Perjantain ratoksi

Mistä tätä hikeä oikein riittääkään? On vallan hekumallinen tunne, kun pelkästään sohvalla istuessa hikeä puskee kuin viimeistä päivää. Eikä asiaa paranna yhtään se, että asumme ylimmässä kerroksessa ja aurinko paistaa suoraan sisään. Parvekkeen ovea ei voi pitää kissojen vuoksi kauheasti auki ja ikkunoista ei tule riittävästi viileää ilmaa tänne pätsiin.  No, onneksi huomenna pääsee sisätilojen sijaan rannalle pötköttelemään kolmen tunnin työpäivän jälkeen, nannaa! <3

Sääliksi käy noita karvalapsia, kun niille ei maistu ruoka ja on niin tukalaa. Vilma makaa lättynä lattialla ja Misu piileskelee makkarissa sängyn alla. Vilman voi onneksi viedä ulos vilvoittelemaan, mutta Misun kanssa siitä ei seuraisi mitään hyvää. Olisi varmaan aika näky, kun sille saisi väkisin tungettua valjaat päälle (jos sen olisi ensin saanut pyydystettyä kiinni jollakin konstilla.) Viileä suihku olisi varmaan jännä kokemus. ;)

Poikaystävä ilahdutti hikevää työpäivääni tuomalla kauniin kukan ja batteryn, tietenkin sokerittomana. ;)

Vuorostani päätin ilahduttaa asuinkumppaniani ja kierros Mestarin Herkussa tuotti molemmille vallan hyvän mielen ja ehkä täyden vatsankin. Salaattia varten hankin sipulipaahdettua lohta, katkarapuja, erilaisia salaattilaatuja, punasippeä, leipäjuustoa, sitruunaa sekä kermaviiliä. Katsokaas tätä annosta:

Rakastan uutta kameraani <3

Näillä eväillä mentiin tänään. Huomemna tosiaan töihin, biitsille ja illasta voisi olla soveliasta lähteä kevyesti humputtelemaan terasseille. Voisin jossain välissä yrittää esitellä viimeaikaisia ostoksiakin, jahka kuvaaja tuosta koomatilastaan virkoaa. Aurinkoista viikonloppua tytsyt! ;D