Tuntuu, että kesät silloin kesti kauemmin

Kylläpäs on viikko vierähtänyt vauhdilla. Tässäpä vähän minultakin viimeviikonlopulta kuulumisia. Voisin ryövätä koiralapsen tänne niin mielelläni, että! En vaan saa tarpeekseni siitä, vaikka se onkin aikamoinen piraija, joka järsii kaikkea mahdollista. Mieluiten varpaita tai sormia tai korvia tai nenää. Ja innostuu vaan lisää, kun sitä toruu. Love it! <3

Sammakonreidet!

Lauantaina tuli käytyä pitkästä aikaa baarissa. Yritin viihdyttää itseäni tekemällä mukamas hyviä mustikkashotteja, mutta valintani mustikkaliköörin suhteen taisi mennä vähän metsään. Se nimittäin maistui aika väkevältä tai sitten suuni on tuohesta tehty, kun en pitänyt siitä yhtään. Mansikkasopan tilalla olisi voinut olla mustikkakeittoa, mutta en jaksanut lähteä sitä varten kauppaan 50m päähän. Suositelkaas jotain parempaa likööriä tähän hommaan, kiitos!  :D

 

Vähän asua, johon kuului tietenkin tuttu ja turvallinen näppäimistö-laukku (joka herättää kerta toisensa jälkeen hilpeyttä kanssaeläjissä), satiinishortsit, valkoinen H&M:n yksiolkaiminen toppi sekä paljettiset balleriinat.

 Sunnuntaina käytiin retkellä Tuurissa ja syötiin maailman paskin lounas. Anteeksi Tuuri, mutta se oli oikeasti pahaa. Jopa minun ruoanlaittohistoriani pohjanoteeraus eli pohjaanpalanut, ihmeellisen makuinen ja  pilaantuneen värinen kinkkupasta oli parempaa. Sitä ei syönyt edes poikaystäväni, joka hymyssä suin jaksaa kehua jopa erikoisimpia tuotoksiani. Mukaan tarttui vähän jottain naama-aineita ja Ziajan huippuhyvää käsirasvaa, jota en ole Jyväskylästä mistään löytänyt.

Sain varattua myös ripsihuoltoajan, mutta kentiesvähän liian myöhään. Pääsen sinne vasta viikon kuluttua torstaina ja räpsyt näyttävät jo näin karseilta (samoin kuin itse silmäkuvat). Taidan nukkua naamallani tai ainakin toinen poski tyynyllä ja siksi ripset ovat karisseet toisesta silmästä enemmän kuin toisesta. Näillä kuitenkin täytyy selvitä vielä viikko!!!!!! Saatan tosin pahimmassa hädässä ehostaa näitä liimailemalla joitakin ripsitupsuja sekaan, etteivät ne näyttäisi niin koinsyömiltä. ;)

Huomenna lähden viikonlopuksi mummolaan tervehtimään sekä äidin että isän vanhempia ennen kuin siellä tapahtuu surullisia asioita. Olen luonut kuolemasta jo aikamoiset kauhukuvat, joita vaan jatkuvasti vatvon. Erittäin vaikeaa on, kun ei koskaan ole ketään menettänyt. Mun täytyy aina salaa fiilistellä Sir Elwoodin Hiljaisten värien kappaleita, kun kanssani asuu hyvän musiikin vihaaja, joka on aina marmattamassa. Paras epävirallinen nyyhkybiisi ever:

Viivyn Joensuun seutuvilla koko viikonlopun, mikä onkin varsin mukavaa näin pitkästä aikaa.  Siellähän jyllää Ilosaarirockikin nyt parasta aikaa, joten lauantai-illasta on käytävä ehdottomasti katselemassa vähän joensuulaisten menoa! Palailtuani maanantaina takaisin kotiin, on juhlittava minun ja armaan poikaystäväni 2v "hääpäivää"! Kyllä se aika vaan rientää nopeasti, ei voi muuta sanoa.