lauantai 20. elokuuta 2011

Lupaa olla minulle se ainoa

Hipsishei kotona ollaan! Viikko hurahti yllättävän vauhdikkaasti, vaikka kuvittelin ajan suorastaan matelevan. Tuntuu, että vastahan me matkaan lähdettiin ja nyt ollaan jo pölyisessä kaksiossamme. Viimeviikon lauantaina oltiin vieraina ehkä mukavimmissa häissä koskaan. Hääpari oli ikäisemme ja vieraina oli paljon tuttuja, joten se vaikutti asiaan kovasti. Kivaa oli!
Otin juhlissa lähemmäd 500 kuvaa ja kamera oli lähinnä minun huostassani, joten meikäläisestä taitaa olla huikeat viisi kuvaa tuosta määrästä. Morsian oli kaunis, sulhanen komea, anopit hilpeitä, ruokatarjoilut olivat täydellisen makoisat, ohjelmaa oli sopivasti, sain kimpunheitosta melkein koko kimpun ja tanssinkin jopa (pakotettuna) kahdesti. Mitä kirkkoon tuli, positiivisena pidin lyhyen kaavan mukaan suoritettua vihkimistä. Joskus olen ollut pitkän kaavan seremoniassa ja saattoi vähän puuduttaa. Kun morsian astui sisään kirkkoon ja musiikki alkoi pauhata, huuli alkoi väpättää siihen malliin että! Säästyin kuitenkin itkukohtaukselta vääntämällä väkisin hymyä huulille. Itkustaa voin sitten oikein olan takaa ensiviikonloppuna hautuujuhlissa. Viikko ennen häitä mulle tuli vahva tunne, että samana viikonloppuna vietetään sekä häitä että hautajaisia, kuinkas sitten kävikään. Perjantaina kesken työpäivän isukki soitti ja kertoi mitä oli käynyt.  ;(
Tämän enempää minulla ei julkaistavaksi sopivia kuvia olekaan, joten lyhyestä virsi kaunis. Minun täytyy vielä tässä illan aikana esitellä äsken väsäämäni uudet kynnet. Ylitin itseni ja koklasin kahta uutta juttua, joten palataan kohta. 8)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oliko tämä kuollut sulle läheinenkin? Mulla kuoli perheenjäsen tänä vuonna, ja oli/on kyllä rankkaa.

Tellu kirjoitti...

Mummihan se nukkui pois. Paskaahan tämä on ja tuntuu etten ole vielä oikein tajunnutkaan asiaa =(

Anonyymi kirjoitti...

Voi, otan osaa. Tuossa kestää aikansa ennen kuin asian ymmärtää, mutta onneksi sullakin varmasti on läheisiä tukena :) tsemppiä!

Tellu kirjoitti...

Kiitos! Vie minkä ajan vie, pääasia ettei toisen tarvii kärsiä enää =)