekaisin. En saanut täsmälleen samoja lentoja kuin matkaseuralaisillani on, joten yhden välietapin lennän yksin. Meillä on siis koneen vaihto Bangkokissa, jonka jälkeen matka jatkuu toisella lentoyhtiöllä Phukettiin. Saattaa kuulostaa tyhmältä, kyllä aikuinen ihminen nyt lentokoneessa "yksin" pärjää, enpä minä sitä murehdikaan. Stressaan aina jostain kumman syystä niitä kaikkia toimenpiteitä ennen lentokoneeseen pääsyä. Kaikista pahinta on ehkä odotella matkalaukun ilmestymistä hihnalle, jos se ei vaikka tulekaan perille. Ihan puistattaa, vaikka täysin syyttä suotta. Erehdyin googlaamaan miltä Bangkokin lentokenttä näyttää, enkä saa sen pohjapiirrosta kaikkoamaan mielestäni. :')

Mitä minuun tulee, aion olla ruskea!

Toiseksi pahinta on ehkä se, että en ottanut samoja hotelleja kuin matkaseuralaisillani. Olen ihan heidän hotellinsa naapurissa. Toki olisin voinut valita samat majoitukset, mutta ajattelin venyttää penniä ja säästää rahaa shoppailuun ja muuhun kivaan. Ihan kuin muutenkaan samassa huoneessa olisi nukuttu, mutta on tämäkin aika jännää. Kuka mun puolesta tappaisi torakat sun muut villinä vipeltävät pikkuotukset?! Mitä mä tätäkin etukäteen märehdin, ei sinne hotellihuoneeseen mennä lomalla kuin suihkuun ja nukkumaan! Tunnen itseni hieman pöljäksi...

Yritän kovasti keksiä mitä viihdykettä ottaisin mukaani, että saan illat ennen nukkumaanmenoa kulumaan leppoisasti. Tietokonetta en ole raahaamassa mukaan, koska se pöllitään kuitenkin. Järjestelmäkamerakin on sellainen molo, että sen kanniskelussa on riittävästi päänvaivaa. Hotellissa oli muistaakseni ilmainen wi-fi-verkko käytössä, joten puhelimella pääsee surffailemaan, ja tavaksi muodostuneesti lukemaan sängyssä blogeja. Olen viimeaikoina päässyt mummoutumaan niin pahasti, että oon ostellut kaupasta sanaristikkolehtiä. Ostin joku aika sitten muka helppoja ristisanoja sisältävän lehdykän, mutta puolet lehdestä on ratkaisematta. Ristikkoja tuhratessa aika kuluu yllättävän nopsaa, joten niitä on ainakin pakko ottaa mukaan. Hahhah, hyvä tästä tulee. :D 

Tällaisissa tunnelmissa täällä vietetään aurinkoista sunnuntaita! :)

Viikko sinne tai tänne...

... oo niin justiinsa!

Oon ollut niin mielissäni huomattuani päivien alkaneen pidentyä, auringon näyttäytyneen useamminkin kuin kerran kuussa ja maaliskuun koittaneen...kunnes takatalvi yllätti meidät hirveillä pakkasilla. Viimeviikko menikin flunssan kourissa kotona lorvaillessa, mutta onneksi tauti ei pientä lämmönnousua ja inhottavaa kurkkukipua pahemmaksi muuntautunut. Tauti vei äänen mennessään ja paikoitellen sain kommunikoitua vain kuiskaamalla. Vähän on vielä käheetä, mutta alan kuulostaa kuitenkin jo ihmiseltä. Urheiluunkin tuli viikon tauko ja olo alkaa olla pöhöttynyt. Kun on sairas, saa syödä luvallisesti herkkujakin, vai mitä? Onneksi pääsin maanantaina zumbailemaan ja tänään ajattelin suunnata bodypumppiin hankkimaan loppuviikoksi kivat lihaskivut. <3

