Tulitusta

Nyt on valmistumiset juhlittu ja eilisen sotkutkin siivottu! Sanainen arkkuni on tänään tukossa, mutta yritän vähän pinnistellä. Kipaisin lauantaina aamulla puoli kymmeneksi kampaajalle juhlakutrien laittoon ja kemut mummeille ja ukeille alkoivat yhden maissa. Sääkin oli suorastaan erinomainen, ettei tarvinnut kököttää vain neljän seinän sisällä. 8)

 

Lahjaksi sain ihan liikaa kaikkea kivaa, kiitos siitä kaikille! Isä ja äiti lahjoivat minua Nikon d3100 järjestelmäkameralla, jonka käytössä onkin aikamoinen opettelu näin vain pokkarilla räpsineelle. Mummi ja ukki puolestaan ilahduttivat minua ompelukoneella, jolle onkin heti käyttöä noiden turkoosien verhojen ompelussa. Kultu oli löytänyt soman pinkin virvelin ja pinkin pehmolohen, joten tämä taisi olla selvä vinkki, että minun on lähdettävä kalaseuraksi. ;)

Kun juhlat kotosalla oli juhlittu, oli korkea aika siirtyä tänne meille värkkäämään juhlatarjottavia. Onneksi tajusin paistaa suolaiset piirakat edellisenä iltana, sillä olin aika hermoissani. Onneksi Rillu toimi apurina ja saatiin quesadillat sekä mansikoilla koristeltu pinkki kakkukin kasaan pienen mutkan kautta. Kermavaahdolle kävi kovin kurjasti ja siitä tuli voita. :D

Vieraita taisi illalla olla joku parisenkymmentä ja tunnelma oli tuttuun tapaan tiivis. Onneksi tosiaan ulkona oli niin lämmin, että parvekkeelle mahtui monen monta ihmistä istuskelemaan, eikä kaikkien tarvinnut hikoilla sisällä yhdessä sumpussa.

Naminanin ja Jompan antama sumopuku oli suuressa suosiossa illalla ja kaikki halusivat kuvia se päällään. Teki mieli lähteä puku päällä hurvittelemaan, mutta baariin pääsy olisi saattanut hieman vaikeutua. ;)

Sellaiset kekkerit ne! Kivaa oli, vaikka olin pirun väsynyt ja ehkä vähän kiukkuinenkin. Kiukkuani lisäsi myös kenties eräiden kirjaimellinen lennokkuus, jonka myötä sänkymme pohjasta katkesi lauta. Ei ole  vissiin kovin helppoa yrittää juhlia hallitusti. Kiitos hei!