Tee-se-itse: PIPO

Vapaapäivän aktiviteetiksi sopii pieni askartelu paremmin kuin hyvin. Siitä onkin jo aikaa, kun olen ommellut mitään kunnollista tai isompaa. Housujen korjailua nyt ei lasketa. Vähäinen ompelu hävettää, koska sain valmistujaislahjaksi mummilta ja ukilta ihan huippuhyvän ompelukoneen, joka on lähinnä pölyyntynyt nurkassa. Käyttökelpoisia vaatteita tuskin saisin aikaseksi, mutta onhan tässä maailmassa muutakin ommeltavaa kuin mekot ja topit. ;)

Kävin eilen Eurokankaasta kahta erilaista kangasta, ohutta trikoota ja vähän paksumpaa neulosta.  Neulosta oli hemmetin ärsyttävää ommella, koska se venkuili miten sattuu. Väri- ja kuviovalikoimaa oli mielestäni varsin nihkeästi, mutta onneksi jaksoin penkoa palalaatikoita, joiden kankaita myytiin kilohinnalla. Värit eivät ehkä ole ihan omimpiani (etsin pinkkiä, hopeista ja ties miten kuvioitua kangasta) ja molemmissa kankaissa on ruskeita ja sinisiä sävyjä kiiltävillä eläinkuosisilla printeillä koristettuna. Pari nippua kangasta maksoi 8€ ja niistä ompelee yhteensä varmaan hyvinkin 4-5 pipoa. Meeeee likes! Näin syntyy pipo kymmenessä minuutissa:

1. Kaavaan otin mallia jostain vanhasta piposta. Idea on tehdä piposta kaksinkertainen, joten piirsin kaavan taittetulle kankaalle ja yhdestä osasta tulee aina tuollainen ihmeellinen suikula. Näitä suikulapaloja tarvitaan yhteensä kaksi kappaletta. Ne ommellaan oikeat puolet vastakkain yhteen koko matkalta. Mitään kääntöaukkoa tässä vaiheessa ei siis jätetä.

Voisi yrittää edes joskus leikata paloista saman kokoiset :D

2. Suikulan molempiin päihin leikataan halkiot. Yhdellä leikkauksella selviää siten, että taittaa suikulan ensin keskeltä kahtia ja sitten vielä keskeltä pitkittäin kahtia. Avattuna leikattu halkio on tuollainen kolmio. Piposta tulee sitä suipompi, mitä pidemmän halkion leikkaa. Itse tykkään suipoista pipoista ja tällä tavalla lopputulos oli oikein hyvä.

3. Sitten halkion ompelemattomat reunat taitetaan vastakkain ja ne hurautetaan toisiinsa kiinni. Ommeltuna saumojen pitäisi asettua kuten keskimmäisessä kuvassa. Kappaleen toisessa päässä olevasta aukosta pipo käännetään oikeinpäin ja aukko ommellaan samalla tavalla kuin toinenkin. Tällä kertaa ompeleet tulee kankaan kuviopuolelle.

4. Lopuksi äsken ommeltu pää työnnetään pipon sisään ja pipo on valmis! Eikös ollutkin helppoa? ;)

Olisin kaivannut pipon ompeluun saumuria, jotta saumanvarat eivät olisi jääneet niin paksuiksi. Ompelin saumat suoralla ompeleella ja vetelin reunat mahdollisimman läheltä ommelta siksakilla, jotta voisin leikellä reunoista mahdollisimman ohuet. Paksujen saumanvarojen takia pipon halkiot näyttävät vähän muhkuraisilta, mutta eipä se käytössä häiritse mitenkään. Aina keksii kaikkeen jotain tiristävää. :D

Ohut hopeaprinttinen pipo!

Hieman paksumpi neulospipo!

Pipoista tuli sopivan napakat, että ne pysyvät kovassakin menossa aloillaan päässä. Lenkkeillessä nappikuulokkeetkin pysyvät paremmin korvilla, kun pipo pitää niitä tiukasti korvissa. Mielestäni on kauhean ärsyttävää pitää löysää pipoa, joka valuu silmille ja pyörii päässä. Sitten hiukset on aina ihan solmussa ja sähköiset. Aaaargh! :D

Onkos täällä muita äkillisen ompeluhimon yllättämiä? ;)