Otin "pari viikkoa sitten" asiakseni tyhjentää kaapista jälleen kerran satsin kirpparille vietäväksi. Tällä kertaa karsin sinne rankalla kädellä sellaiset vaatteet, jotka eivät ole viimeaikoina päälleni eksyneet. Ennen tätä kaapinsiivousta tuntui ettei oo mitään päällepantavaa, mutta nyt sitten ei ihan oikeasti ole. Hyvä minä! :D Viikon aikana sain myytyä noin kolme isoa ikea-kassillista roinaa, vaikka olin laittanut tavaroille taas aika korkeat hinnat. Toki joitakin tavaroita sai tuoda takaisin kotiin, kun eivät menneet kaupaksi. Kirpparilla myyminen tuntuu aina hiton työläältä: kaapissa ummehtuneita vaatteita pitää pestä, silittää, hinnoitella ja käydä päivittäin järjestelemässä pöytää. Palkkioksi saa toivon mukaan ainakin jokusen euron, mutta silti. Katsotaan samaa rumbaa taas vuoden päästä, kun kaapit alkaa käydä taas ahtaaksi. :P

"Muutama" viikonloppu takaperin juhlimme porukalla Rillun valmistujaisia, paljon onnea vielä! Kutsussa oli erityinen toive juhlamekkoon pukeutumisen suhteen, joten ilokseni sain sujautettua itseni vielä joulukuussa ihan liian ahtaalta tuntuneeseen makkarankuoreen. Kannattipas jumpata verenmaku suussa, kun vaatteetkin alkaa mahtua päälle!

Olin mankunut jo viikkokaupalla makkaranpaistoretkeä, johon olisi suotavaa yhdistää myös ainakin kerran talvessa suoritettava pilkkituokio. Viime sunnuntaina huristelimme autolla ties minne astu pilkkivehkeet ja eväskori mukanamme. Misu-kissa ei valitettavasti saanut kalanmuotoisia tuliaisia, joten ensikerralla täytyy poiketa varmuuden vuoksi kalatiskin kautta.

Yhteishakukin on nyt laitettu hoitoon, pidetään nyt vaan peukkuja! Täytyy varmaan ottaa taktiikaksi pommittaa ykkösvaihtoehdon koulua soitoilla ja sähköposteilla, ja vakuuttaa ne mun motivaatiosta päästä opiskelemaan ko. alaa. Tai sitten ne vaan kauhistuu mikä ihmeen hullu kouluun on pyrkimässä :D Lukion todistus, jolla mun piti sinne hakea, meni aikoinaan lievästi sanottuna penkin alle. Itsepähän oon soppani keittänyt, ei tästä tilanteesta voi ketään muuta syytellä. Jos ei lukiotodistuksella lohkea koulupaikkaa, pitää katsoa josko lähtisi korottelemaan numeroita. Nyt ei auta muuta kuin odotella mitä tuleman pitää, hain kuitenkin yhteensä kolmelle eri paikkakunnalle. :)

Kynsiroinatilaus

Tein jo hyvän aikaa sitten isohkon tilauksen Ndedille, kun geelit alkoivat osoittaa ehtymisen merkkejä. En kuitenkaan viitsinyt kuvata moneen kertaan nähtyjä rakennegeelejä, perustarvikkeita tai muutamia värigeelejä (neonpinkki, valkoinen..), joten tässä tulisi näytille muutama ihan uusi juttu:

 Hempeä pastellisen oranssi värigeeli on kuin kevät kynsiin tehty <3         

Tilasin kokeeksi kiivaimman "nudekynsivillitykseni" keskellä testiin kaksi luonnollisen väristä, kynsipedin sävytykseen tarkoitettua geeliä. Ylemmästä ruskeasävyisestä geelistä on tullut ehdoton suosikkini! Väriltään se ei toki ole noin tummaa kuin geeli purkissa ollessaan antaa olettaa. Lisäksi se on koostumukseltaan toooooodeeeeella paksua. Alemman kuvan pinkki geeli on todellisuudessa erittäin läpikuultavaa. Useammalla levitetyllä kerroksella kynnelle saa aikaiseksi ihan kevyen vaaleanpunaisen sävyn, mutta sen kummemmin se ei peitä.

