sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Gambia osa 1

Suomeen on kotiuduttu pakkaseen ja lumikasojen sekaan. Viikko Gambiassa kului liian nopeasti ja olisihan siellä viihtynyt vaikka toisenkin mokoman. Ajattelin tehdä reissusta muutamaan postaukseen jaetun selostuksen, koska kuvia on mahdoton määrä ja asiaakin saattaa hieman olla. Gambiasta löytyi muutenkin kovin vähän kunnon matkakertomuksia, joten toivottavasti näistä on jollekin hyötyä.

Thomas Cook Airlines lennätti meidät  noin kymmenessä tunnissa Gambiaan, matkalla oli Las Palmasissa alle tunnin välilasku. Emme olleet ostaneet etukäteen haluamiamme istumapaikkoja, joten vierekkäisten paikkojemme välissä sattui olemaan käytävä. Seuraavaa matkaa varten täytyy varautua paremmin ja ostaa kunnolla tilava paikka. Toivon hartaasti ettei  enää tarvitse kärvistellä 24/7 toisiaan imeskelevän pariskunnan vieressä. Ekan tunnin jälkeen vitutuskäyrä oli aikamoisissa lukemissa. :D
Olimme varanneet bussikyydityksen hotellille jo matkaa ostaessa, joten se kävi kätevästi. Paikallisella taksilla olisi varmasti päässyt halvemmalla, mutta näin ei tarvinnut sekoilla vieraassa paikassa. Heti lentokentällä pienet vihreät miehet saattavat napata matkalaukkusi ja kuljettaa sen bussiin. Heille luonnollisesti pitää maksaa tästä palveluksesta, mutta yhtä hyvin voi kieltäytyä ja kuljettaa laukkunsa itse. Gambiassa tippikulttuuri loistaa oikein parhaimmillaan ja sitä olisi kohteliasta jättää, mutta eipä me taidettu jättää kuin pari kertaa ravintolassa syödessämme.  Mitäpä sitä siedettävästä ruoasta tai palvelusta tippailemaan.
Ekana iltana ihmeteltiin äärimmäisen turvonneita jalkoja, seikkailtiin hotellin rannalla, kauhisteltiin bumstereita eli rahanhimoisia ystäviä ja käytiin syömässä. Heti hotellista ulos astuttuamme kimppuun kävi varmaan kymmenen palveluksiaan tarjoavaa heppua. Hotellin edustalla päivystää siis valtion kouluttamia oppaita, jotka ovat luotettavaa ja asiallista porukkaa. Hotellin edestä löytää myös lukemattoman määrän bumstereita, jotka saattavat olla vähän epäilyttäviä ja paikoitellen suorastaan päällekäyviä, töykeitä, ahneita ja määräileviä. Suurimmaksi osaksi hekin olivat kuitenkin hauskaa porukkaa ja hierottiin heidän kanssaan bisnestä muutamasta retkestä. Me lyöttäydyttiin koulutetun oppaan seuraan ja saimmekin olla suhteellisen rauhassa häiriköiltä. Oppailla on päällään uniformut sekä kaulassa roikkuu opaspassi tms. 
Mitä ruokailuun tulee, kannattaa vähän katsoa missä syö, jos vatsan terveys yhtään koskettaa. Ekana iltana opas johdatteli meidät paikalliseen, joskin hinnoista päätellen turisteille suunnattuun ravintolaan. Tilasin "jotain kanaa" ja annos jäi syömättä. Ihan vain sen takia, että tajusin tarkastaa onko kana kunnolla kypsää. Eihän se ollut. Paikallisten suosimat ravintolat, kuppilat, kojut ja niin edelleen olivat niin arveluttavan näköisiä, että niihin ei uskaltanut mennä edes sisälle. Ruokatarvikkeiden säilytys teki oikein pahaa. Kuvittelin ruokien hinnat alhaisemmiksi, mutta yleensä niistä sai maksaa 5-7€. Halvin annos minkä söin maksoi juomineen n. 100D eli pari euroa. Mitä kauemmas hotellialueelta liikkuu, sitä halvemmalla ruokaa saa. Mutta tosiaan sellaisia paikkoja oli aika vähän mihin turisti uskaltaisi mennä makuhermojaan koettelemaan.

