lauantai 10. syyskuuta 2011

Pikasia

Huomenta vain! Päätin herätä 30 min aikaisemmin, että kerkeän kerrankin tänne jotain satuilemaan. En vain ole tällähetkellä varma oliko se hyvä päätös, väsyttää nimittäin suht kevyesti. Muhunkin on iskenyt jo tässä vaiheessa syksyä kunnon alakulo ja loppumaton väsymys eikä mikään oikein inspaa. Harmi ettei voi nukkua päivästä toiseen niin kauan, että olisi kesä. 8)
Tiistaina misu kävi vihdoin leikattavana ja mietinkin sen kotiin tultua pariin kertaa, että olikos se yhtään viisasta. Se raukka vaan säntäili muovinen tötterö päässään ja törmäili huonekaluihin. Ei se vessalaatikkoonkaan päässyt asioimaan, kun tötterö jäi laatikon reunaan kiinni. Onneksi "lääkitys" saatiin pian kohdilleen. ;) Eipä tuo kauluri kerennyt kauaa Misun kaulaa koristaa, sillä yhtenä yönä se oli saanut kikkailtua itsensä siitä irti varmaan kätyrinsä Vilman kanssa. Päätettiin antaa se on ollakin ilman sitä, koska se ei yritä repiä haavaansa. On aika hämmentävää, että sen käytöksessä on tapahtunut jo nyt suuri muutos vanhaan. Misu hakeutuu lähemmäs meitä, sitä saattaa saada silittää varovasti ja vaikka mitä! Hyvä Misu!

Kummastuttaa vain hieman, kun se oksentaa ruokansa aika pian syömisen jälkeen. Se osaa olla niin kohtelias, että kohdistaa purjonsa rakkaille karvamatoilleni. Äsken makkarin ex-valkoinen matto sai osakseen toiset yrjöt. Misukki ei ole edes pureskellut ruokaansa kunnolla, mutta eipä se näytä sitä oikeastaan edes ahmivankaan. Tiedän vain sen, että joutuu kohta matto-ostoksille.
Luvassa olisi toivottua kynsipostausta jahka seuraavan kerran joudan istahtamaan koneen ääreen. Tänään olen kahteen saakka töissä ja sen jälkeen lähdemme juhlimaan hurjaa 6-vuotiasta. Haalin eilen ihan tohkeissani sille lahjaksi kaikkea pientä sälää. Innostun kuitenkin itse noista enemmän kuin lahjansaaja. Taidankin pitää tuon lähes satasivuisen puuhakirjan itselläni, hehheh :D

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

lemmikit on kyllä kivoja mut mä oon kyllä aina ihmetelly sitä mitä ihmiset on valmiita uhraamaan niitten takii. kisulit repii huonekalut ja verhot riekaleiks ja niinku sanoit: yrjöö matoille. ja välillä kuseksii sänkyyn tai vaatekaappiin, ties minne. ja se haju ei lähe millään kemikaaleilla. vaatii aika paljon työtä ja rahaakin pitää lemmikkejä, jos meinaa pitää kotinsa siistinä. mut täähän on valintakysymys.

Tellu kirjoitti...

Noh, meillä kissat ei oo rikkoneet mitään, koska ne repivät ONNEKSI mieluiten omia raapimapuitaan tai toisiaan :D En tiedä ketään kenen kissa kuseksis hulluna ympäriinsä ja jos joku näin tekee, kannattaisi asiaa lähteä tutkimaan eläinlääkärin kanssa. Oman kokemuksen perusteella vaikkapa koirat ovat pahempia rikkojia kuin kissat. Kissan kusenhajuun on olemassa omat aineensa, mutta eipä olla niitä tarvittu :) Jokainen lemmikki on niin erilainen etten lähtisi ees vertailemaan niitä keskenään. Tuossa oksentelussa mua kiinnostaa enemmän mikä kissaa vaivaa, kun se voi pahoin. Eikä se mitä teen halvalle muutenkin likaiselle matolle, jonka värin olen omaa tyhmyytäni valinnut. Aamen! :D