Ebayn hiletilauskin suvaitsi saapua, nyt on taas kokoelmaan vähän lisää kivanväristä muovisilppua. On tikkuhilettä, mylar-paloja ja isompaa hiletystä. Harakka on mielissään!

Tuossapa oli vielä parit viimeisimmät kynnet. Haluaisin tehdä itsellenikin jotkut kivat ja värikkäät kevätkynnet, mutta inspiraatio omien kynsien laittoon on totaalisen hukassa. Todisteeksi siitä otin tuon viimeisin kuvan :D Pätkäsin kynteni puolet lyhyemmiksi, viilasin ne terävistä pyöreiksi ja yritin selvitä geelauksesta mahdollisimman helpolla & nopeasti. Kauniin tasaisesti viimeistelygeelikin levittyi, mmm. <3

Muodikas terveyspostaus

Uhosin uudenvuodenlupauksien lomassani ryhtyväni vähän tarkkailemaan syömisteni laatua. Kaikkea sitä suuhun on tullutkin laitettua. ;) Pastat, perunat, nuudelit sekä muut veikkulit ystävät ovat olleet lisukelistalla ykkösinä, kun olen alkanut ruokaa laittamaan. Lupasin itselleni yrittää päästää niistä irti pikkuhiljaa. Tai vaihtaa pastan ja riisin tummaan vastaavaan, jos niitä mieli halajaa.

Oon tässä nyt useamman viikon ajan syönyt yllättävän hyvällä menestyksellä kaikkea muuta kuin edellämainitsemiani hiilaripommeja. Kauapasta olen kantanut maustamatonta kanaa, rahkaa, raejuustoa, salaattia ja kasviksia+vihanneksia nyt ylipäätään. Syön päivässä lämmintä ruokaa noin kahdesti, joskus kolmesti. Tämän lisäksi syön tarpeen vaatiessa pientä välipalaa. Oon huomannut nyt kasviksia ja kanaa puputtaessani, että mulla on lähes kokoajan jär-kyt-tä-vä nälkä. Monesti pian ruokailun jälkeenkin. Toisinaan nälkä yltyy sellaiseksi, että voisin syödä vaikka hevosen. Tai kerrostalon. Tai rynnätä kauppaan tyhjentämään sipsihyllyn. Eikö elimistöni ole tottunut vielä uuteen ruokalistaan, ovatko annokset liian pieniä vai mikä tässä mättää. 

Esimerkkejä muutamista viimeaikaisista ruokailuista:

Kuten kuvista näkyy, on tarjolla ollut kanaa, paprikaa, sipulia, kaalia, salaattia, kanaa, paprikaa ja vielä kerran kanaa. Ja yhden kerran riisiä kera kanan&pekonin ;) Mulla ei mielikuvitus veny luomaan kovin ihmeellisiä annoksia noista raaka-aineista, mutta pari lempparia oon jo ehtinyt kehittämään. Ekaan settiin paistetaan pannulla punaista paprikaa, sipulia sekä maustamattomia kanasuikaleita. Mausteeksi soijaa sekä chilikastiketta, muuta se ei minusta kaivannutkaan. Toinen setti sisältää paistettua kananrintaa sekä paistettua keräkaalia kera punaisen paprikan. Mausteeksi samat kuin ekassa annoksessa. Paistettu ja soijalla maustettu kaali on ihan superhyvää! Voisin syödä sitä vaikka loppuikäni, nam. <3 Olen innostunut myös rucola-salaatista, koska siinä on huomattavasti enemmän makua kuin tavallisessa mullalta maistuvassa versiossa eli lehtisalaatissa. Ostin ekaa kertaa kaupasta myös avokadoa ihan kokeilumielessä, mutta se ei oikein napannut. Saattoi tosin johtua siitä, että avokado oli hyvin todennäköisesti viikon aikana ehtinyt ylikypsyä ja pilaantua. :D