Toisena päivänä kierreltiin kylällä ja opas kuskasi meidät Krokotiilipuistoon. Reitti johti meidät paikallisten asuinalueen läpi. Kyllä sitä taas muisti miten hyvin asiat kotona ovatkaan, kun näki vähän toisenlaista kulttuuria.
Avoviemäri...
En oikein tiedä miten lapsukaisiin olisi pitänyt suhtautua. Toiset olivat oikein herttaisia tapauksia, mutta sitten oli niitä, joiden kanssa sai pitää laukustaan kiinni ja pitää taskut tyhjänä. Toisaalta ymmärrän kerjäämisen ja näpistelyn tuollaisessa paikassa täysin, mutta toisaalta se on niin kaukana tästä todellisuudesta missä mä itse elän. Rahaa me ei kenellekään siellä annettu, mutta Krokotiilipuistoon mennessämme ostettiin pari pussia namusia lapsille, kun niitä tultiin myymään. Bisnestähän sekin paikallisille on. Karkkia, vihkoja, kyniä ja jalkapalloja lapset pyysivät. Vihkoista ja kynistä tulikin mieleen, että SOS Lapsikylään/kouluun on ihan turha mennä, oppaammekaan ei sitä suositellut. Turistien kusetusta koko paikka. Muutamat samaan hotelliin saapuneet suomalaiset olivat siellä käyneet ja paikan johtaja oli suorastaan vaatinut heiltä rahaa. Vihkot ja kynät lapsille olivat toissijaisia ja tuskin lahjoitetut rahat lasten hyväksi koskaan päätyvät.
Köyhien ja vähän rikkaampien muuri..
En nyt saa migreeniseen päähäni kuinka monta krokoa puistossa pötkötti, mutta voitte mennä itse laskemaan. ;) Siellä oli yksi "ystävällinen" krokotiili, jota sai silitellä. En vain oikein jaksa uskoa näihin kilttien villieläinten todenperäisyyteen. Krokolle nappeja suu täyteen niin ei ihmekään, jos sitä saa silitellä ja taputella mielinmäärin.  Krokotiilibisneksen ohessa oli myös museo, jossa oli esillä erilaisia soittimia, asuja ja ruoanlaittotarvikkeita.
Tarina jatkuu toivottavasti pian!

7 kommenttia:

Rillu kirjoitti...

oijoi! millonkohan mä saisin väkerrettyä intia postauksen :D lisää kuviaaaaaaaaaa!

Tellu kirjoitti...

Aijai, toivottavasti pian sillä oon vähän jo odotellut sitä! ;) Oon tulessa, kasaan osa 2:sta jo :D

Henskis kirjoitti...

Oi että, tällaista postausta lukee ja katselee oikein mielellään! Innolla odottelen jatkoa! =)

Tellu kirjoitti...

Hihii, jatkoa tulloo pian! =D

TerhiSusann kirjoitti...

Heips! Aina pitäisi ihmisellä soida hälytyskellot päässä jos tarjotaan mahdollisuutta poseerata villieläimen kanssa. Eläimet ovat tosiaankin huumattuja ja tällaisesta mahdollisuudesta jokainen eläimiä kunnioittava kieltäytyy.
Aasian suunnalla turistien olkapäille tungetaan mm.apinoita, käärmeitä ja liskoja. Jopa tiikeriä on mahdollsita päästä rapsuttelemaan. Oksettavaa. Törkeätä eläinrääkkäystä ja toiminta jatkuu niin kauan kuin kysyntää on.

Tää ei nyt ollut Tellu mikään hyökkäys sua kohtaan. Mulla vaan vähän tunteet ryöpsähtää pintaan kun näen tuollaisia kuvia.

Tellu kirjoitti...

Puhut asiaa. Mietittiinkin koko matka, että mitä sille krokotiili-raukalle oli oikein syötetty. Se oli 36-vuotias ja ollut kuulemma aina leppoisa kaveri, mutta uskoo ken tahtoo =O Rannalla olisi ollut mahdollisuus ratsastaa hevosilla, mutta sekin jäi välistä. Ihan hyväkuntoisilta ja terveiltä hepoilta ne näytti, mutta silti.

Oon kattonut kans jonkun dokkarin noista Aasian eläimistä (tiikereistä, norsuista jne) ja se on kyllä aivan jäätävää menoa. En ikinä päivänä lähtisi kameli- tai norsuajelulle ihan vaan sen takia miten niitä mätkitään jollain piikillä päähän, että saadaan eläin tottelemaan ;(

Ihmiskohtalot ei mua joka tilanteessa henkilökohtaisesti niin liikuta, mutta eläinten kaltoinkohtelu raastaa kovaa ja syvältä. Aamen. :)

Anonyymi kirjoitti...

Gambiassa krokot ei oo huumattuja! Thaimaassa oon nähnyt useampiakin pillerillä rauhoitettuja mutta nää vaan on vuosikymmenten ajan syöneet pelkkää kalaa. Ja osaaavat olla vikkeliä jos sille päälle sattuvat, oon parikin kertaa tuolla ottanut jalat aleni kun joku on tullut liian lähelle.