Hei vaan kaikki ystävät ja ystävänmieliset! Mulla on nyt sellainen olo, että on ihan pakko tehdä hirveä raivopostaus, anteeksi etukäteen asiattomasti kielenkäytöstä. Opinnäytetyön pitäisi olla palautuskunnossa ensiviikon tiistaina kello 16. Mun työ on oikeastaan valmis. Ainut vaan, että se on aivan perseestä ja oon tässä pari päivää kelaillut mitä helvettiä olen oikein miettinyt siihen hommaan ryhtyessäni???? Mun oli tarkoitus tehdä kisunmökki osa 2, kuten opettajat suosittelivat lämpimästi. No minähän sitten ahkerana tyttönä tein, mutta ei se kyllä läheskään ihan putkeen mennyt.
Tekele on verrattavissa lähinnä kyrvähtäneeseen marenkiin. Sen pitäisi pysyä nätisti kasassa, mutta lässähtää, you know. Okei, ei se kokonaan lässähdä, ainoastaan sen kattorakenteet, jotka vaihdoin 2cm paksusta superlonista johonki hemmetin vanulevyyn opettajan kehotuksesta. Kuvitelkaa vaikka talo, jonka katto on muuttunut löysäksi ja se on lässähtänyt sisäänpäin. Mökki ei missän nimessä ole ruma siinä merkityksessä, että sitä katsellessa sokeutuisi. Painokuvioista tuli kauniit ja väriltäänkin se on kaunis, kuten opettaja yritti lohduttaa. Melkein kaikesta löytyy jotain hyvää, mutta huonojen puolien enemmistö kumoaa ne. ;)
Voin myös kertoa, että mun tekee nääääääääääääääin paljon tehdä jotain fyysistä tuhoa jollekkin toistaiseksi määrittelemättömälle kohteelle. Eniten tässä kaikessa vituttaa se, että mulla ei oo tarpeeksi ylpeyttä esitellä sitä epäonnistunutta möksää koko koululle ja kertoa siitä iloisena, kun muut ovat esitelleet heidän täydelliset työnsä. Ja en voi olla pois suullisesta esityksestä, koska poissaolevaisuuteni aiheuttaisi numerossa kenties pieniä laskusuhdanteita. Toisaalta sillä ei tässä tapauksessa ole mitään väliä, koska en voi saada tuosta mitään huippuarvosanaa. Ajattelin tehdä koko työstä suuren vitsin ja kertoa kaikille miten suhtauduin LOPPUTYÖHÖNI vähän sellaisella kokeilevalla otteella. Joo kamoon, lopputyössä siis osoitan kaikille, että olen oppinut tekemään hyvin kokeiluja, mutta en mitään konkreettisesti onnistunutta. Aion kyllä tuttuun tyyliin panostaa kirjalliseen tuotokseeni huolella, olenhan takonut tästä työstä sivutolkulla olennaisia asioita ja panostanut perusteluihin.
Nyt on pakko lopettaa, ennen kuin rikon tän tietokoneen. Toivottavasti joku voi samaistua mun tuntemuksiin. Tiedän, että nauran vaan tälle koko sonnalle parin viikon päästä, mutta nyt ei ole itku kaukana. <3
PS: En jostain syystä saanut lisättyä tähän kuvia, mutta perästä kuuluu. Postaus ilman kuvia on aika booring! ;)
PPS: Nyt ei ärsytä enää niin paljoa......
PPS: Nyt ei ärsytä enää niin paljoa......
2 kommenttia:
Oi voi. Opettajia ei kannata koskaan uskoa. Kannattaa toki korostaa siinä raportoinnissa just sitä että jos se tosiaan oli opettajan idea. :D Ja sitten kertoo että opit ainakin että ei näin.
Voit myös rehata kissankoppi 1 mukaan ja iskeä sen lopuksi esille ja sanoa että näin se olisi mennyt jos kaikki olisi mennyt putkeen.
Ei meidän koulussa ainakaan kaikilla ole onnistuneita juttuja ja silti niistä on saatu hyviä numeroita, pidät vaan pääsi siinä että työssäsi ei ole mitään muuta vikaa kun joku vanu. Korostat sitten sitä painotyötä ja ompelua. :)
Hyvin se menee!
Kiitos lohduttavista sanoista! Ei näemmä kannatakkaan, olisi vaan pitänyt tehdä se sisustustekstiilisarja ettei tarvitsisi hävetä silmiä päästään :D
Onhan töitä aina monen tasoisia. Kun itsellä on vähän heikompi suoritus niin tulee mietittyä aina, että nytkö ne muut nauraa tuolle ymsyms :p Mutta kirjallisessa tuotoksessa on paljon pohdintaa ongelmani syihin liittyen, joten eiköhän tästä selvitä hengissä. Ei opettajakaan siitä mitään ikävää sanonut, mutta silti pientä mieltä piinaa! :D
Lähetä kommentti