Tätä postausta intouduin kirjoittamaan oikeastaan siksi, kun pomppasin tässä yksi aamu juuri herättyäni vaa'alle tsekkaamaan aamupainon. Herranjestas en ole ollut niissä lukemissa moneen vuoteen, pisti vähän hymyilyttämään! Viimevuoden lopussa painoin vielä hyvinkin 3kg enemmän kuin tällä punnituskerralla. En ole laihduttanut ikinä. Painoa en kyttää, käyn vaa'alla aina kun satun muistamaan eli aika harvoin. Yleensä vaaka on hautautuneena vaateröykkiön alle, eli poissa silmistä ja mielestä.

Aloitin ryhmäliikuntatunneilla käymisen viimevuoden puolella, syyskuussa. Oon niin mielissäni, että olen löytänyt itselleni mieluisan lajin. Tunneille lähden aina ihan innoissani ja odotan, että pääsen riehumaan maailman parhaan vetäjän johdolla. Toivon niin kovin ettei hän lopeta tuntien ohjausta ikinä, sellaista muikkelia ei toista ihan heti tule varnasti vastaan :D Tavoite on käydä neljä kertaa viikkoon tunneilla. Aikaisemmin kävin 99% zumba-tunneilla, mutta nyt aion lisätä viikon urheiluihin muitakin tunteja. Zumbaakin on kahdenlaista: tavallista zumbaa ja jammailua kera ylemmässä kuvassa näkyvien käsipainojen eli zumba toningia. Tykkään enemmän ehkä noiden toning sticksien kanssa hillumisesta.

Bodypumppia, steppilautatunteja ja kahvakuulan heiluttelukin kiinnostaisi. Saisi vähän rautaa näihin narukäsiin. Kuntosaleilu ei kiinnosta edelleenkään, mutta vaihtoehtoja on onneksi muitakin. Kävin viimeviikolla ekaa kertaa ever steppilautailemassa. Oliko pikkasen edes vaikeaa, kun laudan ympärille oli kehitetty kunnon koreografia sisältäen hyppyjä, pyörähdyksiä, valonnopeita askelvaihtoja yms. Havahduin välillä seisoskelemasta laudan päältä huuli pyöreänä. Noh, ensikerralla se sujuu taas himpun verran paremmin. ;D

Peilikuvaa tulee sensijaan tsekkailtua päivittäin. Peilistähän sen totuuden näkee, vaaka ei sitä pelkästään kerro. Ruokailumuutosta tehdessäni olen huomannut sellaisen ikävän hiilaripöhötyksen ja turvotuksen hävinneen. Maha ei ole kokoajan sekaisin, enkä ole vähän väliä hermoromahduksen partaalla, kun verensokeri tulee rytinällä alas. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, en ole mikään laihduttaja. Salaa mielessäni olen kuitenkin asettanut itselleni pienen tavoitteen, joka ei ole enää kuin vajaan parin kilon päässä. En ota minkäänlaista painetta  siitä, pääsenkö koskaan sinne saakka vai en. Tiedän sen olevan kuitenkin olevan melko helposti saavutettavissa tällä menolla, joten no stress. Ja vaikka sitä en "saavuttaisikaan", ei se minua häiritse :) Ennen kaikkea haluan kohottaa kuntoa, voida hyvin ja siinä ohella myös kiinteytyä. Enpäs kuulkaas tyttäret edes muista milloin viimeksi mulla ois ollut fyysisesti näin hyvä olo!

Tästä postauksesta taisi tulla vähän erilainen sisällöltään, mihin on totuttu. Toivottavasti vaihtelu virkistää, vaikkei tämän tyylisiä juttuja tule jatkossa pahemmin kirjoiteltuakaan.