Anonyymi kirjoitti...

onko kissi oksentanut siis ruokansa kaikki nämä 4-5 päivää? kannattaisi kyllä vähintäänkin soitella eläinlääkärille :/

Anonyymi kirjoitti...

nää on sun omia juttuja:

heinäkuu 2011: Olen yrittänyt paikantaa tässä sohvan lähettyvillä tuoksahtelevaa kusen käryä, mutta en oikein tiedä mistä se tulee. Jokatapauksessa täytyy hankkia Pissapois-suihketta, joka kuulemma poistaa moiset inhottavat hajut tehokkaasti. Tuhmat kissat, Tellu on vihainen! ;(

kesäkuu 2011: Vapaapäiväni täydellistä idylliä järistelee kaksi kissaa, joihin menetän toisinaan hermoni aika palavasti. Kuten vaikkapa silloin, kun joku on kakkinut taas keskelle vessan lattiaa (eikä virallinen kakansiivooja ei ole kotona). Hermostun myös, jos joku on oksentanut ja myllännyt ihanan valkoisen päiväpeittoni ihan ruskeanharmaaksi.

Tellu kirjoitti...

Anonyymi: oisko se nyt kolmena päivänä yrjönnyt. Se ei tee sitä jokaisen ruokailun jälkeen vaan lähinnä aamulla. Ennenkin se on toisinaan ruikkinut ja mietinkin että voisko se johtua siitä ettei se pureskele kunnolla. Eläinlääkäri sanoi että löytökissoilla on usein tapana hotkia ruokaa mahd paljon kerralla ://

Ano: arvostan viitseliäisyyttäsi kaivella vanhoja merkintöjä noin huolella :D En pidä näitä listaamiasi juttuja mitenkään ylitsepääsemättöminä. Onhan se toki vähän tylsää hinkata mattoa puhtaaksi, mutta kyllä siitä selviää juuresharjalla ja pesuaineella ;)

Anonyymi kirjoitti...

höh :/ ekana tuli mieleen jotkut leikkauksenjälkeiset komplikaatiot mutta en tiedä sitten. voisit ehkä kokeilla jotain kissoille tarkotettuja maitohappobakteereja (oon joskus kuullut semmosista, myydään varmaan mustissa&mirrissä tai apteekissa).. ja jos kisu hotkii liian isoja paloja niin voithan toki pienentää sitä ruokaa? :)

Tellu kirjoitti...

Oooh, enpäs oo kuullutkaan noista maitohappojutuista. Pitää tutkia lisää! Me syötetään niille tuollaisia Whiskasin valmiita annospusseja, missä se ruoka on jo aika pienenä, mutta voisihan sitä muussata lisää vaikka haarukalla ja katsoa auttaako se asiaan yhtään =O

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä oma kissani tuo minulle erittäin paljon iloa, vaikka se joskus saa yrjönsä sattumaan matolleni ;) :)

Tellu kirjoitti...

Näin on, kyllä niistä selvitään ;)

Anonyymi kirjoitti...

Matolle ne oksupoksut meilläkin aina tulee. Siitä saa kissa tukevan otteen niin pysyy tassut alla :)

Tehobakt, saa apteekeista ja eläinlääkäreistä. Näppärää jauhetta sekottaa just vaikka märkäruuan sekaan.

Meiän toinen kissa on kans löytökissa ja sillä kesti aika kauan oppia, että ruoka ei lopu ettei sitä tartte ahneesti hotkia. Oksennus meinaan tuli kans aika usein....

Tellu kirjoitti...

Matolle on myös kivempaa pökälöidä kuin lattialle :D

Saatiin ratkaistua tuo oksennusongelma siten, että pienennettiin kissojen ruoka-annoksia. Ollaan syötetty niitä muutenkin vähän liikaa ja annettu tyyliin yksi märkäruoka-annospussi kerralla per katti. Nyt annetaan vain puolikas kerrallaan, niin Misu hotkittuaan on välttynyt mahan "ylitulvimiselta" =D