torstai 6. syyskuuta 2012

Jumppajuttuja

Tästäkö se sitten lähtee? Nimittäin erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla siivitetty syksy! On aikamoinen ihme, jos minuun sattuu törmäämään edes lenkkipolulla tuulipukuun kuorruttautuneena. Toisinaan innostun liikunnasta, mutta innostus hiipuu yhtä nopeasti kuin alkaakin, joten olen ehkä vähän hankala tapaus. Kun ajattelen liikuntaa sanana tarkemmin, se tuo mieleeni lähinnä negatiivisia vivahteita. Lienevätkö saaneet alkunsa koulujen pakkoliikuntatunneilla, joissa ylistettiin vain niitä eteviä yleisurheilijatyttösiä ja vuosi toisensa jälkeen pelattiin pesistä, koripalloa ja luisteltiin kauheassa pakkasessa varpaat tunnottomina.

Salilla  haisevien punttien hierominen (oletteko koskaan haistaneet käsiänne punttien koskettelun jälkeen?) tai yrityksistä huolimatta lenkkipolkujen jauhaminen neonväriset lenkkarit jalassa eivät saa minua innostumaan. Kuten kenties huomaatte, mieleen tulee ekana vaan inhottavia sanavalintoja, kun pitää yrittää kuvailla mieleen tulevia liikuntamuotoja. Onneksi ilokseni tarjolla oli muitakin vaihtoehtoja, joihin ei tarvitse pakottamalla pakottaa itseään. Mieskin vaikuttaa silminnähden ilahtuneelta alkavan urheiluharrastukseni johdosta.

Kuva.
Tällä viikolla tapahtui nimittäin kummia ja marssin kaverin kanssa ostamaan rajattomat kausikortit Jyväskylän naisvoimistelijoiden tunneille. Eniten kaikista lajeista odotan zumbaa kahdessa eri versiossa, dancefit-tunteja, pumppia sekä power kickbox-tunteja. Aikalailla jokaisella viikonpäivällä on jotakin kiinnostavaa ja tarkoitus olisi alkuun käydä jumppailemassa 2-3 kertaa viikossa. Ottaen tietysti huomioon miten surkeassa fyysisessä kunnossa olen. Alkuperäinen tarkoitus oli myös ruveta käymään myös kuntonyrkkeilyssä, mutta eräs toinen seuralaiseni ei pääsisi tunneille kuin ehkä kerran viikkoon. Tiedän tasan tarkkaan, etten tule yksin siellä käyneeksi, joten kaikesta huolimatta pääsen kevyesti nyrkkeilyn makuun mainitsemillani kickbox-tunneilla. 

Minussa piilee hieman välineurheilijan vikaa. Lieneekö se ihmekään jos kaapissa pyörii mytättynä reikäiset ikivanhat collegehousut. Toisen vaihtoehdon ollessa uusien hankintojen teko. Pikaisen urheiluvaateinventaarion jälkeen totesin käyttökelpoisiksi sporttikuteiksi vain yhden jostain kumman syystä käyttämättömäksi jääneen topin sekä urheilurintsikat. Löysinkin Topsportista sekä Budget sportista parit caprimittaiset lökäpöksyt ja pari paitaa alkuun pääsemiseksi. Käsittääkseni jumppatunneilla/saleilla moni tykkää käyttää kireitä juoksupöksyjen kaltaisia housuja, mutta en iljennyt edes sovittaa sellaisia. Ajattelin varmaan jumppaavani niin villisti, että ne repeävät heti pyllystä. Toiveajattelua, olen varmaan ekan kuukauden niin armottomassa lihasjumituksessa, että pystyn hädintuskin edes nousemaan sängystä! :D
Eilen jumppailulle koitti rauhallinen aloitus pilateksen muodossa. Tässä on vielä hyvin aikaa koota itseään sunnuntain zumba-tunnille. Saapi nähdä millainen show siellä saadaan aikaiseksi...

2 kommenttia:

personal trainer kirjoitti...

Voin käsi sydämmellä vannoa etteivät ne kireät juoksutrikoot repeä mistään kohtaan rajussakaan treenissä:D ovat joustavat ja niiiin älyttömän kevyen tuntuiset päällä, että tuntuu kuin alasti urheilisi:)

Oikein paljon tsemppiä uuteen urheiluharrastukseen!

Tellu kirjoitti...

Ilmankos ne on niin suosittuja! Voisi joskus rohkaistua kokeilemaan... Kiitoksia, odotan innolla kaikkia uusia juttuja! =)