Uusi vuosi ja uusi tukka

Tällä viikolla oon ollut oikein hemmoteltavana! Tulin äsken kotiin Viitaniemen ammattiopistolta, sillä olin siellä jalkahoidossa kosmetologiksi opiskelevalla kaverillani. Jalkahoito olikin ihan uusi kokemus. Jos se on joka kerta noin mukavaa, on pakko mennä uudemmankin kerran. Paras osuus oli ehdottomasti jalkojen hieronta, ah. Hoitolatuolissa istuessa tuli puhetta, että päähierontakin voisi olla testaamisen arvoinen juttu. Viikon päästä olisi tarkoitus mennä samaan paikkaan kasvohoitoon, jonka suorittaa myös tämä samainen henkilö. Kivaa! :)

Lähes kuukauden mittainen odotus palkittiin, kun pääsin vihdoin ja viimein tiistaina istahtamaan kampaajan tuoliin. Edellisestä vaalennuskäsittelystä on aikaa jo lähes kaksi kuukautta, joten olin ehtinyt hoivailla hiuksiani kosteuttavilla hoitoaineilla ja shampoilla tulevaa koitosta varten. Torikeskuksessa oli vielä tammikuun puolella pieni putiikki, josta sai hyvinkin edullisesti hiustenhoitotuotteita monilta eri merkeiltä. Ostin neljä tuotetta 20 eurolla:

Kotiin kannoin hopeahoitoaineen kirkastamaan raitojen väriä, shampoon kuiville/vahingoittuneille hiuksille, sähköisyyttä vähentävän ja kosteuttavan hiuksiin jätettävän suihkeen sekä hoitonesteen kuivalle päänahalle. Muita ostamiani tuotteita hiuksiin jätettävän suihkeen lisäksi en ole ehtinyt vielä testaamaan. Suihke on onnistuneesti lunastanut lupauksensa vähentää sähköisyyttä, olen erittäin tyytyväinen siihen. Lisäksi suihketta on ilo suihkutella, sillä se tuoksuu niin raikkaan omenaiselta. Moni muukin on tainnut mieltyä tähän tuotteeseen, sillä se on valittu Cosmopolitanin Beauty Awardsin voittajatuotteeksi.

Mutta joo, siihen kampaajareissun tulokseen. Tyvikasvua oli ehtinyt kertyä jo piiitkä pätkä edellisestä raidoituskerrasta, joka ajoittui tosiaan marraskuun alkuun. Ekana me värjättiin tyvi, sitten vaalennettiin  latvat, saatettiin (muistaakseni) laittaa sekaan vähän raitaa, pesun jälkeen levitettiin vielä taittoväri ja lopuksi siistittiin kuivimmat latvat saksilla. Edellisessä välivaiheessa mua eniten ärsytti ehkä se, kun latvat olivat niin paljon muuta tukkaa tummemmat. Nyt hiukseni ovat vihdoin suhtkoht samaa vaaleusastetta tyvestä latvaan.

Tukka ennen:

Tukka jälkeen:

Kyllä nyt taas kelpaa olla, kun tukka on vihdoin hyvännäköinen, lopputulos on mielestäni hyvin onnistunut. Tuntuu vielä ehkä vähän kummalta olla näinkin vaalea, kun lähtökohtana on ollut useiden vuosien ajan tummaksi värjätty tukka. Sain itse otettua vähän epäselviä kuvia, mutta tuolta pilkistää vähän otsista, jossa on huomattavasti vaaleampaa raitaa kuin muualla hiuksissa. Seuraavaa värjäysaikaa minun suositeltiin varailevan vasta joskus touko-kesäkuussa, joten tällä lookilla mennään taas pidemmän aikaa. Kampaajani mukaan hiukset vaalenevat tästä vielä vähän lisää ajan kuluessa, etenkin auringon tullessa takaisin iloksemme.  

Mitäs tykkäätte? ;)

Kissaterkkuset

♥♥♥ T: Vilma & Misu ♥♥♥